Lauri ja otto
Eilen sinetöityi Laurin koulun kohtalo. Valtuusto äänesti asiasta ja hajasijoitukseen päädyttiin lopulta äänin 28-22. Oma esitykseni oli jatkaa Astrumissa siten, että Perniön yläkoulun kapasiteetti oltaisiin käytetty täysimittaisesti hyödyksi. Tällöin Astrumiin ei olisi tarvittu lisätilaa ja Moision ja Marian koulujen sisäilmatilanne olisi saata katsoa loppuun rauhassa.
Tuohon Marian ja Moision tilanteeseen perustuu myös laatuaan ensimmäinen ja toivottavasti myös viimeinen u-käännökseni politiikassa. En olisi hyvillä mielin käydä illalla nukkumaan, kun tiedossa on se, että molemmissa kouluissa oireillaan ja tutkimukset ovat kesken. Astrumissa pysyminen olisi ollut myös nykytilaan nähden jotakuinkin kustannusneutraali.
Kaupunginhallituksen esityksessä valtuustolle oli eritelty se, mistä oppilaat Perniöön kuljetettaisiin. Tämä oli hallitukselta lapsus, mikä onneksi valtuustossa nyt korjaantui. Valtuusto on delegoinut lähikoulusta päättämisen opetuslautakunnalle ja lautakunta edelleen opetuspäällikölle. Valtuusto ei voi tätä päätösvaltaa itselleen palauttaa kuin hallintosääntömuutoksella. Toki valtuusto olisi voinut evästää varsinaista päättäjää, mutta kyllä se nyt olisi melkoinen epäluottamuslause viranhaltijalle.
Lähikouluista päättäminen on viranhaltijan tehtävä siksi, että järjestelmä on joustava ja lähikoulujen oppilaita voidaan ohjata sujuvasti koko kaupungissa. Jos lautakunta rupeaisi näitä päättämään, olisi tämä päättymätön suo. Meillä on kymmeniä kouluja ja tuhansia oppilaita. Sielläkö lautakunta sitten kokoontuisi ja pohtisi, menevätkö Virtasen lapset Ollikkalaan vai Pajulaan. Ei, hei, kyllä Korhosen lapset pitää laittaa sittenkin Inkereelle.
Tämä ei ole luottamushenkilöiden tehtävä. Emme ole tämän kaupungin operatiivista johtoa. Kun joku muuttaa alueelle, asia tuodaan taas lautakunnan päätettäväksi? Vielä koomisempaa tämän sijoittelukeskustelun käyminen olisi valtuustossa. Sinne se olisi kulkenut lautakunnan lausunnon kautta kaupunginhallituksen päätösesityksellä. Salossa lakkautettiin viime valtuustokaudella kaksi alakoulua, eikä näiden oppilassijoittelusta käyty minkäänlaista keskustelua. Viranhaltija on päätöksen tehnyt ja piste.
On myös varsin kummallista, että substanssilautakunnan puheenjohtaja uhkailee jo somessa sillä, että lautakunta tulee käyttämään otto-oikeuttaan näihin sijoittelupäätöksiin. Toki hän saa puheenjohtajana käyttää otto-oikeuttaan ihan mihin vain, mutta koko lautakunnan puolesta ei nyt kannattaisi mennä vööhöttämään. Kyllä siellä on kaksitoista ihan omilla aivoillaan ajattelevaa muutakin jäsentä. Toisekseen otto-oikeudella uhkaaminen ennen kuin yhtään päätöstä on tehty, on kyllä hivenen kyseenalaista. Eli riippumatta siitä, mitä opetuspäällikkö päättää, otto tulee. Voi aikoja!
Yhteistyö ja arvopohja
Poliittinen keskustelu on saanut varsin mielenkiintoista väriä, kun blogaajat eri ryhmistä tuovat esiin mielipiteitään. Itse luen säännöllisesti vain Raimo Honkasen blogia ja Tapio Äyräväisen blogin käyn kurkkaamassa, kun joku tekstejä someen linkittää. Vaikka olenkin heidän kanssaan poliittisesti hyvin eri linjoilla, täytyy antaa kuitenkin iso käsi siitä, että jaksavat herrat blogata. Moni aloitti aktiivisen kirjoittamisen kuukasi ennen vaaleja ja lopetti kirjoittamisen vaaleihin.
Ennen kuin menen varsinaiseen aiheeseen haluan viitata Raimon viimeiseen kirjoitukseen, jossa hän tarkoitushakuisesti on asettanut vierekkän SDP:n ja Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetit. Ne eivät ole keskenään millään mittarilla vertailukelpoiset, koska me esitimme vaihtoehtomme tälle vuodelle, PS loppuvaltuustokaudelle. Se siitä mitättömyydestä siis. Odotuksessa ovat kahden muun suuren minkäänlaiset esitykset talouden kuntoonsaattamiseksi.
Sitten varsinaiseen epistolaan. Kunnallishallinnossakin on poliitikkoja. Olemme tulleet valituksi nykyisiin luottamustoimiimme osana aatteellista kokonaisuutta(poliittista puoluetta). Pitäisi siis olla kaikille selvää, ettemme ole joka asiasta samaa mieltä. Pitää myös kestää itseensä toisten poliittisten liikkeiden kohdistama arvostelu ja kritiikki. Jos joku sanoo minua rumaksi ja lihavaksi, on se henkilökohtaista, mutta mielipiteisiini kohdistunut arvostelu ei. Kyse on vain erilaisesta aatemaailmasta, jossa riitelevät maailmankatsomukset, eivät ihmiset.
Salossa talousarviota valmistellaan laajassa valtuustoryhmien puheenjohtajien porukassa. Tämä valmistelu on hyvä tie yhteistyöhön ja uskon, että sillä saadaan aina parhaat ratkaisut aikaan. Tämä lisää keskustelua myös valtuustoryhmien sisällä. Yhteistyöstä kertoo myös se, että eri lautakuntiin on muodostunut sekaryhmiä, joissa etsitään kompromissia ja parasta mahdollista tulosta.
Vaikka pyrimme päätöksenteossa laajaan yhteistyöhön, ei 7-6 äänestystuloksia voi vältää. Jos näitä tuloksia ei ikinä tule, olemme kaikki samaa mieltä l. samaa päättäjien mössöä, jossa millään puolueella ei ole omaa linjaa. Äänestäminen on demokratian kivijalka ja enemmistön tahtoon on tyytyminen. Ei äänestämistä saa pelätä vain vaikeiden aikojen varjolla. Jokainen tekee politiikkaa omista lähtökohdistaan ja erilainen arvopohja ohjaa meitä eri suuntiin. Kun toisaalle kumartaa, niin toisaalle pyllistää.
Politiikka ei ole sitä, että pää kallistetaan ja sympaattisesti hymyillen ollaan kaikkien kanssa samaa mieltä.
Täyslaidallinen luottamuspulaa
Viime päivinä on puhuttanut SSS:n juttu siitä, onko Salossa ongelma päätöksenteossa vai valmistelussa. Juttu teki varsin ikävän vastakkainasettelun virkamiesten ja luottamushenkilöiden välille. Leppäsen Antero ruotii asiaa melko ansiokkaasti blogissaan, joten keskityn itse nyt selviytymissuunnitelman nykytilan katsomiseen.
Luottamuhenkilöt ovat pyytäneet virkamiehiltä esityksiä talouden tasapainottamiseksi. On virkamiesten tehtävä myös tehdä nämä esitykset eli selvitymissuunnitelman lista on täten juuri sitä, mitä olemme halunneetkin - esityksiä jatkokeskusteluun. Tuskin yksikään virkamies kuvitteli, että esitys tällaisenaan meihin poliitikkoihin uppoaisi.
Virkamiesesitys päätettiin julkistaa heti sen
valmistuttua, koska näistä kysymyksistä käytävää kansalaiskeskustelua ei
saa pelätä. Julkistamisen tarkoitus ei tosin ollut se, että poliitikot
antavat täyslaidallisen sontaa virkamiesten niskaan siitä, että he ovat
toimineet juuri niin kuin me olemme halunneet.
Selviytymissuunnitelman esitykset kaipaavat nyt lihaa luiden ympärille. On tiedettävä, mitä kukin päätös pitää sisällään sen lisäksi, että on esitetty syntyväksi säästöä. Kaipaisin jokaisesta kohteesta SWOT-analyysin, joka pitää sisällään myös päätöksen vaikutuksen kuntalaisiin. Pelkät luvut eivät riitä päätöksenteon pohjaksi. Kyseiset analyysit meille on myös luvattu.
Salossa on käytössä voin päätöksentekojärjestelmä, jossa poliittiset puolueet ovat valmistelussa keskeisessä roolissa. Talousarviota on viime vuosina valmistelu valtuustoryhmien puheenjohtajien ja virkamiesten tiiviillä yhteistyöllä. Luottamushenkilöt ovat saaneet runsaasti tietoa sekä sanoa sanansa käsiteltäviin asioihin jo ennen varsinaista päätöksentekoa. Pidän valmistelutapaa hyvänä, koska se mahdollistaa aidon keskustelun ja sitouttaa luottamuhenkilöt paremmin tuleviin päätöksiin.
Olen viime päivät kuitenkin pohtinut, että onko se juuri tämä avoimuus, joka saa meidät vaatimaan yhä enemmän avoimuutta ja on joidenkin kohdalta kukaties sekoittanut virkamiehen ja luottamushenkilön roolit. Nälkä kasvaa syödessä, mutta pitäisikö meidän kuitenkin pysyä lestissämme. Olen itsekin ollut pettynyt joidenkin asioiden valmisteluun, mutta suurin osa valmistelluista asioista on kuitenkin tehty hyvin. Luottamus on päätöksentekojärjestelmän kivijalka. Jos tämä kivijalka on Salossa sortunut tai sortumassa, on meillä käsissämme vakava ongelma.
