Saijan sanailua

Rakastan, rakastan

Eilen kävin lukaisemassa toveri Antti Kotin blogia ja hän kirjoitti rakastuneensa Amerikkaan. Ensin hieman kummastelin asiaa, mutta hetken mietittyäni en ole enää ollenkaan kummissani. Rakastuinhan itsekin vaihtovuoden aikana, tosin Espanjaan.
Kai se on niin, että jonkin toisen maan kulttuuri ja elämäntyyli saattavat koskettaa sinua, vaikket ehkä heti sitä tajuaisikaan. Itse tajusin sen vasta palattuani Suomeen. Etelämaisessa elämänrytmissä ja asenteessa on jotain, mitä täällä ei ole. Tiettyä rentoutta, kaiketi. Kaikki vaikuttavat siltä kuin ei olisi kiire minnekään. Vaikka maailmantalous rullaa takuuvarmasti samaan tahtiin eteenpäin, niin espanjalainen ei ota turhaa stressiä.
Toinen asia, jota olen jäänyt kaipaamaan on myöhään yöllä auki olevat kahvilat ja tavernat, joihin ihmiset kokoontuvat syömään ja tomar copas, vaikka vain sitten lasin viiniä, joka meille pohjoismaalaisille tuntuu välillä olevan käsittämätöntä. Elämä alkaa vasta ilta kymmenen aikaan. Kadut täyttyvät ihmisistä ja iloinen puheensorina kaikuu. Se vasta oli elämää.
Vaikka arvostan omaa kotimaatani todella, niin suomalainen jäykkyys ja elämänrytmin suorituskeskeisyy(johon itsekin aina sorrun) ovat minulle asioita, jotka syövät Suomen viehätystä. Voin vallan hyvin ymmärtää toveri Kotin kaukokaipuun Atlantin taakse, kaipaanhan jotain itsekin. Jonain päivänä haluan Espanjaan vielä takaisin ja olisin varmasti jo lähtenyt, ellen olisi ihan oikeastikin rakastunut.

posted by Saija @ 7:13 AM