Mahalasku
SDP:n eilinen vaalitulos oli mahalasku. Joku yksittäinen erehtyi kutsumaan eilistäkin vielä torjuntavoitoksi. Sitä se ei todellakaan ollut. Tappio mikä tappio, vaikka kaksi paikkaa säilyikin. Tällä kertaa tappiota ei voi laittaa puheenjohtajan piikkiin millään muotoa. Rinne on johtanut puoluetta vasta reilut kaksi viikkoa, eikä siinä ajassa kukaan tee ihmeitä. En kutsuisi näitä vaaleja Rinteen tulikasteeksi. Takkiin tuli riippumatta puheenjohtajasta, ei hänen vuokseen.
Jälkikäteen on tietysti helppo viisastella, mutta pakko on miettiä, oliko resurssien kohdentamisen puoluekokoukseen kaksi viikkoa ennen isoja vaaleja järkevää. Suuri kokous syö eittämättä sekä puoluetoimiston, piirien että osastojen voimavaroja siinä määrin, ettei vaalityöhön ehdi tarvittavalla intensiteetillä keskittyä.
2012 kuntavaaleista jäi mieleeni vaalien tunnelma. Perinteiset jaakaajat ja räyhääjät uupuivat vaalikojuilta. Fiilis oli iloinen ja hyvä, mutta se em. mainittujen kulkijoiden puuttuminen vaalityöstä tarkoittikin sitä, että yhä useampi nukkui vaalien yli, eikä vaivautunut edes uurnille. Sama tunnelma oli ainakin täällä meillä myös näissä vaaleissa.
Normaalisti ajattelisi, että 13,5 prosentin galluplukema viikkoa ennen vaaleja herättäisi nukkuvan punakoneen ja ajaisi ihmiset uurnille. Sen sijaan punakone päätti sammuttaa loputkin moottorinsa ja ottaa kannatusta vielä vähän enemmän alas. Melkoinen tarina. Toivottavasti nyt olemme tarpeeksi alhaalla, jotta kone käynnistyy kunnolla. Yhtä syntipukkia tähän tulokseen ei ole, mutta tosiasia on, ettei yksikään taso puoluekoneessa ole toiminut kunnolla. Joka osanen kaipaa öljyä.
Vaikka eurovaalit eivät määritä valtakunnan politiikkaa, on meidän syytä miettiä, miten SDP tästä eteenpäin matkaa. Kun myös Vihreät ottivat takkiinsa, niin hallituksen työskentely saataa mennä melkoisen vaikeaksi. Mikä muuttuu ja voiko mikään muuttua, jos puheenjohtajasta leivotaan valtiovarainministeri? Muuttuuko mikään niin kauan kuin SDP jatkaa hallituksessa?
Vaalien valopilkkuna voinee pitää Vasemmistoliiton paluuta parlamenttiin. Hieno nousu kerta kaikkiaan.
#SDP2014
Seinäjoen puoluekokous on ohi. Perjantain puheenjohtajavaalin jälkeen oloni oli hämmentynyt, pettynyt, vihainen. Siinä minä kyynelehdin eturivissä ja ihailin Juttaa. Upea nainen! Harva meistä, jos kukaan, olisi pystynyt valinnan ratkettua moisen puheen pitämiseen. Kiitos Jutta, annat meille muille voimaa omalla vahvuudellasi!
Lauantaina kuuntelin uuden puheenjohtajan linjapuheen. Antti toi puheessaan esiin paljon meille demareille tärkeitä asioita. Kummastelen hieman niitä puoluekokouksessa pettyneitä tovereita, jotka päättivät kokouksen kiukkuun ja pettymykseen laulamatta edes työväenmarssia. Joku sanoi jopa televisiossa, jotta linjapuhe jäi kuulematta, koska puheenjohtajaksi oli valittu 'väärä' henkilö.
Demokratiaan kuuluvat voitetut ja hävityt äänestykset. Enemmistön tahto on se, jonka mukaan edetään. Tietysti pettymystä saa tuntea ja päätöstä saa arvostellakin, mutta juna liikkuu ja SDP tarvitsee meitä ihan kaikkia. Eurovaalit ovat ihan nurkan takana.
Moni on ollut huolissaan koulutettujen naisten karkaamisesta äänestäjäkunnastamme. Vaikka puheenjohtaja onkin nyt mies, niin samaistumisen kohteita on edelleen puoluejohdossa. Varapuheenjohtajat Sanna Marin ja Krista Kiuru ovat osaavia, sanavalmiita ja rohkeita naisia.
Nyt mennään eteenpäin Antin matkassa. Pistin eilen juttasävyiset lasini sivuun, kun katselin Arto Nybergia Yleltä. Hyvinhän Antti veti. Annetaan miehelle mahdollisuus näyttää kyntensä.
Allekirjoittaneen suurin pettymys liittyy sivistyspoliittisen ohjelman palautumiseen uudelleenvalmisteluun. Jos kerran puoluehallitus oli saanut kokoukselle hyväksyttäväksi paperin, joka oli, paitsi kunnianhimoinen visio tulevaisuudesta, parasta, mitä puolueemme koneisto oli vuosiin tuottanut, ei puoluekokous kyennyt visioimaan näitä asioita. Toivottavasti valtuusto pystyy näkemään metsän puilta.
"Jos et hyppää, et voi lentää."
Vaihtoehtoja
Aamun lehti tiesi kertoa, että Kokoomus ja Keskusta tukevat Rantakokkoa. Kovasti yksimieliseltä uutisoinnin mukaan vaikutti, vaikka tiedän, että kumpikaan ryhmistä ei aivan täysin yksimielinen ole. Maanantaiksi on suunniteltu ryhmäpuheenjohtajien palaveri, jossa oli tarkoitus käsitellä luottamusasiaa ja pohtia keinoja edetä ilman aloitteen tekemistä. Pitää pohtia uudelleen, onko näiden kanssa sitten mitään neuvoteltavaa.
Tämän hetken vaihtoehdot ovat:
a) aloite jätetään, vaikka sillä ei ole tarvittavaa 2/3 osan enemmistöä lopullisessa äänestyksessä. Ainakin tällöin asia on PAKKO käsitellä, eikä sitä yksikään voi lakaista maton alle.
b) aloitetta ei jätetä ja kerään ne hartiat, jotka minulla hallituksessa on apuna vaatimaan asioiden muuttumista. 7-6 nykytilan jatkumiselle tai 7-6 asioiden muuttumiselle. Nyt sitten varmaan punnitaan ne neuvottelukyvyt.
c) toteutetaan sekä a ja b
Tänään en tule kommentoimaan asiaa yhdellekään medialle. En myöskään vielä tiedä, kannattaako maanantaina kokoontua, kun kerran toisten mielestä mitään vikaa ei ole. Mistä siis neuvoteltaisiin?
Sylkykuppi ja agentti
Vapun suurin uutinen oli Salossa puheet kaupunginjohtajan luottamuksen mittaamisesta. Osalle luottamushenkilöistä tuntuu tulleen yllätyksenä, että luottamuspulaa on, vaikka se on nähdäkseni näkynyt toiminnassa ihan selkeästi.
Lisäksi paheksutaan tapaa, millä asia nousi julkisuuteen. Kuka ja mistä asia julkisuuteen vuoti, ei ole minun tiedossani. Tosin luotan muutamaan kanssapoliitikkoon niin paljon, että heihin epäilykseni eivät kohdistu. Varmaksi osaan sanoa vain oman tilanteeni, eikä minulla ollut asian tuomiseksi julkiseksi mitään intressiä. Kaiken lisäksi Perniönseudun lehti ei ole allekirjoittaneen ensimmäinen valinta ulostulojen tekemiseksi. Villein huhu tosin on, jotta vuosin asian sinne ihan vain hämäykseksi.
En ole vielä keksinyt, ketä asian julkitulo ennen keskusteluja voisi palvella.Siksi olen tullut tulokseen, että asiaa tuskin kukaan on vuotanut, vaan se on päätynyt lehden tietoon toisen käden informaationa. Sen sijaan, että olisin tiistaina, keskusteltuani maanantaina kahden muun hallituksen pj:n kanssa, lähtenyt vuotamaan asiaa lehdille, minä olin pohtinut asiasta toista ulospääsyä. Keskiviikkona ei enää ollut muuta mahdollisuutta kuin vahvistaa tehty valmistelu.
Kovin herkkähipiäinen minä en ole, mutta siitä minä en pidä, että ei osata pysyä asiassa. Jos keskustelun tiimellyksessä on tartuttu jopa sosiaalisiin taitoihini ja kykenemättömyyteeni keskustella, ollaan hieman harhateillä. Kai se sitten on niin, että hyökkäys on paras puolustus. Ei minusta tarvitse pitää, eikä minuun edes tarvitse luottaa, jos en sen luottamuksen arvoinen ole, mutta ihmisarvo se on minullakin.Tätä poliitikkojen sylkykupin roolia en ole ansainnut, jos olen tuonut esille asian, joka vaivaa monia.
Koko asia on saanut liikkeelle kummallisten olettamusten kerhon. Milloin minulla on intressissä ja takataskussa uuden demarikaupunginjohtajan nimi ja milloin minä sitten haluan vain pysyä otsikoissa. Hei oikeesti, voisiko nämä omituiset salaliittoteoriat heittää romukoppaan?
Asia etenee nyt siten, että maanantaiksi on kutsuttu koolle ryhmäpuheenjohtajat. Tämä konklaavi vain ei pysty yksinään asiaa ratkaisemaan, koska niin monet muut ovat tämän porukan ulkopuolella. Sinänsä se, että prosessin jo yhdeltä taholta nimetty irtopisteiden keruuksi, ei ainakaan kerro siitä, että tilanteen vakavuus olisi ymmärretty. Luuleeko joku tosiaan, että tällaista hanketta edes tällainen "nuori kokematon päättäjä", olisi valmis harkitsemaan, mikäli asiat olisivat kunnossa.
Peilikin on tullut minulle tutuksi. Kun maaliskuisen ulostuloni jälkeen muut olivat sitä mieltä, että mitään ongelmaa ei missäänkään ole, pohdin todella, olenko minä tulkinnut jotenkin väärin. Vaadinko minä liikaa, kun toivon hyvää valmistelua ja avointa päätöksentekoa? Kun haluan, että asiat tehdään hyvää hallintoa noudattaen, soutamatta, huopaamatta. Ehkä muille sitten riittää vähempi ja minä olen vain hankala ihminen.
Ryhmäpuheenjohtajien palaverista riippuu paljon. Asiassa voidaan kukaties löytää ulospääsy myös toista kautta. Tiedän varsin hyvin olevani asiassa merkittävässä roolissa, mutten kumminkaan ole mikään yksinäinen ninja taistelemassa tuulimyllyjä vastaan.Voin jo nyt todeta, että mikäli keskustelu menee henkilökohtaisuuksiin, niin neuvotteluyhteyden syntyminen lienee melko vaikeaa.
Lopuksi kiitos niille, jotka ovat keskustelleet asiasta asiallisesti, vaikka olisivat itse asiasta olleet toista mieltäkin. Juuri sellainen keskustelu on kaikkein hedelmällisintä.
