Sananen kaupungintalosta
Näin eilen Salon uuden kaupungintalon valaisinluettelon. Aika karua kertomaa. Valaisimet pääosin loistelamppuvalaisimia, muutamaa lediä lukuunottamatta(näistäkin suurin osa hätäpoistumistievalaisimia).
Heränneitä kysymyksiä asiasta ovat:
1. Miksi emme halua hyödyntää uutta teknologiaa, jonka saralla omalla paikkakunnallammekin on hyvää ammattitaitoa?
2. Miksi tekninen virkamiehistömme ei ole ollut kiinnostunut uuteen teknologiaan tutustumisesta käymällä vaikka YIT:n uudella pääkonttorilla, jossa on käytetty paljon led-tekniikkaa?
3. Miksi ohjausjärjestelmä ei ole DMX?
4. Miksi tuhlata miljoonia euroja kaupungintaloon, joka on jo nyt ajastaan jäljessä?
Harhalaukauksia
Kuluvan viikon maanantaina kaupunginvaltuuston kokouksessa pidettiin kyselytunti. SDP:n valtuustoryhmän pj Antero Leppänen esitti kaupunginjohtajalle kaksi erillistä kysymystä liittyen työttömyyteen ja Salon rakennemuutosrahoihin.
Kaupunginjohtaja Rantakokko suhtautui kysymyksiin sellaisella ylimielisyydellä, että mieleen tulee kiinnostaako herraa mikään muu kuin hienompi norsunluutorni uudessa kaupungintalossa ja kymppitonnin kuukausipalkka. Kaupunginjohtaja on hevosmiesten tietotoimiston mukaan jopa todennut, ettei työttömyys huutamalla parane. Tuskin sillä, mutta tuskin myöskään asiasta vaikenemalla ja asiat ylimielisyydellä kuittaamalla.
Kiinnostaako kovapalkkaista kaupunginjohtajaa työttömyys muussa kuin verotulojen vähenemisen muodossa? Ovatko inhimillinen hätä ja kasvavat toimeentulotukiasiakkaat hänelle missään arvossa? Maanantaisen perusteella tuskin ovat. Kaupunginjohtajaa kiinnostaa lähinnä istuttaa kovapalkkaista johtoa koulutuksissa, matkustella Vietnamiin hankkimaan uutta työvoimaa ja elää omassa haavemaailmassaan. Onko esimies, joka ei tervehdi alaisiaan kovin hyvä esimies kuitenkaan?
Rantakokko on kuluvan valtuustokauden päätöksistä pahin harhalaukaus. Luojalle kiitos, että olemme häntä vastaan aikanaan äänestäneet. Poliittinen vastuu kaupunginjohtajasta kuuluu Kepulle ja Kokoomukselle. Saloon olisi varmasti ollut saatavilla saappaat täyttävä todellinen ammattilainenkin.
Palkkioita ja vähän muuta
Aivan aluksi haluan kommentoida hieman kokouspalkkioasiaa, joka kerta toisensa jälkeen nostaa päätään. Kaupungilla kului viime vuonna palkkioihin yli budjetin. Väittäisin, että suurin syy ylitykseen ovat kaiken karvaiset seminaarit.
Strategiaseminaareja oli viime keväänä jatkuvasti. Siellä alkuun satapäinen joukko istui tuntitolkulla, mielestäni turhaan.
Kokouspalkkio on valtuuston, hallituksen ja tarkastuslautakunnan kokouksesta 80€, muista lautakunnista 60€. Omassa ryhmässämme jokaisessa instanssissa pidetään lisäksi ryhmäkokous, josta ei siis makseta palkkiota. Valtuustoryhmä kestää yleensä kaksi tuntia, lautakunta ja hallitusryhmät vähemmän. Oli miten oli, papereihin perehtymisen, ryhmäkokouksen sekä varsinaisen kokouksen jälkeen ei kokouspalkkiosta paljon tuntia kohden jää. Lisäksi palkkiosta peritään veroina yli puolet(allekirjoittaneella).
Mikäli palkkioihin kajotaan, tarkoittaa se myös sitä, että kokouksissa olevat virkamiehet eivät enää saisi palkkiota, vaan tekisivät työtään ilman palkkiota. Vai ovatko luottamushenkilöt ainoita talkoisiin osallistuvia?
*****************
Seuraavaksi lempiaiheeseeni eli aktiivisen ja passiivisen porukan pariin. Passiivinenkin kivi nähtävästi liikkuu potkimalla.
Teen itse noin puolikasta työviikkoa puolueen eri hommissa, korvauksetta. Niin tekee moni muukin. Sitten on näitä, jotka ilmestyvät paikalle, kun kaikki on valmista. Kaikenlaisia tekosyitä keksitään sille, miksei voida osallistua tekemiseen ja toteuttamiseen. Kun paikkajaon aika tai tarpeeksi ylhäällä oleva toimi tulee vapaaksi halutaan siihen välttämättä. Sitten syyllistetään niitä, jotka ovat tehneet työnsä ja saavat sitä kautta auottua ovensa.
Jos mitä inhoan, niin sitä, että passiivisena istutaan kokouksissa, minkä jälkeen voidaankin sitten arvostella työt tekevien toimia. Sikamaista!
Pikapikapika
Kävelin tuossa mukavan lenkin vaunuilla. Kaunista on edelleen.
Uutena vuotena tein yhden lupauksen. En syö karkkia ennen syntymäpäivääni. So far, so good. Ollaanhan jo tammikuun puolessa välissä ja enää kolme kuukautta syntymäpäivään. Lisäksi olen luvannut kunnioittaa täyteen tulevaa kolmeakymmentä muuttamalla elämäntapani. Saas nährä.
Alkuvuosi on ollut kokousten osalta aika hiljainen, mikä on antanut loistavan tilaisuuden kunnon lomaan. Aika pojan kanssa kuluu siivillä ja kohta on mietittävä tulevaisuuteen. Huomenna on ensimmäinen joukkoliikennetyöryhmän kokous. Materiaali odottaa tulostimessa aikaa parempaa, joka toivottavasti koittaa vielä tänään. Muuten tulee kiire. Joo, joo, olen ollut vähän laiska.
En ole käynyt koneellakaan läheskään niin ahkerasti kuin syksyllä. Nyt tosin kaikenkarvaiset toimintakertomukset ja kalenterit odottavat tekijäänsä. Niihin päästään, kunhan saan taas tämän viikon järjestykseen. Järjestötoiminta tuntuu olevan jatkuvaa suunnitelmien tai kertomusten tekemistä, ainakin puheenjohtajalle. En valita. Valmistelutyö on mukavaa.
Ciao!
Kevättä odotellessa
Minua on pitkin joululomaa mietityttänyt, että mikä tarve kaupungilla on tuhlata ääretön määrä sähköä kynttelikköihin? Jo kaupungintalon ikkunoissakin palaa satoja watteja hehkulamppuja yötä päivää kuukauden verran. Järjetöntä! Toki, ovathan ne ihan nättejä ja tuovat kukaties lämmintä tunnelmaa, mutta samalla, kun puhutaan säästämisestä, voisi sitten ne muutamat eurot säästää vaikka sähkössäkin. Pisara meressä, mutta älyttömistä kohteista säästetään nytkin.
Opetustoimi tulee olemaan melkoisen haasteen edessä. Sivistystoimen johdosta on viestitetty, että säästää pitää ja kunnolla. Moilanen olisi varmaan valmis säästämään kaikkien muidenkin alojen puolesta. Lautakunnalla on edessä varmastikin vääntö, jossa puhutaan vain ja ainoastaan arvovalinnasta. Perusopetuksen tuntikehys uhkaa supistua ensi syksynä huomattavasti.
Koulutoimessa säästöt ajoittuvat aina vain osaan vuodesta, koska kouluvuosi ei noudata kalenterivuoden rytmiä. Samalla sitten tehdään ratkaisu, joka ulottuu myös seuraavalle kalenterivuodelle. Toivottavasti lautakunnalla on sisimmässään sydän kassakoneen paikalla, jottei opetuksen tuntimäärä menisi aivan minimiin.
Kevät tuonee tullessaan myös porvarikentän ehdotuksen henkilöstön lomauttamisesta. Ehdotus tullee kokoomuksen suusta. Epävirallisesti se on jo tullutkin. Kokoomus on henkilöstöasioihin liittyen ollut valmis rikkomaan yhdistymissopimusta ennenkin. Tämä tapahtui, kun puhuttiin palkkojen harmonisoinnista. AY-liike on kokoomukselle punainen vaate. Mikäs siinä ollessa. AY-liike neuvottelee, myös kokoomuslaisille, kuntien palveluksessa oleville edut ja palkankorotukset, jonka jälkeen voit luottamushenkilönä olla niitä siunailemassa. Ja rahaa tippuu tilille ihan säännöllisesti. Voi aikoja, voi tapoja.
Liikunta- ja nuorisolautakunta joutunee pohtimaan eräitä avustuksiin liittyviä pykäliä uudestaan. Lisäksi avustuksiin tuli 10000 euron lisäys, jonka jaosta lautakunnalla on valta päättää. Keskutalla lienee ollut tässä joku yksittäinen avun saaja mielessä, mutta rahoja ei nykyiseen budjettiin voi enää korvamerkitä. Lisäksi lautakunnan tulee ottaa huomioon se, miten tuo lisäys jaetaan liikunta- ja nuorisotoimen kesken. Mielenkiintoista
Kaikkiaan uskon keväästä tulevan mielenkiintoisen, sillä puoluekentässäkin tapahtuu taas kaikenlaista. Puheenjohtajapäivät sekä puoluekokous järjestetään vielä ennen kuin tämä vuosi on puolessa.
Kuulumisiin!
Uusi vuosi, uudet kujeet 2010
Vuoden vaihde sujui meillä kohtalaisen rauhallisesti. Raketit käytiin ampumassa jo kuuden aikaan ja pikkukaveri saatiin sikeille jo vähän seitsemän jälkeen. Keskiyöllä pamahti muutaman kerran oikein kunnolla ja pikkuinen säikähti niin, että nukkui loppuyön tyytyväisenä vanhempiensa välissä. Kissa ei sen sijaan tuntunut välittävän mitään, vaan kirmasi rohkeasti yön selkään.
Arki alkaa taas ensi viikolla maanantaina kaupunginhallituksen kokouksen muodossa. Lisäksi pitäisi löytää sopiva rako vierailla nuorisotiloissa sekä työttömien toimintakeskuksessa. Tavallaan sitä jo kaipaakin vähän toimintaa, vaikka aika ihan rauhassa onkin välillä tervetullutta. Seuraavaan perheen yhteiseen lomaan onkin sitten pidempi aika. Helmikuussa tosin pääsemme mieheni kanssa keskenämme(lue: parin sadan muun sosialidemokraatin kanssa) risteilylle. Poika menee hoitoon isovanhemmille.
************
Suomessa suurin poliittinen peruna pyhinä lienee ollut Matti Vanhasen eroilmoitus. Johan sitä on odoteltukin. Seuraajaspekulaatiot ovat kovassa käynnissä. Liekö se Lehtomäki, Tiilikainen, Rantakangas, Kanki-Kaikkonen vai tekeekö Jäätteenmäki paluun parrasvaloihin? Paula Lehtomäkeä on nostettu seuraavaksi puheenjohtajaksi jo vuosikaudet. Kuinka kulunut nimi hän sitten näissä kuvioissa on, jää nähtäväksi.
Kun SDP kaksi vuotta sitten ryhtyi etsimään seuraajaa Heinäluomalle, tehtiin yhdeksästä ehdokkaasta jopa hieman pilaa. Heitä oli kuulemma liikaa. Keskustalle tuollainen määrä varmasti vain tarkottaisi, että potentiaalisia nimiä ja kykyjä on paljon, ainakin median mielestä.
Myös SDP:n johdon kausi on katkolla ensi kesänä. Itse olen varauksetta Jutan jatkon kannalla. Nuori nainen on kahdessa vuodessa kasvanut paljon ja saanut lisää itsevarmuutta. Ei kukaan ole seppä syntyessään. Ei edes Katainen. Kuka muka piti Jyrkiä uskottavana ennen kuin hänestä tuli ministeri? Siis kokoomuksen jäseniä lukuunottamatta.
************
YLE:n uutisissa taannoin kerrottiin siitä, kuinka vain murto-osa kansanedustajista ja ministereistä käyttää sosiaalisen median, kuten Facebook, palveluja. Kummallinen tutkimus. Onhan maailmassa paljon muitakin ammattikuntia ja ihmisiä, joita ei palvelusta löydy. Lienee ihmisen oma päätös, haluaako osallistua tämän tyyppisiin medioihin. Vaikka sähköisen kampanjoinnin merkitys onkin lisääntynyt, en usko sen tosiaankaan olevan ratkaiseva kampanjoinnin muoto.
************
Eräät tahot kuvittelevat, että eduskuntaan päästään noin vain heittäen ja ilman työtä. Vuoden 2007 kevättalven kampanjointi Katjan joukoissa on vielä tuoreessa muistissa. Edelleen ihmettelen, millainen duracell-pupu tuo toverimme on, sillä vauhti ei ole kampanjasta juurikaan heivannut. Kukaties päinvastoin.
Vaikka raha kampanjoinnissa ratkaiseekin, niin on naiivia ajatella, että ilman minkäänlaista työtä, pelkästään mesoamalla saavuttaisi mitään. Tällaiset yhtä asiaa toitottavat tonyhalmeet on jo nähty. Yksi mies ei eduskunnassa, tai missään muuallakaan, kesää tee.
Maahanmuuttokriittisyys tuntuu olevan yksi teema, joka vaaleissa kuin vaaleissa nousee esiin. Superkriittiset, suomeksi rasistit, ovat se pelottavin eteenpäin pyrkivä ryhmä. Ja tämä puree. Maahanmuutosta pitää voida keskustella ilman, että vouhotetaan heti rasistisia mielipiteitä. Näille joillekin se on vain mahdotonta. Aiheena maahanmuutto vaatii keskustelua. Aihe on vaikea, siihen liittyy monia ongelmia ja tunteita. Ihmettelen vain, miksi ei asiasta kyetä keskustelemaan, ilman ennakkolatauksia?
