Saijan sanailua

Rakastan, rakastan

Eilen kävin lukaisemassa toveri Antti Kotin blogia ja hän kirjoitti rakastuneensa Amerikkaan. Ensin hieman kummastelin asiaa, mutta hetken mietittyäni en ole enää ollenkaan kummissani. Rakastuinhan itsekin vaihtovuoden aikana, tosin Espanjaan.
Kai se on niin, että jonkin toisen maan kulttuuri ja elämäntyyli saattavat koskettaa sinua, vaikket ehkä heti sitä tajuaisikaan. Itse tajusin sen vasta palattuani Suomeen. Etelämaisessa elämänrytmissä ja asenteessa on jotain, mitä täällä ei ole. Tiettyä rentoutta, kaiketi. Kaikki vaikuttavat siltä kuin ei olisi kiire minnekään. Vaikka maailmantalous rullaa takuuvarmasti samaan tahtiin eteenpäin, niin espanjalainen ei ota turhaa stressiä.
Toinen asia, jota olen jäänyt kaipaamaan on myöhään yöllä auki olevat kahvilat ja tavernat, joihin ihmiset kokoontuvat syömään ja tomar copas, vaikka vain sitten lasin viiniä, joka meille pohjoismaalaisille tuntuu välillä olevan käsittämätöntä. Elämä alkaa vasta ilta kymmenen aikaan. Kadut täyttyvät ihmisistä ja iloinen puheensorina kaikuu. Se vasta oli elämää.
Vaikka arvostan omaa kotimaatani todella, niin suomalainen jäykkyys ja elämänrytmin suorituskeskeisyy(johon itsekin aina sorrun) ovat minulle asioita, jotka syövät Suomen viehätystä. Voin vallan hyvin ymmärtää toveri Kotin kaukokaipuun Atlantin taakse, kaipaanhan jotain itsekin. Jonain päivänä haluan Espanjaan vielä takaisin ja olisin varmasti jo lähtenyt, ellen olisi ihan oikeastikin rakastunut.

posted by Saija @ 7:13 AM 0 Comments

Jälleen kuntaliitospaatosta

Tällä viikolla lehdessä mainittiin valitukset, joita kuntaliitosasiassa on annettu. Vasemmistoliitto ja kd ovat kritisoineet sitä, ettei heillä ole ollenkaan edustusta järjestelytoimikunnassa. Vaalimatematiikkaa soveltaen ei kd edes saisi paikkaa, vasemmistolle toki yksi paikka kuuluisi. Ylipäänsä mikään tämän paikkajaon suhteen ei ole mennyt oikein.
11.6 hyväksytyn sopimuksen tuli olla sitova kaikille osapuolille. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että sitä rikotaan räikeästi joka käänteessä. Uuden kunnan valmistelu ei ole lähtenyt liikkeelle hyvässä, uutta luovassa hengessä vaan pitäydytään liikaa vanhassa. Toivon hartaasti, että lääninhallitus ottaa kantaa asiaan ja töitä päästään tekemään uuden luomisen puolesta.
Demareille nykytilanne on vaikea. Viime kunnallisvaalien tuloksen mukaan meidän tulisi olla suurimpana ryhmänä valmistelutoimikunnassa, mutta käsittämättömien päätöksien jälkeen emme sitä ole. Osoittaako tämä meiltä jonkinlaista selkärangattomuutta?
Puolue kamppailee muutoinkin jo uskottavuusongelman kanssa ja tuon päälle sitten vielä annetaan periksi. Pistää oikein välillä vihaksi. Onneksi ainakin Salosta olemme saaneet mukaan ihmiset, jotka saavat suunsa auki, kun sitä kaivataan. Nyt kaivataan kannanottoja ja henkilökohtaista profiloitumista, jollei mikään muu auta. Kuitenkin vielä toistaiseksi toivoni makaa lääninhallituksessa ja uskossa oikeudenmukaisuuteen(mikä joskus tuntuu todella naiivilta).

posted by Saija @ 7:40 AM 0 Comments