Puheenjohtajapeliä
Ei ole mennyt päivääkään Heinäluoman ilmoituksen jälkeen ilman, että joku olisi tiedustellut kantaani tulevaan puheenjohtajaan. Kesäkuussa on luvassa ihan oikea taisto puheenjohtajuudesta. Heinäluoman päätös oli rohkea päätös, miehen työ. Kaikki kunnia hänelle.
Sunnuntain ilmoitus muutti kuviot totaalisesti. Heinäluoman päätöksen ollessa toisenlainen kuin mitä oli odotettu, kisaan on saatu monta nimeä: Urpilainen, Filatov, Koskinen, Kumpula-Natri sekä tietysti jo aiemmin mukana ollut Tuomioja. Lisää nimiä tulee varmasti tämän viikon kuluessa.
Itse en omaa kantaani ole vielä päättänyt. Ehdokkaiden näkemyksiä ei vielä ole kokonaisuudessaan kuultu, joten säästän oman päätökseni siihen, kunnes olen tasapuolisesti tutkinut vaihtoehtoja.
Muutaman sanasen kuitenkin haluan tätäkin jo tässä vaiheessa pohtia. Kieltämättä on selvää, että Tuomiojan kokemus on huikean paljon edellä kaikkia muita kisassa olevia(Filatov ja Koskinen ovat seuraavat), mutta pelkästään kokemuksella ei SDP:tä suurimmaksi puolueeksi nosteta. Tarvitaan jotain muuta. Tarvitaan valovoimainen persoona, joka vetoaa kansaan. Jonkinlainen kokemuksen ja valovoiman keskiö, niin hyvä tulee. Kuka ehdokkaista siis on sellainen?
Siihen en osaa vastata. Vastauksen näemme, kunhan ehdokkaat maakuntakiertueille matkaavat. Silloin saamme kuvan siitä, miten itse kukin hoitaa kontaktinsa jäsenistön ja median kanssa. Kokemusta pitäisi toki olla, mutta toki kokemuksesta voi myös olla haittaa. Painaako ministeriys vaakakupissa hyvään vai huonoon suuntaan? Onko uusi puheenjohtaja sellainen, jonka näkisin seuraavana pääministerinä? Paljon on siis vielä pohdittavaa ennen kuin oman mielipiteeni ääneen sanon.
Varapuheenjohtaja kisaan on vaikea ottaa vielä kantaa, mutta sen totean, että Guzenina-Richardsonin päätös olla pyrkimättä puheenjohtajaksi nosti hänen pisteitään minun silmissäni. Voin vain todeta, että varteenotettava vaihtoehto hän tuossa kisassa on.
Yhdestä asiasta olen varma. Hajuttomuuden ja mauttomuuden suosta on noustava. Muuten ei tästä tule yhtään mitään.
Uuden kunnan palvelut turvattavat kaikille!
Uutta Salon kaupunkia valmistellaan hyvää vauhtia. Järjestelytoimikunta kokoontuu säännöllisin väliajoin tehden työtä tulevan Salon kaupungin valmistelun parissa. Hyvä niin. Itse haluan kuitenkin ilmaista huoleni ja pelkoni siitä, että uuden Salon kaupungin asukkaat eriarvoistuvat.
Mainittakoon pelkoni herättänyt asia eli koulukuljetusten lopettaminen erikoisluokilla. Tämän kaltaiset asiat ajavat tilanteen auttamatta siihen, että kuntalaiset ovat eriarvoisessa asemassa asuinpaikasta riippuen. Koska kaikki maksettava lankeaa kuntalaiselle, niin mitä kauempana nykyisen Salon kaupungin palveluista asut, sitä enemmän maksat.
Koulukuljetusten lopettamista perustellaan kustannuksilla, mikä on suuri syy aina kun jotain karsitaan ja lopetetaan. Toki kustannukset lisääntyisivät, mutta kyse on pikemminkin halusta kuin rahasta. Kyse on halusta tukea lapsiperheitä, vanhuksia, työttömiä, sairaita; aina asiasta riippuen. Samat oikeudet ja mahdollisuudet tulisi olla kaikilla kuntalaisilla riippumatta vanhoista kuntarajoista.
Kuntaliitoksia perustellaan mahdollisuutena parempiin palveluihin. Yhdistymällä palvelut pystytään säilyttämään lähempänä kuntalaista. Kaikkea palvelua, kuten erikoisluokat, ei voi kuitenkaan viedä lähelle kuntalaisia, vaan on löydettävä keino viedä kuntalainen palvelun luo.
Olemme ensi vuonna kaikki uuden Salon kaupungin asukkaita. Sitä meidän tulisi olla tasa-arvoisesti!
Kirjoitus julkaistu SSS Tätä mieltä palstalla
Vaaleja ja äänestyksiä
Viimeisten vuosien aikana on tuntunut olevan vaaleja vaalien perään. Niin on tänäkin vuonna. Ensin päästään kuitenkin äänestämään puoluekokousedustajista. Tilanne on kaiketi 80/30, joten reippaasti yli puolet karsiutuu äänestyksen jälkeen. Toivon itse olevani valittujen joukossa, kuten varmaan kaikki muutkin ehdolle asetetut. Tarvitaan siis jo ihan oikeaa vaalityötä, jotta olen valittujen joukossa!
Seuraavana on sitten olemassa kunnallisvaalien ehdokasasettelu, jonka pelkään menevän jäsenäänestykseen. Taas saat tehdä vaalityötä ennen kuin koko vaalit edes ovat edessä ja jälleen pelätä, että noutaja tulee jo ennen kuin olet edes kunnolla ehdolle päässyt.
Varsinaiset kunnallisvaalit ovat sitten lokakuussa. Sikäli mikäli siellä listalla olen, niin seuraavassa muutama omaksi tuntemani asia(näistä varmaan siis on tulossa vaaliteemojani):
- Peruspalveluiden säilyttäminen pienemmissä taajamissa on meidän kaikkien etu. Niitä ei missään nimessä saa keskittää nykyisen Salon kaupungin alueelle. Pitää olla lähellä ihmistä.
- Julkisen liikenteen sujuvuutta uuden kunnan alueella tulisi parantaa niin, että sen käyttö olisi kannattavaa ja mielekästä.
- Syrjäytymistä tulisi ehkäistä ja nuorten mahdollisuuksia työllistyä tulisi tukea kaikin mahdollisin keinoin. Mm. erityisnuorisotyö sekä pajatoiminta ovat tähän hyviä keinoja ja niiden toiminta tulisi jatkossakin kunnan taholta mahdollistaa.
Uuden Salon kaupungin ensimmäinen valtuusto on jättikokoinen. Koko on sama kuin Espoon kaupungilla. Tuon valtuuston ehkä vaativin tehtävä on uuden kaupungin budjetin kokoaminen. Ehkä yhtä tärkeänä minä itse pidän uuden Salon kaupungin saamista yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Uusi valtuusto toimii tässä suunnannäyttäjänä. Toimillaan se näyttää, että me salolaiset, halikkolaiset, perniöläiset, pertteliläiset, kiikalalaiset, suomusjärveläiset, muurlalaiset, kiskolaiset, kuusjokelaiset sekä särkisalolaiset pystymme luomaan uuden Salon kaupungin yrittämättä kaikki vetää päätöksiä kotiinpäin vaan toimimalla avarakatseisesti koko kunnan parhaan nähden. Tuossa vaiheessa vanhat rajat olisi jo pitänyt jättää historiaan!
Pohdintaa
SDP:n puheenjohtajapeli alkoi muutama viikko sitten, kun toveri Tuomioja ilmoitti halukkuudestaan puoluejohtajaksi. Ehdoksi hän asetti jäsenäänestyksen. Tämä on mielenkiintoista ottaen huomioon, että puoluekokous pidetään jo muutaman kuukauden kuluttua. Aikataulullisesti taitaa kyseessä olla sula mahdottomuus.
Jäsenäänestyksen suhteen olen kuitenkin avoimin mielin, vaikkei sitä tähän hätään varmastikaan enää ehditä järjestää. Tulevaisuudessa asiaa tulisi ehdottomasti harkita varteenotettavana vaihtoehtona demokratian lisäämiseksi puolueen päätöksenteossa.
Kävimme avomieheni(ei seuraa yhtään politiikkaa) kanssa keskustelun liittyen puolueen valintoihin. Seuraavat seikat tulivat hänen mietteistään esiin: päätökset on pitkälle tehty jo ennen kuin niitä tuodaan yleiseen käsittelyyn, tavallisella rivijäsenellä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa mihinkään eli on siis kivuttava oikealle paikalla oikeiden ihmisten rinnalle, jotta saat asiasi esiin.
Monessa suhteessa olen hänen kanssaan eri mieltä. Luojan kiitos! Muutenhan koko toiminnaltani menisi pohja pois. Heräsin kuitenkin osin siihen todellisuuteen, miksi niin harva on kiinnostunut politiikasta. Jos touhu näyttää yllämainitulta vehkeilyltä ja salaseuratoiminnalta, niin ei ihme!
Ehkäpä päätösten avoimempi valmistelu, avoin keskustelu liittyen ajan kysymyksiin yms. auttaisivat politiikan maineen puhdistumista ja saisivat taas ihmiset aktiiviseksi.
Pelkoa, pelkoa....
Viimeiset neljä kuukautta elämästäni on mennyt uuden työpaikan etsimiseen. Toiselle sijalle on jäänyt niin uusi koti kuin avomieskin. Työpaikan metsästämisen ja sen saamisen vaikutus elämääni on ollut järjetön. Työssä vietetään kolmannes päivästä, joten syystäkin etsin sellaista paikkaa, jossa viihdyn sitten pidempäänkin.
Ensimmäisen vierailuni työvoimatoimiston konttorissa ei jättänyt minulle suurtakaan toivetta siitä, että sieltä kautta minulle paikka löydettäisiin. Sen verran itserakas ja omanarvontuntoinen vielä sentään olen, että tiedän, millaiseen työhön minulla on kykyjä.
Edellinen työpaikkani oli vaativaa hommaa, jossa onnituin ainakin omasta ja työkavereiden mielestä hyvin. Miksi siis olisi tyydyttävä vähemmän vaativaan työhön? Se, että saan töissä jatkuvia haasteita on minulle tärkeää. Sen lisäksi työn pitää olla mielekästä. Ei ole paljon vaadittu, vai onko sittenkin?
Nyt olen kaiketi löytänyt sen paikkani, joka minulle kuuluu. Työn, joka on mielenkiintoista, haastavaa ja ennenkaikkea saan itse koota itselleni sopivan paketin. Onneksi en antanut periksi liian aikaisin!
