Täysillä valintojen takana
Tässä tämä poliittinen taukoni sitten taisi olla. Johtokunnan kokous ja sen jälkeen alkoi pohdituttaa. SDP valitsi uuden johdon noin kuukausi sitten. Itse olin puheenjohtajakilvassa Miapetran takana, mutta sillä hetkellä, kun uusi puheenjohtaja oli valittu, olin täysillä hänen takanaan. Tätä on demokratia. Enemmistön päätöksiä.
Samoin minulle kävi varapuheenjohtajakisassa - äänestin Kimmo Kiljusta, mutta valitettavasti hän ei tullut valituksi. On kuitenkin tuettava valittua johtoa ja näin myös aion tehdä. Demokratiaa.
Naisliiton puheenjohtajaa valittaessa oma valintani oli puheenjohtajaksi valittu Maria Guzenina-Richardson. Kisa ei kuitenkaan ollut aivan reilu, sillä Tarja Filatov ilmoitti aikeistaan liian myöhään. Marian pahin haastaja Tuula Peltonen oli liian tuntematon. Tunnettuus ratkaisee, näinhän se näissä kuvioissa taitaa mennä.
Kaikki eivät kuitenkaan tyydy enemmistöpäätöksiin. Syntyy mutinaa ja pahimmassa tapauksessa puolueesta eroamista. Keskustelu täytyy käydä, mutta tehtyihin valintoihin on sopeuduttava. Puheenjohtajat kaikissa järjestöissä tarvitsevat täyden tuen meiltä jäseniltä.
Itse olen osaltani ollut tekemässä tänä keväänä tehtyjä henkilövalintoja ja seison täysin omien äänteni takana. Ei ole kysettäkään siitä, että olisin tehnyt mielestäni vääriä valintoja. On tärkeää, että itse pystyy katsomaan peiliin tehtyjen valintojen suhteen.
Vallanhimoiset vihreät, lyhyt pohdinta
Minua on jo pitkään kummastuttanut Vihreiden toiminta. Hallitukseen mennessään myivät äitinsä vallanhimossaan. Puhuvat jatkuvasti muuta kuin hallituksessa tekevät. Nytkin tämä tuloveron kevennys. Hallitus pohtii tuloveron kevennyksiä mahdollisesti jo ensi vuodeksi, mutta vihreät haluaisivat sitoa asian vuoden 2010 palkkaratkaisuihin. Palkkaratkaisuihin sitominen on mielenkiintoista, ovathan Katainen ja Vanhanen monasti korostaneet, että hallitus ei voi vaikuttaa sopimusten syntyyn.
Anni Sinnemäki kirjoitti Seura-lehden kolumnissaan, että heikompiosaisista pitää huolehtia. Totta, mutta miksi ihmeessä puolue on mukana Vanhasen kakkosessa? Ei ainakaan huolehtimassa heikommistaan. Palvelumaksujen korotukset ovat yksi niistä teoista, joita he olivat mukana tekemässä.
Vihreät ovat siis mukana hallituksessa:
- joka kannattaa ydinvoiman lisärakentamissa
- jossa ministerit puhuvat tekoaltaiden rakentamisesta vesivoiman lisäämiseksi
- joka toteuttaa eriarvoistavaa politiikkaa
- joka ei ole laittanut tikkua ristiin ympäristöasioiden eteen
Mielenkiintoinen poliittinen kameleontti, jolle kaikki käy...
ps. Näin viime yönä unta siitä, että kävin sättimässä Mauri Pekkarista Windfall-veron tiimoilta. Pirulainen on varastanut asian SDP:n Neljä vuodenaikaa-ohjelmasta.
Vapaapäiviä politiikasta --->häähumua
Olen päättänyt viettää muutaman politiikasta vapaan päivän ja keskittyä muihin asioihin. Päälimmäisenä mielessä ovat terassin rakentaminen ja omat häät, jotka pukkaavat kalenteriin ensi vuoden alkupuolella. Terassin rakentamisesta vastaa rakas avomieheni, mutta häät ovat jostain syystä(?) minun kontollani.
Tosin pitkällä ovat jo valmistelutkin. Kutsut, puvut, kukat, valokuvaus, menu ja muu häille kriittinen on jo mietitty. Ohjelmakin alkaa olla alustavasti olemassa ja musiikkivalinnoista keskustellaan. Mutta mietin, että jos viime hetken paniikki sitten tulee, niin olkoon tullakseen. Kyllä jokaisen morsiamen kuuluu olla paniikissa jossain vaiheessa. Kunhan en monsteriksi rupea.
Meille on monesti sanottu, että kiirehdimme naimisiin. Tosi on, että nopeasti ovat asiat menneet, mutta jos kerran elämässään heittäytyy kunnolla tunteen vietäväksi, niin menköön. Päivääkään en ole katunut tai asiaa toista kertaa pohtinut. Kyllä rakastuminen on ihanaa! En oikeastaan voi tarpeeksi suitsuttaa mieheni ihanuutta. Onneksi muistan sen hänelle kuitenkin kertoa, muille sitä ei niin tarvitsekaan.
Emme ole olleet koskaan treffeillä. Ensimmäinen tapaamisemme pitkän ajan jälkeen oli kahvilla ja sen jälkeen olemme käytännössä asuneet yhdessä, virallisesti viime vuoden syyskuusta. Suunnittelimme juuri eräänä iltana, että ehkä sentään yksillä treffeillä pitäisi käydä ennen häitä. Niin, että tavattaisiin jossain muualla kuin kotona ;). Mutta vielä ei ole se aika koittanut.
Ensimmäinen lapsemme, Einari the Cat, täytti vuoden noin kaksi kk sitten. Ensi viikonloppuna tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun hän muutti meille. Siinä on muuten maailman ihanin otus. Ja huvittavinta koko tilanteessa on, että Einari on meille kuin lapsi. Puhumme pojasta tai lapsesta ja häntä on välittömästi jo kova ikävä. Hmmm...
Näissä merkeissä pohdiskelen tänään. Hyvää kesää kaikille! Palaan uusin miettein taas joku päivä, kun siltä tuntuu.
Talouden palvelija
Kävin mieheni kanssa torstaina allekirjoittamassa pankissa sopimuksen asuntolainan sitomisesta kiinteään korkoon. Saatin todella hyvä sopimus, jonka myötä koko lainan ehtomme paranivat. Nyt saamme olla viisi vuotta rauhassa tietäen kuukausittaiset lainan lyhennykset sentilleen. Antaa tämä nyt tehty ratkaisu ainakin itselle tiettyä turvallisuuden tunnetta.
Korkotason nousu alkoi huolettaa meitä syystä, sillä euribor on kohonnut jo kohtalaisen korkealle(ensimmäisen asuntolainani korko oli piirun päälle 3%), vaikkei nyt lamavuosien huipuista ole vielä tietoakaan. Olen miettiny tilannetta monesti, kun olen pohtinut omaa pärjäämistämme jatkuvasti kasvavien kustannusten kanssa. Meillä tilanne on sentään vielä hyvä: kuukausien jälkeen minäkin olen nyt töissä.
Mutta entä ne perheet, joissa toinen vanhempi ei ole työssä? Vanhempainvapaat, työttömyys, opiskelu eivät kartuta kukkaroa työn tavoin ja osa perheistä voi olla todella tiukoilla. Näiden etuuksien summa kun ei ehdi mukaan kustannusten nousuun edes nimeksi. Onko hyvinvointiyhteiskunta jälleen kriisissä?
Edellisestä lamasta on kulunut parisenkymmentä vuotta. Laman jälkiä korjataan edelleen. Itseäni huolettaa, että edellisen laman jäljet ovat vielä korjaamatta, kun jo uusi pukkaa päälle. Talouskasvu on hidastunut, korkotaso noussut, hinnat nousseet ja ihmisten ostovoima laskenut. Taantuma.
Viimeksi, kun yhteiskunta ajautui lamaan meillä oli porvarihallitus. Nyt meillä on jälleen samanpohjainen hallitusyhteistyö. Hallitus ei halua toimillaan puuttua ihmisten tilanteeseen. Jokaisen on vain tultava toimeen. Jokin vääristymä yhteiskunnassa on, jos lasten päivähoitoon laittaminen nousee keskituloiselle perheelle kustannuskysymykseksi, jos mietitään, kannattaako mennä lääkäriin tai hammaslääkäriin. Dieselin hinnan nousu ei saisi laittaa kuljetusyrityksiä konkurssiin tai nostaa kohtuuttomasti elintarvikkeiden hintoja. Tämähän on edessä ellei jotain tehdä.
Päättymätön suo. Olemme talouden palvelijoita. Orjia, joita emme haluaisi olla. Joku suurempi voima päättää, kuinka meidän elämämme etenee. Itse voimme tehdä pieniä toimenpiteitä asioille, jotka suoraan vaikuttavat elintilanteeseemme, kuten nyt tämä meidän asuntolainan korko.
Ystävyyden syvin olemus
Olen seurustellut kuukauden yli vuoden päivät. Tuona aikana olen pitänyt vähemmän yhteyttä ystäviini. Tosin oman muisteluni mukaan kontaktit ystäviin harvenivat jo ennen sitä. Parisuhteeni ei siis ole syy siihen, että en enää tapaa ystäviäni niin paljon. Syy on jokin ihan muu. Se on se sama asia, joka aika ajoin nousee kysymykseksi parisuhteessanikin - politiikka.
Iltani ja viikonloppuni ovat viimeisen vuoden aikana olleet kohtuu tiiviit paikallisen politiikan tekemisessä. Tämä kevät on vienyt voiton kaikesta. Puoluekokous meinasi imeä loputkin mehut, mutta onnistui niin hyvin, että se toikin energiapaketin mukanaan. Vuoden loppu ei näytä yhtään paremmalta. Ennen kuin itse koet poliittisen herätyksen samalla tavoin kuin minä, älä arvostele.
Toinen syy kontaktien harvenemiseen on selkeä aikuistuminen. En enää halua käydä kapakoissa ja viihteellä. Haluan ottaa lasin viiniä ja keskustella sellaisessa ympäristössä, jossa minun ei tarvitse huutaa ääntäni käheäksi. Haluan siis mieluummin istua kotona, omassa tai jonkun muun. Yleensä tämä johtaa mieheni ja minun keskeisiin koti-iltoihin. Jos tällainen vapaa-ajan vietto ei sinulle sovi, älä arvostele minun tekemisiäni. En minäkään arvostele sinun tapaasi viettää vapaa-aikaasi.
Ihmisen elinkaareen aikuistuminen kuuluu osana. Suurena osana. Naimisiinmenon ja lasten saannin myötä käynnit viimeistään loppuvat tai ainakin rauhoittuvat. Minulle vain nyt on käynyt niin jo aiemmin. Nautin oman kodin rauhasta, ruuanlaitosta, puutarhasta ja saunasta. Onko ystävyyden syvin olemus siinä, paljonko tavataan? Voidaanko vain tuolloin sanoa olevamme ystäviä?
Jos mielipiteesi on se, niin se eroaa omastani. Eräänkin ystäväni kanssa tapaan pari kertaa vuodessa ja juttu luistaa kuin oltaisiin nähty joka päivä. Toista näin ensimmäistä kertaa vuosiin ja jälleen ei meinannut jutusta tulla loppua. Ystävyyden syvin olemus on jossain muussa kuin tapaamisten määrässä, se on sydämessä.
Ekotekoja ja vähän muuta
Meidän taloon asennettiin eilen ensimmäinen LED-valaisin. Valaisin on mittatilaustyönä tehty, itseni suunnittelema, mukavan pinkki kokonaisuus. Makuuhuoneen sisustukseen ja väritykseen se sopii kuin nakki silmään. Tällä hetkellä katossa palaa vajaa 15w entisen 80w sijaan. Vaikka kotitalouksien sähkönkulutus on pisara meressä, on ero huomattava. Valo on valkoista ja sitä tuntuu olevan enemmän. Seuraavaksi meillä vaihdetaan ledeiksi porraskäytävien valaistus, kunhan saan sopivan mallin suunniteltua. Allekirjoittanut antaa mielellään lisätietoa led-valaistuksen suunnasta.
*************
Sitten vähän ikävämpään asiaan. Puutuin Salon Seudun Sanomissa kirjoituksellani järjestelytoimikunnan työskentelyyn. Nyt kyseinen porvareiden hallitsema toimikunta oli tehnyt päätöksen, että Salon veroprosentti säilyy samana vuoden 2012 loppuun asti. Jopa yksi demari oli äänestänyt tämän asian puolesta.
Itseäni kummastuttaa, että millä kasvavat kustannukset meinataan rahoittaa? Jos veroprosenttia ei saa korottaa, niin auttamatta tämä tarkoittaa palvelujen karsimista. Kaikkea kun ei voi tehokkuutta lisäämälläkään kattaa. Tähän meidän ei tule suostua. Palveluiden karsiminen on viimeinen teko hyvinvointiyhteiskunnassa.
Porvaripuolueiden näkemys on perinteisesti ollut, että kaikki, mikä voidaan yksityistää yksityistetään. Tästä esimerkkinä on käyty päiväkotikiista nykyisessä Salon kaupungissa. Hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen on mennyt yli 100 vuotta. Se voidaan tuhota paljon lyhyemmässä ajassa.
Sosiaalisen tasa-arvon nimissä palveluiden tulee säilyä ennallaan ja niitä on kehitettävä. Jo nyt on ilmassa merkkejä, että työstä saatavalla palkalla ei korkeiden kustannusten vuoksi tule toimeen. Tällainen on ensimmäinen merkki yhteiskunnan epätasa-arvoisuudesta. Palveluiden tulee olla korkeatasoisia ja niiden hinnan kansalaisella kohtuullinen.
Tämä tästä päätöksestä tällä kertaa, toivottavasti uusi valtuusto jättää itselleen liikkumavaraa asian suhteen. Pyritään pitämään olisi asialle oikea sanamuoto!
Ja kansa maksaa....
"Euroopan Unioni pohtii kännykkäpuhelujen hinnoittelun uusimista. Uudistukseen on otettu mallia Yhdysvalloista, jossa puhelusta maksavat sekä soittaja että vastaanottaja, myös kotimaan rajojen sisällä."
Iltalehti 17.6.2008Tällainen uutinen sattui silmiini. Hyvällä omalla tunnolla sanon, että hankkiudun eroon koko puhelimesta, jos tämän kaltainen uudistus menee läpi. Minut saa sen jälkeen kiinni sähköpostilla tai perinteisellä kirjeellä... Ehkä voisin tekstiviestein kommunikoida edelleen.
Kyseistä uudistusta perustellaan sillä, että operaattorien toisiltaan verkkojen käytöstä perimät taksat ovat kohtuuttomia. Tämä uudistus saattaisi laskea näitä taksoa. Mutta näkyisikö se kuluttajahinnoissa? Tuskin, todennäköistä kuitenkin on, että kuluttajalta perittäisiin nykyiseen nähden tuplahinta. Ja kansa maksaa. Tosin pitkällä aikavälillä kuluttajille luvataan säästöjä. Ketä kiinnostaa? Nykyään eletään muutoinkin epävakaassa maailmassa ja muuttuvat tilanteen aiheuttavat jatkuvaa epävarmuutta. En todellakaan tee toistaiseksi mitään tiedolla, joka lupaa minulle säästöä ehkä joskus tulevaisuudessa. Keskittykää ennemmin sähkön, ruuan, polttoaineen ja muiden tarvikkeiden hinnannousun torjumiseen!
Jos jollain on minulle asiaa, maksakoon. Minä maksan sitten omista puheiluistani, niitä kun kukin voi kontrolloida. En voi määrätä montako kertaa puhelimeni päivän aikana soi. Tämä malli on suoraan Yhdysvalloista. Onko amerikka taivas? Onko kaikki siellä keksitty aina hyväksi? Tämä pistää miettimään, onko EU:n kehittämisessä liittovaltion suuntaan sittenkään mitään järkeä.
Patentti
Keksitkö joskus jotain omaa? Jotain, mitä et ole kopioinut joltain muulta. Ajatteletko, että tämä on loistava idea ja se on syntynyt omassa päässäni? Vai ajatteletko, että onpa hän saanut loistavan idean ja haluan hyödyntää sitä. Olisiko tuolloin aihetta kysyä, käykö se päinsä? Harvaan ideaan ihmisellä on patentti, mutta olisi ainakin kohteliasta. Ainakaan itse en ideoideni käytöstä pahastu. Pahastun, jos ajatukseni esitetään jonkun toisen alkuunlaittamina.
Kaikessa lyhykäisyydessään tämä oli tässä.
Päivähoidon maksuttomuudesta
SDP:n pitkän linjan tavoite kaikille maksuttomasta päivähoidosta on saanut osalleen paljon kritiikkiä. Porvaripuolueiden ministerit ovat torpanneet ajatuksen tuoreeltaan, viimeisenä kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen. Kataisen mielestä tämä ei ole sosiaalista politiikkaa. Sosiaalista olisi, jos kaikilta otettaisiin vähemmän ja kaikkein heikoimpia autettaisiin enemmän.
Mielenkiintoista. Kahden lapsen päivähoito keskituloiselle perheelle maksaa elokuun alusta alkaen 443€/kk entisen 380€ sijaan. Tulojen ei edes tarvitse olla kovin kummoiset päästäkseen korkeimpaan maksuluokkaan. Nämä lapsiperheiden vanhemmat ovat niitä, jotka muutoinkin osallistuvat suurelta osin yhteiskunnan pyörittämiseen. Keskiluokka nousee taas maksajaksi, niin kuin usein ennenkin.
Päivähoitomaksujen korotuksien puolesta puhujat vetoavat siihen, että kaikkein pienituloisemmilla maksut laskevat. Totta tämäkin. Minä olenkin huolissani työssäkäyvän keskituloisen perheen taloudesta. Laskimme viikonloppuna mieheni kanssa, että hoitoon laittaminen ei kannata. Toisen kannattaa olla kotona. Onko tämä kokoomuksen tavoite? Naiset pois työelämästä? Kuulostaa taantumukselliselta.
Valtionvarainministeri Kataisen ratkaisu asiaan on verojen alentaminen. Kuka kumma pystyy alentamaan veroja niin, että perhelle jää jotain käteen vielä päivähoitomaksun korotuksen jälkeenkin? Hinnat ovat kautta linjan nousseet porvarihallituksen aikana. Ruoka, bensiini ja asuminen ovat kaikki kallistuneet huimasti ja leikkaavat nyt kansalaisten ostovoimaa. Inflaatio laukkaa neljässä prosentissa. Tähän ei enää tuloveron alennus auta. Itselläni alennuksen pitäisi olla yli 10%, jotta ostovoimani olisi se, mitä se oli viime vuonna.
Maksuton päivähoito, kaikille perheille, on todellinen kädenojennus lapsiperheille. Päivähoidon kokonaiskustannuksista vain murto-osa katetaan asiakasmaksuilla, muu rahoitetaan jo nyt verovaroin. Päivähoito on siirtymässä perusturvan alta sivistystoimeen. Miksi varhaiskasvatus olisi maksullinen, kun ei kerran koulutuskaan maksa mitään? Luontainen jatkumo laadukkaalle ilmaiselle peruskoululle on maksuton laadukas päivähoito. Kyse on tahtotilasta. Suomi on rikkaampi kuin koskaan.
Tradenomin paikka?
Minulla on varmastikin liikaa tekemistä jo nyt, mutta pari päivää sitten päätin selvittää, miksei ammattiyhdistykselläni ole vielä Salossa toimintaa. Vastausta saan odottaa elokuulle asti, kunhan asiaan perehtynyt virkailija palaa lomiltaan. Epäkohtaan kiinnitin huomiota ehkä siksi, että Turusta tulee jatkuvasti kutsuja erilaisiin Tradenomiliiton tilaisuuksiin. Luulen, ettei kovin moni Salosta jaksa lähteä sinne asti. Ehkä meillekin olisi ihan tervetullut oma paikallisosasto.
Tradenomeja valmistuu Salosta monia vuodessa ja luulenpa, että moni myös työllistyy seutukunnalle. Tästä päästäänkin minua ihmetyttävään asiaan. Liitto suosittaa alkupalkaksi 2150-2600€/kk, mikäli toimii koulutusta vastaavassa tehtävässä. Täällä tuollaisista luvuista voi vain unelmoida alkupalkkana. Jos vastavalmistuneena esität pk-yrittäjälle palkkatoiveen, joka alkaa kakkosella, niin hyvin todennäköisesti et pääse edes haastatteluun. Silti hakijoilta vaaditaan tradenomin koulutus.
Mistä tämä sitten johtuu? Itse olen tullut lopputulokseen, että aina on joku joka tulee halvemmalla. Työnantajat eivät aina tajua, että halvalla ei saa hyvää. Jos arvostaa ammattitaitonsa palkkaan, joka vastaa päivittäistavarakaupan myyjän palkkaa, voidaanko odottaa, että koulutuksen tuoma arvo lisääntyy? Tuskinpa vain. Syyt palkkojen jälkeenjääneisyyteen ovat varmastikin siinä, ettei tutkintoa edelleenkään tunneta kunnolla, tutkinnon suorittaneet eivät arvosta itse itseään ja samoista työpaikoista kamppailee tällä hetkellä sekä merkonomit, tradenomit että maisterit.
Ikävä tosiasia on, että kaikille valmistuville tradenomeille ei riitä asiantuntija- ja johtotehtäviä. Joidenkin on pakko työllistyä 'alempiin' ammattikuntiin. Jotkut myös tekevät tämän valinnan vapaaehtoisesti. Kaikkia ei ole luotu tekemään uraa. Ehkä koulutuksen sisäänottomääriä ja koulutuksen sisältöä tulisi uudistaa, jotta löydetään kaikille omaa tutkintoa vastaava työ.
Tämän kirjoituksen yleistykset perustuvat keskusteluihin muutaman vuoden sisällä valmistuneiden tradenomien kanssa sekä tietysti allekirjoittaneen omiin kokemuksiin.
Olen, ajattelenko?
Eilinen Turku-reissu oli silmiä avaava kokemus. Matkalla tuli pohdittua kaikenlaista ja saatua taas uutta näkökulmaa itselleen ja tukea jo olemassa oleville ajatuksilleen. Yksi mielenkiintoisin pohdinnan aihe oli, että kuinka pitkälle voi päästä olematta koskaan mitään mieltä. Jos avut ovat jossain muualla kuin omissa ajatuksissa ja mielipiteissä, niin voiko kirkas tulevaisuus odottaa missään vaiheessa?
Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos et koskaan sano, mitä ajattelet(vaikka valtavirrasta poikkeavaa), niin et voi nousta hurjaan suosioon. Ehdottomat kaksi suosikkiani oman puolueeni nykyisissä valtuutetuista ovat kärkkäästi eri mieltä kun ovat. Se on politiikan yksi perusidea. Ääripäiden äänet tulee saada kuuluviin kuten puoluesihteeri
Ari Korhonenkin sanoi.
Avoin keskustelu, eri näkökulmista käytynä, lisää kansalaisten mielenkiintoa ja tuo rikkautta keskusteluun. Mikäli ääripäiden mielipiteet yritetään vaientaa, käydään keskustelu eri foorumeilla kuin puolueen sisällä. Tämä ei välttämättä ole hyvä asia. Kuka tahansa tietää, että puolue ei koostu homogeenisesta joukosta ihmisiä vaan joukkoon mahtuu jos jonkinlaista tallaajaa. Juuri tässä on kansanliikkeen rikkaus.
Oman mielipiteen sanominen ei ole ainakaan, minun suunnaltani, hyökkäys ketään kohtaan. Ne ovat avauksia keskustelulle, jota niistä usein tuleekin. Ne ovat herätyskello niille, jotka ajattelevat maailman pysyvän mallillaan, vaikkei mitään eriävää mielipidettä olisikaan. Itse olen nykyään erimieltä. Varmaan joku luulee, että olen vastarannan kiiski, joka on vaan huvikseen kaikkea vastaan.
Mielestäni en kuitenkaan ole. Omaan eriäviä mielipiteitä, koska oma maalaisjärkeni ja maailmankatsomukseni niin sanoo. En pysty perustelemaan omaa olemistani vielä ammattitaidolla tai hurjan pitkällä koulutuksella tahi kokemuksella. Olen vasta noviisi, sen myönnän, mutta samalla täynnä sitä intoa ja paloa, jota kaipaan muiltakin.
Olen löytänyt uusia hengenheimolaisia useista kokeneemmista tovereista. Se on jotenkin palkitsevaa. Kriittisyys ei olekaan vain meidän nuorten mielessä, vaan sitä on joka puolella. Luojalle kiitos siitä!
Ikä ei itsessään ole itseisarvo. Keskustelu siitä, että nuoret sitä ja vanhat sitä, on jotakuinkin teennäistä. On kyse siitä, mitä korvien välissä liikkuu. Myös 70+ kansalaisen mielessä saattaa olla jopa enemmän uudistusmieltä ja kritiikkiä kuin 20+ toverin. Nuorille on toki annettava tilaa, jotta he voivat kasvaa tulevaisuuden haasteisiin. Minä ainakin olen kasvanut tyytyväisenä taustalla, saaden jalansijaa pikkuhiljaa vastuullisempaan tehtävään.
Täytyy kuitenkin myöntää, että nuorten kokouksissa suunsa saa helpommin auki ja mielipiteensä esiin, koska tietää, että siellä on kuuntelijat, jotka eivät heti asiasta ota nokkiinsa. Siellä on kuuntelijat, jotka kritisoivat ja sanovat oman näkemyksensä. Sanokaa, mitä sanotte, mutta on onni, että vihdoin olemme (edes) nuorten kokouksiin saaneet hieman värittynyttä poliittista keskustelua.
Maslow'n tarvehierarkian viimeisellä tasolla on tarve kehittää itseään. Siihen kriittinen keskustelu on omiaan. Kiitos siis eilisestä reissusta kaikki mukana olleet!
Aatteita vanhemmuudesta
Puoluekokouksen jälkimainingeissa on hyvä pohtia tätäkin asiaa. Vanhempainvapaan jakautumista. Kyseinen aloite vapaan tasapuolisemmasta jakautumisesta ei mennyt kokouksessa läpi. Äänestys tosin oli tiukka, joten toiveita paremmasta huomisesta on olemassa.
Onko äidin ja lapsen suhde todellakin meille näin pyhä? Itse olen aina ollut ehkä hivenen enemmän isin tyttö, tosin myös suhde äitiini on ollut kautta aikain lämmin ja läheinen. Mutta rehellisesti voidaan sanoa, että isän opeilla minusta on tullut se, mitä nyt olen.
Äiti on hoitanut kodin askareet ja huolehtinut, että perheellä on ruoka pöydässä klo 16, kun isä palaa töistä. Isä on juurruttanut arvomaailmaani sosialidemokraattisen aatteen ja kriittisen keskustelun. Molempia on siis tarvittu, jotta lopputulos on näinkin onnistunut yhdistelmä yhteiskunnallisesti valveutunutta kodinhengetärtä.
En ole vakuuttunut, että äiti aina on lapselle se paras kasvattaja ja roolimalli. Olen vakuuttunut, että se voi olla kumpi tahansa vanhemmista. Vielä tänäpäivänäkin uraa rakentavaa perheellistä naista kritisoidaan siitä, että hän on liikaa omissa menoissaan lasten kustannuksella. Miehille omat menot ovat sallittuja. Toisaalta kotona lastaan hoitava äiti on yleisen käsityksen mukaan loistava vanhempi, vaikka todellisuus olisi täysin päinvastainen.
Naisille lapset ovat työelämässä edelleen rasite. Sairaustapauksissa kun oletus on, että äiti jää aina kotiin lapsen kanssa. Samoin nainen toki voi tulla raskaaksi. Kamalaa! Kuka sellaista nyt palkkaisi?!!! Miehille suuri lapsikatras nousee jopa työelämässä saavutukseksi!
Vanhempainvapaata koskeva päätös olisi ollut omiaan tasaamaan eroja miesten ja naisten välillä, kun miehetkin olisi velvoitettu vapaata pitämään. Tämä taas tasaisi työelämän epätasapainoa ja palkkaeroja. Samoihin palkkaeroihin vaikuttavat myös kuntien maksamat kuntalisät, joiden turvin lasta pystytään hoitamaan kotona. Hyvä lisä siihen tilanteeseen, mutta pitkällä aikavälillä se vääristää entisestään työmarkkinoita.
Ilmeisesti äiti-lapsisuhde on edelleen pyhä, josta ei haluta päästää irti. Onneksi isät omasta tahdostaan enenevässä määrin vapaita pitävät. Valitettavasti se ei vain riitä tasaamaan epätasapainoa sukupuolten välillä.
ps. Aiheen tähän kirjoitukseen sain lukiessani
Hanna Isbomin aatteita puoluekokouksen jälkimainingeissa.
Labels: äiti, isä, työelämä, vanhemmuus
Onko elämää enää puoluekokouksen jälkeen?
Niin, onko? Koko kevään kaikki aika ja kaikki keskittyminen ovat pyörineet yhden asian ympärillä. Minne tahansa menetkin, missä tahansa oletkin, se on aina siellä. Puoluekokous. Se on siellä vielä ehkä tämän ja ensi viikon, mutta viimeistään jussin jälkeen kokous on jo taakse jäänyttä elämää. On aika käydä toimeen.
Puoluekokous teki minusta entistä valveutuneemman poliittisen ajattelijan. Keskusteluja, puheita ja kannanottoja, joista kaikista löytyy piirun verran itseäni. Ajatus keskustavasemmistolaisesta yleispuolueesta herättää minussa huolta. Onko siitä liian lyhyt matka poliittiseen oikeistoon? Miksi emme voi tunnustaa olevamme vasemmistopuolue? Kaiketi toki olemme polittisessa keskustassa, mutta perinteisesti juuri vasemmistopuolueet ovat olleet niitä, jotka pitävät huolta heikoimmistaan. Onko myös keskustavasemmistolainen puolue yhä tällainen?
Väestön keskiluokkaistuminen on johtunut pitkälti sosialidemokraattien toimista ja tavoitteista. Ihmisillä on ollut mahdollisuus vaurastua. Mutta ei sovi unohtaa, että on myös niitä, jotka eivät tässä kilpavarustelussa ole pärjänneet.
Minun SDP:ni on ansiotulonsaajien puolue, se on lapsiperheiden puolue, se on opiskelijoiden puolue ja se on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolue. Se on puolue, jolla on sydän. Puolue, joka välittää. Puolue, joka huolehtii Sinusta, kun et itse siihen pysty. Onko tämä nyt keskustavasemmistolaista? Kukaties, mutta ehkei asiaa pitäisi määritellä ollenkaan. Heitetään termit romukoppaan ja lähdetään töihin. Meillä on kunnallisvaalit voitettavana!
ps. Minulla on unelma, unelma, jonka toivon toteutuvan vielä tänä vuonna.
Tämäkö avointa ja taitavaa yhdistymistä?
Salon seudun kuntien yhdistymissopimuksen tehnyt Arto Koski linjaa raportissaan kaksi ongelmaa: järjestelytoimikunnan kokoonpanon ja vaakunan(SSS 3.6.2008). En aio ottaa kantaa kumpaankaan näistä vaan näkemykseni mukaan vielä suurempaan ongelmaan: päätöksentekoon ja asioiden valmisteluun.
Järjestelytoimikunnan asioiden valmistelusta vastaa muutosjohtajatiimi, joka koostuu yhdistyvien kuntien kunnanjohtajista. Tämä herraporukka on ottanut itselleen liian suuren vallan uuden kunnan valmistelussa. Asiat valmistellaan viime tingassa, eikä luottamushenkilöille jää aikaa tutustua esitysten sisältöön. Kunnassa ylin päätäntävalta kuuluu luottamushenkilöille, ei virkamiehille.
Valmistelu on kaikkea muuta kuin avointa ja taitavaa. Internetistä tietoa etsivä kuntalainen löytää pöytäkirjoja ja esityslistoja, joiden suurin tietomäärä on liitteissä, joita ei internetissä julkaista. Ne toki voisi pyytää itselleen kaupungin kirjaamosta, mutta harva on sentään niin viitseliäs.
Toinen mielenkiintoinen näkökulma asioiden päättämiseen on järjestelytoimikunnan itselleen ottama valta suhteessa uuden kunnan valtuustoon ja hallitukseen. Toimikunnan asialistoilla on ollut asioita, jotka eivät sinne edes kuuluisi. Esimerkkinä voidaan mainita jätteenkuljetuksista käyty äänestys. Asia oli täysin nykyisen Salon kaupungin asia. Samalle viivalle voidaan laittaa myös kaupunginjohtajan valinta. Järjestelytoimikunnan puheenjohtaja on sitä mieltä, että järjestelytoimikunta voi tehdä esityksen uudelle valtuustolle, eikä uutta kaupunginhallitusta välissä tarvita.
Kolmantena haluan tuoda esiin toimikunnan jäseniin ja muutosjohtajatiimiin juurtuneet vanhat kuntarajat. Esityksistä ja päätöksistä kuultaa usein läpi, että vanhan kunnan rajat painavat enemmän kuin uuden kunnan paras. Olisiko jo aika päästää irti vanhoista rajoista?
Järjestelytoimikunnan tehtävä on vastata uuden Salon valmistelusta. Uusi valtuusto lyö päätökset lopullisesti lukkoon syksyn vaalien jälkeen. Toimikunnan ja erityisesti sen puheenjohtajan toiminta on vähintäänkin omituista. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä kuin odotettaisiin uuden valtuuston toimivan pelkkänä kumileimasimena kaikille nyt tehdyille päätöksille. Toivottavasti näin ei tule käymään!
Kirjoitus julkaistu Salon Seudun Sanomissa 10.6.2008
Jutan aikaan
SDP valitsi uuden johdon. Ja hyvän johdon valitsikin. Huolimatta siitä, että ensimmäisellä kierroksella äänestin puheenjohtajaksi Miapetraa, olen hyvin tyytyväinen Jutan valintaan. Arin valinta puoluesihteeriksi täydensi menestystä. Nuorta naisenergiaa täydennettynä huimalla järjestökokemuksella, on mielestäni passeli kombinaatio.
Puoluekokouksen tunnelma oli mahtava! Vapautunut, keskusteleva ja innokas. Yhden huonon puolen asiassa huomaan, mutta en nyt halua keskittyä siihen. Kokous teki merkittäviä päätöksiä yhteiskunnallisten tulevaisuuden tavoitteidemme suhteen. Maksuttoman päivähoidon tavoittelu on yksi niistä. Asia herätti kommentteja puolesta ja vastaan, mutta äänestyksessä tuli selväksi kannaksemme. Vastaanargumentoijat sanoivat maksuttomuuden lisäävän lasten päivittäistä hoitoaikaa ja aiheuttavan näin ollen ongelmia. Itse olen sitä mieltä, että ongelma on kyllä sitten jossain muussa kuin itse maksuttomuudessa. Meidän pitäisi pystyä puuttumaan noihin ongelmiin jo nyt.
Mutta koska tämän tekstin aihe on puoluekokous, niin jätän tuon päivähoitopohdinnan toiseen päivään. Toisena tärkeänä aloitteena näin vanhempainvapaa asian. Aloitteessa esitettiin ns. Islannin mallin käyttöönottoa Suomessa. Mallissa osa vapaista menee äidille, osa isälle ja lopusta voidaan päättää perheen sisäisesti. Erittäin kannatettavaa. Mutta puoluekokous ei ainakaan vielä ollut valmis tähän. Ehkä sitten ensi kerralla.
Mutta lyhykäisyydessään mahtavista tunnelmista ja tavoitteista on helppo lähteä kohti kuntavaaleja!
Voi hyvät hyssykät! vol 3
Selvennykseksi haluan sanoa, miksi olen tässä asiassa erilinjoilla kuin oma puolueeni. Ymmärrän kansalaisjärjestön hyvinkin paljon laajemmaksi kuin poliittiset puolueet, jotka luovat vain osan kansalaisjärjestöjen kentästä. Minun listallani on lisäksi mm. MLL, Greenpeace ja monia pieniä järjestöjä, jotka tekevät arvokasta työtä.
Huolimatta tulevasta potista, mielestäni tässä toimittiin väärin. Yhdistymissopimuksenkin mukaan tuo 200000€, joka vielä on jakamatta, tulisi kohdistaa asukkaita aktivoivaan toimintaan kuten aluetoimikuntiin jne. Eli muut jäävät sitten ilman?
Asiassa toimittiin väärin ja asiasta noussut kohu on ihan aiheellista!
Voi hyvät hyssykät! vol 2
No niin, potti jaettiin kuten ennakkoon jo arvailtiin. Käsittämätön selkään puukotus kansalaisjärjestöille! Linja on pitkälti sivistystoimenjohtajan linjaa, jonka mukaan yhdistyksille ei lainkaan pitäisi jakaa mitään avustuksia. Pistää niin vihaksi, että lopetan nyt tähän!
Voi hyvät hyssykät!
Järjestelytoimikunta kokoontuu tänään päättämään 100 000€ rahapotin jaosta. Avustus on tarkoitettu poliittisille sekä kansalaisjärjestöille. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että avustusta ollaan huhun mukaan antamassa vain poliittisille järjestöille ja kansalaisjärjestöt tiputettaisiin pois. Toinen mielenkiintoinen seikka on, että jako perusteena on vuoden 2004 vaalien äänimäärä.
Periaatteessa minun sosialidemokraattina pitäisi olla ehdotukseen enemmän kuin tyytyväinen, tarkoittaahan se, että meille lohkenee suurin potti. Mutta kun en ole. Kansalaisjärjestöt tekevät merkittävää työtä ja mielestäni suuri osa rahasta pitäisi mennä heille. Onhan toki politiikkakin vapaaehtoistyötä ja toimii pitkälti talkoovoimin. On kuitenkin erittäin tärkeää, että kaikki saavat osan potista.
Nyt ehdotetut osuudet 80% 2004 vaalien mukaan ja 20% äänestysaktiivisuuden nostamiseen ovat molemman käsittämättömiä. Kansalaisjärjestöt jätetään puille paljaille. Ehdotus myös suosii kolmea suurinta puoluetta. Mielenkiintoista on, että tämän ehdotuksen takana on suurten puolueiden Salon kunnallisjärjestöt.
Tarkemmin tekstissä sanotaan, että kunnallisjärjestöjen edustajat ovat käyneet keskustelua asiaan liittyen. Muistini varmaan pätkii pahasti, kun en muista ketään valtuuttaneeni keskustelemaan tällaisesta asiasta. Pitänee vielä tutkia pöytäkirjat, mutta tuskin sieltäkään asiaan mitään selvitystä löytyy. SDP:n kunnallisjärjestön varapuheenjohtajan ominaisuudessa minulla ei ole näistä neuvotteluista mitään muuta tietoa kuin että asia mainittiin kokouksessa muutama viikko sitten. Päätöksiä ei tehty vaan asia jäi avoimeksi.
Kirjelmä on päivätty 14.4, joten sen jälkeen olisi ollut kosolti aikaa tuoda asia tietoon. Asia olisi myös vaatinut laajempaa käsittelyä puolueen sisällä. Uskon, että meitä on muitakin, joita tämä asia koskettaa. Jätetään koko potti jakamatta, jos siitä ei kerran muille järjestöille liikene!
