Äidistä asiaa
Ajattelin varastaa vielä hetken kirjoittamiselle, kun miehet viettävät hetken keskenään, eikä pahempaa huutoa ainakaan vielä kuulu.
Suomisen Esa kirjoitti naamakirjassa asiaa naisten lasten saannista. Euroedustaja Riikka Mannerin raskaus on herättänyt keskustelua ja esiin on noussut mm. se, miksi hän ei ennen vaaleja kertonut raskaudestaan. Eihän työhaastattelussakaan kysytä, oletko raskaana, joten miksi Mannerin olisi asiasta pitänyt kertoa? Asia olisi luultavasti johtanut hänen jäämiseensä rannalle europarlamentista.
Onko lapsen saaminen naiselle ikinä hyvä asia? Jos siis asiaa tarkastellaan pelkästään uran suhteen. Teit niin tai näin, teet aina väärinpäin. Sari Sarkomaa jätti ministerinpestinsä ollakseen enemmän lastensa kanssa. Hän teki monen mielestä väärän päätöksen, koska naisten on muutenkin vaikeaa päästä eteenpäin urallaan. Riikka Manner pääsi europarlamenttiin ja on raskaana, huono asiako?
Kukaan, ei niin kukaan, kyseenalaista pienten lasten isien työntekoa silloin, kun lapset ovat pieniä. Ei. Miehistä tulee ennemminkin sankareita, jotka perheen lisäksi saavat vielä urankin. Käsittämätöntä! Tasa-arvosta ei kai voida puhua ennen kuin tällaiset asenteet on saatu kitkettyä. Yhteiskuntamme on vain sellainen, että äidistä rakennetaan lapselle se tärkein henkilö, isän merkityksen jäädessä pienemmäksi. Olisiko jo aika myöntää, että isä on lapselle aivan yhtä tärkeä kuin äitikin?
Pieni kesätilitys
Katselin kalenteriani syksyn suhteen ja se alkaa jo uhkaavasti täyttyä. Menoja on merkitty hyvinkin joulukuulle saakka, tosin vapaatakin ainakin toistaiseksi on. Olen muutenkin toki päättänyt rauhoittaa tahtia hieman ja karsia pois menoja. Lautakunnan, valtuuston ja hallitusryhmän(joskus hallituksenkin) kokoukset tosin aion käydä ja sen lisäksi tietysti puolueen sisäiset kokoukset. Siinä sitä riittääkin menoa jo ihan riittävästi. Ensi viikko on vielä loman tapaista, lukuun ottamatta hallitusryhmää sekä johtokuntaa.
Syksyn valtuustotyöskentelystä tullee mielenkiintoinen, sillä kuumia perunoita on olemassa. Odottelen mielenkiinnolla.
Kevään ja kesän mittaan minulle on tullut kyselyitä siitä, miten liikunta- ja nuorisopuolella jaetaan tilojen käyttövuorot. Nuorisotiloille lätkäistiin viime lautakunnassa käyttömaksut muille paitsi nuorisojärjestöille(vika päätös mielestäni, valitettavasti en lautakunnan kokoukseen tuolloin päässyt). Fine, ymmärrän kyllä, että nuorisotilat ovat ensisijaisesti nuorille, mutta päiväsaikaan tuskin kovin monet nuoret tiloilla ovat ja kovin suuria rahavirtoja ei tästä kaupungin kassaan tule. Nyt tilavuokra on esim. eläkeläisjärjestöille 200€/vuosi/kerho. Eli mitä aktiivisempi yhdistys niin sitä enemmän maksat. Saavatkohan nämä yhdistykset sitten jatkossa jostain kaupungin instanssilta tukea? Liikuntatilat ovat edelleen maksuttomia eläkeläisyhdistyksille, onneksi.
On mielenkiintoista ensi vuonna nähdä, kuinka suuriin voittoihin on nuoriso- ja liikuntatoimessa on näiden taksojen(saunamaksut yms.) vuoksi päästy. Tuntuu olevan niin, että maksuja laitetaan vain periaatteen vuoksi, ei niistä mahdollisesti tulevien tuottojen.
Pienen pojan elämää
Vauvaperheen arki on sitten pyörähtänyt käyntiin. Tosin alkuun täytyy todeta, että mieheni on pitkällä lomalla juuri sopivasti tähän alkuun, joten päivisin löytyy toinenkin syli pientä poikaa rauhoittelemaan ja hänen kanssaan seurustelemaan.
Pääosin kaikki on mennyt sutjakasti. Yöllä saa nukkua välillä jopa kuuden tunnin pätkän ja pikkukaveri on luonteeltaan kohtalaisen rauhallinen. Kehen lie tullut siinä asiassa. Vaikka minulla ja meillä oli yhdeksän kuukautta aikaa valmistautua pikkuisen saapumiseen, totesin heti ensi parkaisun kuultuani, etten ollutkaan yhtään valmis. Kaikki oli päälisin puolin tosin valmista - sängyt ja vaunut odottamassa sekä vaatteet kaappiin viikattuna. Henkinen kasvu äidiksi alkoi sitten siinä leikkauspöydällä, kun ensi kerran näin oman pienen poikani.
Ensimmäiset kolme elintuntiaan pikkumies vietti isin seurassa, koska minä makasin leikkauksen jälkimainingeissa tarkkailussa. Nuo kolme tuntia olivat ihan todella elämäni pisimmät. Oli sanottu, että lapsen maailmaan saattamisesta äidin osastolle paluuseen menee keskimäärin tunti. Minä odotin kolme. Nuo kolme ensimmäistä isätuntia ovat epäilemättä jättäneet pysyvät positiiviset jälkensä pienen miehen ja suuremman miehen suhteeseen.
Sairaalaan henkilökunnasta minulla on pääosin positiivista sanottavaa. Liika kiire vain tuntui painavan ihmisiä aika ajoin. Kaiken kaikkiaan uusi äiti opastettiin todella hyvin äitiyden alkutaipaleella.
Pieni poika tuhisee nyt päiväuniaan ja me vietämme rauhaisaa iltapäivähetkeä. Vauvaperheen arki jatkukoon.
