Maksujen korotuksia on vastustettava kunnallisissa toimielimissä!
Hallitus hyväksyi joku aika sitten lain asiakasmaksujen korottamisesta. Terveyskeskus- ja hammaslääkärimaksut nousevat jopa 17%. Tuo lisäraha otetaan suoraan pois kunnilta, joten kunnat ovat todella vaikeassa tilanteessa. Ollaan tilanteessa, jossa rikkaassa valtiossa on köyhiä kuntia.
Huolimatta siitä, että useat kunnat joutuvat kiristämään veroprosenttia kulujen kattamiseksi, porvarihallitus tämän päätöksen teki. Maksut nousevat, mutta vasta kuntien hyväksynnän saatuaan. Kunnilla on vielä viimeinen sana asiassa.
Mielestäni demarit ovat aiheellisesti vastustaneet maksujen korotuksia, sillä ne käyvät kipeimmin kaikkein huonotuloisimpien kukkarolle. Nyt kunnissa tulisikin vastustaa asiaa loppuun asti. Vaikka kuntataloutta tulisi elvyttää ja saada paremmalle pohjalle, niin nyt on ajateltava myös yksittäisten kuntalaisten etua.
Vaikka yhden kuntalaisen osuus olisikin vain pisara meressä, niin en voi hyväksyä, että maksujen annetaan nousta. Ainakaan ilman taistelua! Itse en asiasta ole päättämässä, mutta jos olisin, niin tietäisin, mitä mieltä siitä olisin.
Luopumista, valintaa ja äänestyksiä
Ensimmäinen luopuminen puolueen puheenjohtajakisassa on tapahtunut. Sitä tosin odottelinkin jo, että koska joku jättää leikin kesken. Uskon, että muutama muukin vielä siirtyy varapuheenjohtajakisaan, tahi sitten on kiinnostunut ihan muista paikoista puoluejohdossa.
Loppusuoralla ensi viikon perjantaina ovat näkemykseni mukaan Tuomioja, Filatov, Urpilainen ja Kumpula-Natri. Nähdäkseni näillä kaikilla on realistinen mahdollisuus tulla valituksi. Puoluekokoukseen lähtijöiden mielenliikkeitä kun ei kokonaan voi tietää. Toisaalta mustan hevosen ilmestyminen kisaan tässä vaiheessa olisi mielenkiintoista. Tosin tuolla hevosella pitäisi olla hyvinkin suuri painoarvo, jotta hän valituksi tulisi.
Itse tein lopullisen päätökseni eilen. Sitä ei muuta muu kuin se, että ehdokas ei enää olisikaan kisassa mukana ensi perjantaina. Uskon kuitenkin, että hän siellä on, sen verran innokkaasti hän on kisassa mukana ollut ja kantaa ottanut. Lopullisen kantani ratkaisikin juuri tämä näkyminen ja omien mielipiteiden rohkea julkituominen. Tässä päivässä ei enää pärjätä, jos pelätään jonkun suututtamista. Ympäripyöreät varovaiset kommentit kun ainakin allekirjoittaneen päässä aikaansaavat ajatuksen siitä, onko sanojalla ylipäänsä mitään sanottavaa.
Myös aiemmin blogissani viitattuun ylimielisyyteen ei puheenjohtajallamme ole varaa. On oltava helposti lähestyttävä ja avoin ihminen. Vaatekaappiaan ei tarvitse avata, mutta jotain toki haluan tietää puheenjohtajamme omastakin elämästä. Tämän olen tietyllä lailla kokenut nyt valitsemani ehdokkaan suhteen. Hän on hyvin välittömällä tavalla keskustellut kanssani ja vastannut kysymyksiini. Välittämättä siitä, että kiire on varmasti ollut valtava.
Vielä on viikko aikaa kaikilla ehdokkailla ottaa loppukiri kisassa. On varmasti vielä tukku osallistujia, jotka eivät omaa kantaansa ole ratkaisseet. Ja he voivat kallistua kenen kannalle tahansa. Filatovin ja Tuomiojan kannattajajoukko näyttää olevan selkeimmin paikallaan. Heilahdusta ei suuntaan eikä toiseen tapahdu. Tämä kai on ollut ainakin Tuomiojan osalta arvattavissa. Hänen kannattajansa ovat alusta asti olleet hänen kannallaan. Sitten on meitä, jotka viimeiseen asti miettivät ja pohtivat. Tosin minäkin olen viikon etuajassa.
Kukin saa arvailla, kenen kannalle olen pohdinnoissani tullut. Tänään yhdistyksen kokouksessa saatan asian kertoa, mikäli sitä kysytään. Ehdokkaalle itselleen olen asian julkituonut, koska haluan hänen tietävän, että yksi ääni on taas joukossa lisää.
Arvoisa kaupunginjohtaja
Uuden Salon järjestelytoimikunta on ottanut käsittämättömän vallan uuden kunnan asioissa. Oikeastihan mitään valtaa ei edes ole ja kaikki päätökset nuijitaan lopullisesti uuden kaupungin valtuustossa. Valtuusto on valittu vaaleilla, joten voimasuhteet saattavat poiketa merkittävästi nykyisen järjestelytoimikunnan valtasuhteista.
Erityisen paljon olen kiinnittänyt huomiota puheenjohtaja Nummentalon toimintaan. Hänellä on suuri tarve tehdä kutakuinkin kaikki päätökset järjestelytoimikunnassa. Liekö pelko selän takana, ettei enää uuden kunnan muodostuttua sanan sijaa olekaan niin paljon. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että paikallinen sitoutumaton lehtemme nostaa arvoisan puheenjohtajan alustalle, vaikka hänen toimintansa on vähintäänkin kyseenalaista.
Kaupunginjohtajan valinta on tällä hetkellä kivi, joka hiertää kengässäni. Mielestäni meidän linjamme siitä, että valinta on tehtävä uuden kaupunginhallituksen ja valtuuston kautta, on oikea. Näin on myös mieltä kokoomuksen Raimo Honkanen. Koska uusi johtaja ei kuitenkaan ehdi enää mukaan uuden kaupungin valmisteluun, niin asian kiire loppuu siihen.
Ainoa asia, jolla Nummentalon kiirettä voi ymmärtää, on se, että hän pelkää, ettei paikalle saadakaan hänen näköistään kaupunginjohtajaa. Jos asia tehdään järjestelytoimikunnassa, on hänellä asiaan suurempi valta. Tilanne on kuitenkin se, että uusi valtuusto voi palauttaa asian valmisteluun ja siinä voidaan edelleenkin edetä oikein. Valtuustosta ei tässä tilanteessa tule missään nimessä tehdä kumileimasinta! Nyt tehdään tärkeitä tulevaisuuden valintoja, joissa uudella valtuustolla tulee olla merkittävä rooli.
Mitä tulee sitten sitoutumattoman lehtemme kommentteihin demareiden ryhmäkurista, niin yllätykseksi voin kertoa, että me demaritkin osaamme ajatella ihan itse. Me myös haluamme, että asiat hoidetaan oikein ja oikeassa järjestyksessä. Muuten tilanteesta tulee kuin juosten pissitty.
Ruokapalvelun erikoistamisella laatua palveluun
Osallistuin viime lauantaina kansanedustaja Katja Taimelan haastamana Rollaattorimarssiin. Haaste oli lähtenyt liikkeelle eduskunnasta. Ajatuksena oli viedä vanhukset ylös, ulos ja lenkille sekä viettää tovi aikaa heidän kanssaan. Kokemus oli mieleenpainuva. Oman kokemukseni mukaan sekä vanhukset että marssiin haastetut saivat hyvän mielen pienellä vaivalla. Minut löytää varmasti marssilta myös vuoden päästä!
Tunnin verran ulkoilimme vanhusten seurassa ja keskusteluja käytiin laidasta laitaan - aina asuntosijoittamisesta tuomen vahvasti tuoksuvaan kukintaan. Tuttujakin näkyi matkalla ja kauhisteltiinpa siinä liitovarjolla taivaalla liitäviä hahmoja. Kritiikkiäkin tuli, vaikka yleisesti hoitoon oltiin tyytyväisiä.
Suurinta arvostelua sai osakseen ruoka, joka ei kaikkien makuhermoja miellyttänyt. Kanaa, pastaa ja riisiä tarjotaan paljon, vaikka mielellään syötäisiin perunoita ja lihaa. Ruuat on myös nimetty kummallisesti, joten aina ei tiedä, mitä suuhunsa laittaa.
Ajatus siitä, että kunnalla olisi useampi keskuskeittiö, jotka kukin olisivat erikoistuneet omaan alaansa: yksi varhaiskasvatukseen, yksi kouluruokaan ja yksi vanhuspalveluihin, olisi enemmän kuin tervetullut. Tällöin kunkin ryhmän tarpeet osattaisiin ottaa paremmin huomioon. Myös toiveiden toteuttaminen olisi helpompaa erikoisalojen turvin. Palvelun laatu paranisi.
Toivottavasti uudessa Salossa asiaan kiinnitetään huomiota!
Kirjoitus Salon Seudun Sanomiin, julkaistu 23.5.2008(alkuperäinen versio)
Vaalirahoitukseen liittyvä kohu ei ota laantuakseen. Eräs taho on antanut rahaa yhdelle jos toisellekin kansanedustajalle - enimmäkseen porvaripuolueille. Porvarit eivät edes tiedä, paljonko ja mistä ovat rahaa saaneet.
Harmillista tässä on se, että politiikan uskottavuus on jälleen koetuksella. Kaikkien kanerva-kohujen jälkeen olisi jo ollut suvantovaiheen aika, työn aika. Mutta ei, Timo Kalli kertoo rikkoneensa lakia, koska siitä ei seuraa mitään sanktiota! Voi pyhä isä.
Syksyn kuntavaalit ovat jo ihan pian, eikä tällaiseen nyt olisi varaa. Äänestäminen kuntavaaleissa on muutenkin huonoa, eikä tällainen ainakaan vilkkautta paranna. Toivottavasti nämä nyt loppuvat tähän.
***************
Olinkin jo odottanut, koska paikallisen riippumattoman lehtemme toimittajat nälväisevät demareiden suuntaan. Eilen se sitten taas tapahtui. Old news, tosin. Järjestelytoimikunnan toiminta ei jätä meitä rauhaan. Tai me emme jätä sitä. Mieluummin miten vaan.
Oma näkemykseni on, että vaalivoitto on ainoa tapa voittaa nyt kohdatut vääryydet. Siihen meillä on myös realistinen mahdollisuus, vaikkei lehdistömme sitä uskokaan. Porvarit kaivavat omaa hautaansa, mutta meidän ei tule kaivaa omaamme antamalla kuva, että olemme aina ei.
Koko uuden kaupungin valmistelu ontuu niin pahasti, että pahaa tekee. Asialle ei kuitenkaan voi mitään. Kolme asiaa, jotka vaikeuttavat asiaa.
*järjestelytoimikunta on porvarienemmistöinen
*muutosjohtajat haluavat oman leimansa joka paperiin
*yhdistyvien kuntien edustajat eivät osaa päästää irti vanhoista kuntarajoista
Ensi valtuustokaudelle kaivataan myös tuoretta verta vanhan sekaan. Vain tällöin, voimme päästää irti vanhoista rajoista!
Olen tänään ahkeralla kirjoituspäällä, oltuani koko viikon linjaamassa Naisliiton toimintaa. Tällä kirjoituksella avaan oman puheenjohtaja näkemykseni.
Viikonloppuna kuulin myös toisen puheenjohtajapaneelini. Peli on nyt osaltani enemmän auki kuin pari viikkoa sitten. Olisin ollut valmis äänestämään Urpilaista tuosta noin vaan. Taustalla muutoksessa on monia asioita. Olen tehnyt paljon tutkiskelua omien maailmankatsomuksellisten näkemysteni kautta ja asia avautui uudella tavalla. Mutta tässä lista harkintojeni kohteesta perusteluineen:
Miapetra Kumpula-Natri on tällä hetkellä listani ykkösnimi. Asetin hänelle muutaman itselleni tärkeän kysymyksen ja niissä hän oli omilla linjoillani. Monissa kansainvälisissä asioissa olen Mipen kanssa samaa mieltä, eikä suuria eroja ole kotimaan politiikassakaan. Haaste on tietysti loppukesästä syntyvä lapsi, mutta äitiyden ei kuitenkaan tulisi olla este työuralla etenemiseen.
Jutta Urpilainen on alkuperäinen suosikkini ja edelleen vahvoilla. Hän vaikuttaa ihmisläheiseltä ja monissa asioissa olen hänen kanssaan samaa mieltä. Uskon, että hänellä on liikkeellemme paljon annettavaa. Miinuksena ja tilanteen aukeamiseen johtava seikka oli yksinkertaisesti se, että hän ei ole vastannut muutamiin hänelle asettamiini kysymyksiin. Uuden puheenjohtajan tulee kuitenkin kyetä olemaan lähellä kansaa ja siitä tämä nyt kielii.
Kolmas vaihtoehto on Tarja Filatov, joka kokemuksellaan on muita ylempänä. Olen kuitenkin hieman epävarma siitä, riittääkö hänen karismansa nostamaan puolueen. Tarjan näkemykset viikonloppuna mm. lapsilisistä olivat minulle todella positiivisia. Tarjasta mediassa saatu kuva murtui viikonloppuna, kun katselin hänen toimintaansa liittokokouksessa. Kaikessa huokui lämmin ja aito ihminen.
Parhaat ideat on kuitenkin esittänyt Kimmo Kiljunen. Maksuton päivähoito ja julkinen liikenne, ikäihmisten oma neuvola ovat kaikki sellaisia, jotka toivoisin näkyvän puolueen tulevissa ohjelmissa. Kimmon ajatukset eivät vain nyt riitä minulle, puheenjohtajalla täytyy löytyä myös muita ominaisuuksia. Meillä on yhdeksän kelpo ehdokasta, joista osa on kelvollisempia kuin toiset. Vielä minulla on kolme viikkoa aikaa pohdintaan ja lopullisen päätöksen tekemiseen!
Luopumisen tuskaa
Naisliiton liittokokous on ohi. Liitolla on uusi puheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson ja kaksi hyvää asiakirjaa. Varsinais-Suomen naispiirin puheenjohtaja Maiju Boenisch oli alkujaan ehdolle varapuheenjohtajaksi, mutta vetäytyi kisasta viime metreillä. Ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi tuli valittua Tuula Peltonen, jonka taakse Maijukin julkisesti asettui. Tämä oli naisen työ!
Viime eduskuntavaaleissa salolainen Katja Taimela valittiin eduskuntaan. Edellinen salonseutulainen edustaja oli perniöläinen Jukka Roos, jonka avustajan paikalta Katja ponnahti eduskuntaan. Jukka oli julkisesti Katjan takana alusta asti. Hän kiersi vaalikentillä ja teki työtä Katjan taustajoukoissa. Tämä oli miehen työ!
Vaatii rohkeutta ja todellista aatteen paloa tehdä tällaisia tekoja. Luopua omastaan toisen edun nimissä. Jukka oli toki muutenkin jo luopumassa eduskuntatyöstä, mutta muutoin on harvinaista, että luopuva kansanedustaja niin avoimesti asettuu jonkun taakse. Koska olemme solidaarisuuden ja yhteisen hyvän liike, tämän tyyppisen toiminnan pitäisi olla yleisempää. Mutta ei! Kynsin ja hampain pidetään kiinni siitä joskus saadusta, eikä anneta sitä pois, vaikka ehkä toinenkin ehdokas olisi tarjolla.
Kyse on siitä, että esimerkiksi kansanedustajat äänestyttävät itsensä puoluekokousedustajiksi vieden paikan joltain oikealta järjestöaktiivilta, joka vuosikymmeniä on tehnyt työtä PUOLUEEN hyväksi. Katja tekee muuten tässä naisen töitä monessakin asiassa: hän luopui piirihallitus paikasta, koska hänellä on siellä jo muutenkin puhe- ja läsnäolo-oikeus, saman päätöksen hän teki puoluevaltuuston suhteen ja kaupungin hallituksen paikkaan ei tuntunut olevan riittävästi aikaa, joten oli parempi luopua kuin hoitaa vasemmalla kädellä. Näillä paikoilla istuu tai on ehdolla eri henkilöt, mikä lisää asian painoarvoa. On saatu useampi ihminen päättäjien paikoille sekä kunnallishallinnossa että puolueessa. Katja tekee Naisen töitä!
Vallan jakaantuminen on ennen muuta positiivinen asia. Kun yhä useampi henkilö on mukana päätöksen teossa, saadaan näkökulmista monipuolisempia ja laadittuihin ratkaisuihin eri näkökulmia. Jos miettii sellaista tilannetta, että kaupungin lautakunnissa istuisivat vain valtuutetut, niin voimme suoraan nähdä, että tilanne olisi täysin absurdi. Lautakunnille ei enää olisi tarvetta, koska samat asiat voisi tuoda valtuustoon. Mielestäni on kuitenkin selvää, että lautakunnissa istuu myös muita kuin valtuutettuja, jotta näkemyksiin tulee laajuutta.
Tämän vuoden kuluessa teen myös oman naisen työni!
Rollaattorimarssia ja puheenjohtajaehdokkaita
Lauantaina osallistuin rollaattorimarssiin. Tapahtuman ideana oli ulkoiluttaa vanhainkodeissa olevia vanhuksia. Aivan mahtavaa! Harvoin olen tullut mistään tapahtumasta niin hyvälle tuulelle. Kävelin kesäisessä päivässä jo yhdeksänkymmenen rajapyykin rikkoneen seniorikansalaisen kanssa ja keskustelin maailman menosta: keväästä, kesästä, asuntokaupoista ja vanhainkodin ruuista.
Tämän päivän vanhainkodin ruoka ei saanut kiitosta keneltäkään vanhuksista. Liian eksoottista. Liian erikoista. Karjalanpaistia ja perunoita. Ei riisiä ja kanaa. Tässä on aivan käsittämätön epäkohta. Miksi vanhuksille tarjotaan samaa ruokaa kuin koululaisille? Kai sen nyt typerämpikin tietää, että ruokailutottumukset ja makuhermot ovat erilaiset. Samoin kuin ravintosuositukset.
Viime aikoina on huomattu, että vanhukset syövät liian vähän jaksaakseen kunnolla. Voita ja kermaa pitäisi olla ruuassa, jotta tarpeellinen määrä energiaa saataisiin. Koululaisilla energia pitäisi saada muualta. Onko pelkkä puuro riittävä heillekään, siihen en ota kantaa.
*********************
Tänään järjestettiin SDP:n puheenjohtajapaneeli Salon lukiolla. Vaikka edelleenkin olen lopullisen päätökseni kanssa hieman tuuliajolla, on pakko todeta, että ainakin oikealla linjalla päätöksen kanssa olen. Niitä, joita olin jo päättänyt olla äänestämättä, en tämän illan jälkeen ainakaan äänestä.
Yksi oli tylsä, toinen ylimielinen, kolmas ei vain sovi puheenjohtajaksi, neljäs oli kokematon... Kaikista olen tehnyt minianalyysin. Yhdellä sanalla. Yksi oli raikas, toinen vakuuttava, kolmas rohkea, neljäs herttainen(ei varmasti riitä puheenjohtajaksi) ja viides olisi suosikkini, jos se jokin vain olisi olemassa. Kukin päätelköön itse, keihin omat analyysini viittaavat.
Ketään loukkaamatta täytyy kuitenkin sanoa, että Jutta Urpilainen vahvisti asemaansa silmissäni. Tosin sieltä eräs toinenkin naisen pää nosti profiiliaan. Nähtäväksi jää, miten tämä tilanne tästä jatkuu. ;)
Hyvä johtaja, tyytyväinen alainen
Jokin aika sitten mtv3 julkaisi suurten puolueiden teettämän puolueiden imagotutkimuksen, jossa arvioitiin mm. puoluejohtajia. Kauppalehti Option uusimmassa numerossa käsitellään hyvää johtajuutta. Myös Sdp:n puoluekokouksen ohjelmat ja Sosialidemokraattisten naisten liittokokousasiakirjat käsittelevät laajalti työelämää ja johtajuutta.
Johtajuudessa on viime vuosina tapahtunut suuria muutoksia, eikä vanhalla autoritäärisellä sanelupolitiikalla ole enää sijaa nyky-yhteiskunnassa. Vanhat tavat istuvat kuitenkin tiukassa ja vanhan polven johtajia löytyy vielä sekä puolueen organisaatiosta että yrityksistä. Vanhat johtajat myös helposti pitävät viimeiseen asti kiinni vallankahvasta. Muutoksen vauhdittamiseksi uudet johtajat vaativat lisää tilaa ja mahdollisuuksia.
Pelotteleva, syyllistävä ja uhkaileva johtaminen on saanut rinnalleen uuden tavan, jossa johtajan ja alaisten välillä kyetään käymään rationaalista keskustelua. Vanhan johtamistavan seurauksena on eittämättä motivaation lasku, hampaat irvessä väkisin tekeminen ja viimeisenkin ilon sammuminen.
Ainakin omalta kohdaltani voin sanoa avoimen ja keskustelevan johtamisen vaikuttavan positiivisesti sekä työmotivaatiooni että työpaikan yleiseen ilmapiiriin. Työelämässä olen hyvän johtajan alainen.
Millainen sitten on hyvä johtaja? Avoimuus ja oikeudenmukaisuus nousevat omalla listallani kärkeen. Avoimessa johtamiskulttuurissa kaikkien on helpompi tehdä oma osansa. Salainen kabinettikulttuuri vaikuttanee päinvastaisella tavalla. Jos et ole tietoinen, missä tilanteessa eletään, on vaikea antaa asialle täysi panoksensa.
Hyvä johtaja antaa myös alaisten kantaa vastuunsa. Hän luottaa alaisten kykyyn tehdä työnsä ammattitaidolla. Hän kuuntelee mielipiteitä ja ottaa vastaan kehitysehdotuksia. Hyvä johtaja on kova ja pehmeä yhtä aikaa. Hän kykenee tekemään kovia päätöksiä, mutta samalla säilyttämään inhimillisyytensä – syyllistämättä. Ennen kaikkea hän kestää myös kritiikkiä, jota ilman ei tapahdu kehitystä.
Tyytyväinen ja erittäin motivoitunut työntekijä on yritykselle tutkimusten mukaan yli sata prosenttia tuottavampi kuin normaalisti motivoitunut kollegansa. Olisi mielenkiintoista, jos asiaa tutkittaisiin myös yhdistystoiminnan puolella. Kuinka paljon puheenjohtajan ominaisuudet vaikuttavat johdettavan organisaation motivaatioon ja toimintaan?
Työuupumuksen jälkeen olen kiinnittänyt entistä enemmän huomiota johtamisen epäkohtiin. Oma väsymykseni johtui johtajuuteen liittyvistä seikoista sekä liiallisesta työmäärästä. Lisäksi samaa johtamiskulttuuria sovellettiin sekä työssä että harrastuksissa, joten tilanne oli väistämättä edessä. Nyt pyrin aktiivisesti vaikuttamaan yleisen ilmapiirin laatuun ja avoimen keskustelun aikaansaamiseen.
Tie muutokseen on mutkainen ja kuoppainen, mutta pieni hitunen muutosta on jo havaittavissa!
Teksti on kirjoitettu V-S piirin nettikolumniksi.
Ilosanomaa
Tänään haluan kirjoittaa jostain iloisesta. Kissasta, joka puuhun kiivettyään on ihan pihkassa. Juuri kylvetyistä yrteistä, joiden itämistä odotellaan. Keväästä, joka lämmöllään on herättänyt luonnon. Auringosta, joka kurkistaa pilven takaa ja tervehtii väsynyttä kulkijaa.
Tajusin juuri, että minulla ei ole kesälomaa, ei päivän päivää. Viikonloputkin ovat kortilla, mutta ehkä niistä sitten nauttii ihan eri tavalla kuin normaalisti. Sosialidemokratian lähettilään tehtävä on aikaa vievää, mutta antoisaa. Harva asia on onnistunut koskemaan niin syvältä. Lukuunottamatta elämän tärkeät ihmissuhteet, joiden arvoa ei voi millään asteikolla mitata.
Tänään on hyvä päivä. Yksi parhaista. Elämä hymyilee!
