Ihmetystä
Salon kaupunginjohtaja Antti Rantakokko tuo maanantain kaupunginhallitukseen esityksen, jossa esitetään veroprosentin korottamista 0,5% vuonna 2011. SDP olisi nostanut prosenttia jo vuodeksi 2010, mutta oikeisto kaatoi esityksen viime syksynä. Tuolloin Keskusta sanoi rehvakkaana pöntöstä, että onhan olemassa vuosi 2011, jolloin prosenttia voisi nostaa. Nyt se tuntuu unohtuneen. Kokoomukselle kaikki muut keinot tulevat ennen veronkorotuksia. Tosin piilovero se olisi ollut vesimaksun korotuskin...
Ovatko eduskuntavaalit liian lähellä siihen, että vastuullisuuteen ryhdyttäisiin kuntapolitiikassakin?
Rannalle, sannalle ja bussiin
Salon kaupunginvaltuusto kokoontui eilen kevään viimeiseen istuntoonsa. Ainakin parissa puheenvuorossa siunailtiin kuljetusten ja joukkoliikenteen surkeaa tilannetta. Joukkoliikenteen palvelutasoa selvitetään tällä hetkellä työryhmässä, jonka työn pitäisi valmistua vuoden 2011 alkupuoliskon aikana. Olen itse mukana työryhmässä ja voin todeta, että tilanne ei ole helppo. Toivoisin kuitenkin työrauhaa jatkuvan hoputtamisen ja moittimisen sijaan. Kaupunginhallitus on antanut aikaa ensi vuoteen ja siihen on ryhmä sitoutunut.
Valtuuston kokous oli siitä harvinainen, että kiitosta jaettiin. Tarkastuslautakunnan arviointikertomusta kehuttiin vuolaasti. Hyvää työtä oli lautakunta tosiaan tehnytkin. Kertomus oli selkeää suomea, pussihousupäättäjää ja kuntalaista hyvin palveleva kokonaisuus. Totesin vieressäni istuvalle lautakunnan vpj Tapio Saariselle, että pj Jaakko Halkilahti vaikuttaa hommaansa todella pätevältä. Sitä hän kuulemma onkin. Lautakunta oli jälleen tehnyt oman työnsä itse, ilman virkamiesten apua ja se näkyi.
Valtuusto äänesti muutamasta asiasta. Ennakkoon ajatellen niistä merkityksettömin oli koirien uimapaikka, joka nousikin esiin taas merkitystään enemmän. Valtuuston enemmistö ei vastusta koirien uimapaikkaa, vaan halusi asian uudelleen valmisteluun lukuisten puutteiden takia. Valmisteluteksti oli onnettoman huono. Tekstissä oli mm. seuraavat lauseet: "Kun en sen paremmin ole selvillä koiraharrastajista harkinnette siellä miten ja kenelle asiasta tiedotetaan." ja "Jos tarvitsevat jotain kiinteitä poijuja tms. niin syytä sopia kiinteistöosaston kanssa."Hevosmiesten tietotoimisto osasi kertoa, että tekstin laatija ei edes tiennyt tekstin olevan aloite vastaus, vaan luuli sitä normaaliksi sähköpostiksi. Eli koirat saavat varmasti uimapaikkansa, kunhan valmistelu hoidetaan oikein mm. naapurikiinteistöjen omistajia kuullaan.
Kyselytunnilla Harri Lindholmin kysymys Golf-kentän vuokrasopimuksesta oli ihan aiheellinen. Kaupungilta on liitoksen jälkeen tullut esiin useita vuokrasopimuksia, joiden ehdot ovat kaupungin kannalta kohtuuttomat. Näistä mainitakseni Riran ja Keilahallin.
Syksyllä jatketaan jälleen uusien haasteiden kanssa.
Tunnustuksia
Minusta ei ole kotiäidiksi. Mitä todennäköisemmäksi on tullut elokuussa odottava kortistoon joutuminen, sitä enemmän neljä seinää minua ahdistavat. Kotiäitiyden pitää ehdottomasti olla vapaaehtoista. Minä olen pelannut aikaa ja odottanut, josko työpaikkani tilanne paranisi. Ei ole parantunut ja nyt tiedän, mikä odottaa palattuani.
Vaikka elämä pikkukaverin kanssa kotona on pääosin täynnä naurua ja iloa, en ole oma itseni. En sovellu puistossa muiden äitien ja perhepäivähoitajien joukkoon, vaan katselen menoa hieman hölmistyneenä ja leikin lapseni kanssa. Vaikka nautin niistä pienistä kehityksen askelista, joita pieni poikani päivittäin elämässään ottaa, on minulla muutakin elämää. Pahimpia ovat ne viikot, jolloin ei tapahdu mitään edes kokousrintamalla. Monet kaveritkin, jopa ystävinä pitämäni ihmiset, ovat kaikonneet lapsen tulon jälkeen jonnekin ulottumattomiin.
Moni on moittinut ja tuominnut minut siitä, kun olen rehellisesti kertonut, ettei kotona oleminen vain ole minun juttuni. Pitäisi kuulemma olla kiitollinen, että saan olla kotona. Ihan kuin se tekisi minusta huonon äidin, että uskallan väittää olevani parempi äiti, kun elämää on myös kodin ulkopuolella. En ole niin kuin ne muut, jotka viihtyvät kotona ja nauttivat siitä. En siivoa, tiskaa, pyykkää yhtään sen enempää, vaikka kotona olenkin. Kotini on kaaottisessa tilassa, koska suurinta osaa päivistä minua ei vain huvita. Naiset, ihmiset, ovat tässäkin asiassa hyvin erilaisia.
No viimeistään tässä vaiheessa te nyt ajatelette, että: "Mene töihin, hyvä ihminen!". Menisinkin, jos työpaikka vain löytyisi. Sekään ei ole niin yksinkertaista. Monta hyvää kakkossijaa saavuttaneena, voin pyytää lopettamaan "töitäkylläsaajoshaluaatehdä"-hömpötyksen. Nämä puhujat eivät varmasti ole koskaan olleet tilanteessa, jossa töitä olisi pitänyt etsiä tällaisessa taloustilanteessa. Onpa tullut haettua jos jonkinlaista työpaikkaa viime aikoina.
Työnhaku on melkoista rumbaa. Samoja töitä hakevat insinöörit, maisterit, tradenomit ja sairaanhoitajat. Välillä mietin, missä ollaan menty pieleen? No se on sitten oma tarinansa.
Valtuustoon, valtuustoon
Alan pikkuhiljaa päästä eroon vierotusoireistani, jotka ilmaantuivat, kun lakkasin tilaamasta paikallista ykköslehteämme. Olen puhtaasti puoluelehden ja nettiuutisoinnin varassa, mutta jotenkin sitä vaan onnistuu luovimaan. Sen sijaan, että aina tukehtuisin aamukahviini lehteä lukiessa, on aamukahvista tullut oikein mukava hetki.
Ensi maanantaina kokoontuu tämän kevään viimeinen kaupunginvaltuusto. Asialista on pitkä ja tärkeitä asioita on jälleen päätettävänä. Talousarviota tarkistetaan, tilinpäätökset hyväksytään ja päätetään liikelaitosten koroista. Kiinnostava ilta siis tiedossa. Lisäksi käsitellään taas kasapäin aloitevastauksia.
Yksi asia koskee myös itseäni. Olen pyytänyt valtuustolta eroa liikunta- ja nuorisolautakunnan jäsenyydestä. Aika on katoavaista ja koen, että hoitaakseen luottamustoimet kunnolla ja parhaansa mukaan, on myös ehdittävä riittävissä määrin perehtyä asioihin. Pelkkä kokouksissa istuminen on vain murto-osa luottamustoimesta. Ellei vuorokauteen äkkiä saada lisää tunteja, ei aikani riitä kaikkeen. Siksi tietynlainen priorisointi oli nyt tarpeen. Olen saanut merkittävän luottamusaseman puolueessa, mikä osaltaan vaikutti ratkaisuuni.
Pakkoaineita?
Tähän mennessä olen onnistunut tavoitteessa halata kahta demaria päivässä. Toivottavasti voittokulkuni saa jatkoa.
Eilen kokoontui Salon Seudun Koulutuskuntayhtymän kevätvaltuusto. Valtuusto käsitteli tilinpäätöksen ja sai tiedokseen kuntayhtymän strategian. Kuntayhtymän kirjallinen materiaali on ihailtavaa. Teksti on selvää suomea ja visuaalinen ilme viimeistelty. Niitä on vaivaton lukea. Niistä voisi moni toimija ottaa oppia omiin kirjallisiin tuotoksiinsa.
*****
EK ehdotti taannoin, että pakkoruotsista pitäisi luopua. Minulla on ollut siitä lähtien pakottava tarve puhua ruotsia. Entinen opettajani taputtaa käsiään, vaikka luulen, että minä en ole kamalasti harmaita hiuksia opintojen aikana aiheuttanut. Pakkoruotsi on sanana vastenmielinen. Lähtökohtaisestihan on niin, että kaikki kouluaineet ovat enemmän ja vähemmän pakollisia. En minäkään olisi halunnut opiskella pakkofysiikkaa ja -kemiaa. Mutta kun ne olivat vain kemia ja fysiikka, niin aineet menettelivät.
Ruotsin lisäksi toinen mielenkiintoinen kouluaine on uskonto. Suomen kouluissa annetaan tällä hetkellä tunnustuksellista uskonnon opetusta eli oppilaalla on oikeus oman uskontonsa opetukseen. Olkoon kuinka jaloa tahansa, niin ongelmatonta tämä ei ole. Monet koulut ovat nykypäivänä hyvinkin kansainvälisiä ja uskontoja niissä on esiintyy kuin sieniä satella. Tästä johtuvia ongelmia saattaa olla mm. opettajien saatavuus ja kielitaito. Kantani asiaan on vielä auki, mutta mietittävä tätä asiaa on joka tapauksessa pikapuolin.
