Tiedottamista ja analyyseja
Turun Sanomat soitti kuluneella viikolla ja kyseli kaikenmaailman kysymyksiä liittyen kuntavaaleihin. Parhaani mukaan vastasin ja ihmettelin, että kuinka ihmeessä toimittaja voi olla asioista niin pihalla. Jopa vaalitapaan liittyvät koukerot olivat aika hukassa.
Suuri osa kysymyksistä oli jotenkin analyyttisia ja niitä olin itsekin pohtinut. Esimerkkinä voitaneen mainita kysymys viime kerran listan ja tämän kerran listan välillä. Totta kai listoissa on eroja, onhan nyt yksi suuri lista entisen kymmenen sijaan. Näppituntumalta sanoin, että alle 35-vuotiaiden osuus on kasvanut. Itse olen pohtinut näitä asioita paljon, koska mielestäni analyysit ovat oiva apu toimintaa pyöritettäessä. Jos vertaisimme 1970-luvun ja tämän päivän listaa, se saattaisi kertoa meille jotain yhteiskunnan muuttumisesta, tapojen ja tottumusten muuttumisesta.
Samoin tuli esiin luopujien ja ehdokashankintaan liittyvät asiat. Sanoin, että luopujia on Salossa vähemmän kuin muualla. Syytä luopumiseen ei tiedä kukaan. Oma veikkaukseni on, että nyt on hyvä tilaisuus lopetta ja antaa tilaa uusille kasvoille. Toinen fakta varmaankin on, että osa pelkää, ettei tule valituksi ja kokee tämän jotenkin häveliäänä. Tärkeintä olisi kuitenkin olla mukana. Jokainen ääni on tärkeä.
Joka tilanteessa korostan aina sitä, että ensi vuonna ollaan yhdessä kaupungissa, eikä vanhojen kuntarajojen mukaisia kotiinpäin vetoja saa ruveta tapahtumaan. On ajateltava koko kunnan etua.
Nämä ovat siis allekirjoittaneen omia analyyseja, eivätkä järjestön mielipiteitä. Jokainen ihminen on oikeutettu oman analyysinsa soppaan heittämään. Järjestön mielipide kuullaan sen puheenjohtajan suusta.
Tiukille meni, takkiin tuli
Eilinen äänestys päättyi Maaskolan hyväksi 37-41. Puran nyt erinäiset patoumat ja asetun sen jälkeen tukemaan uutta puheenjohtajaa.
Ensimmäisenä
SUURI KIITOS MINUA ÄÄNESTÄNEILLE! Tyytyväinen täytyy eiliseen tilanteeseen äänten osalta olla. Sain paljon ihania kommentteja ja kannustusta mm. kolmentena ehdokkaana ollut Kristiina Vihavainen näytti ihan oikeasti pettyneen äänestyksen lopputulokseen. Sitä olin toki itsekin. Paras kommentti oli ehkä kuitenkin "Eivät nää ymmärrä hyvän päälle. Sä olit paras!"
Itse onnistuin, pienestä jännityksestäni huolimatta, puheenvuorossani hyvin. Olin valmistautunut ja perillä asioista. Ja edelleen mielestäni tässä tilanteessa sopivin jatkamaan Arin työtä. Viittaan tällä nyt siihen, että olen jo istunut hallituksen pöydän ääressä. Piirijohtajuus taidettiin kuitenkin ratkaista muilla avuin. Mieheys, turkulaisuus ja yllättäen maastojuoksu nousivat ratkaisurooliin uutta puheenjohtajaa äänestettäessä. Puolueemme on keski-ikäisten ja sitä vanhempien miesten kasvot omaava. Nyt sitä oltaisiin voitu hieman muuttaa, mutta ei niin ei.
Ensimmäinen osanottoviesti tuli eilen yllätys, yllätys, Turusta. Jääköön lähettäjä mainitsematta, mutta se antoi ainakin minulle voimia. Eilinen tiukka tulos kielii siitä, että piirissä ei kaikki ole ihan kunnossa. Toiminta on liikaa keskittynyt ja siihen ollaan tyytymättömiä. Valitettavasti kaukaa on pitkä matka tulla kokoukseen asti. Vaikka minua nyt joissakin instansseissa pidetään Salon ehdokkaana, niin haluan huomauttaa, etten missään vaiheessa asettunut ehdokkaaksi vain siksi, että nuija Turusta pois saataisiin. Lähdin ehdokkaaksi, koska halu tehdä työtä sosialidemokratian eteen on suunnaton. Aatteen palo, aito vaikuttamisen halu, siinä ne kaksi tärkeintä syytä.
Paljon on siis parannettavaa toimintaa ajatellen. Minun pestini varapuheenjohtajana jatkuu. Olen myös siinä ominaisuudessa käytettävissä yhdistysten apuna. Minulle saa soittaa ja ottaa yhteyttä. Varapuheenjohtajuudesta aion nyt ottaa kaiken irti ja ruveta kehittämään siitä oman näköistäni juttua.
Tänään on vielä aika harmitella tulosta. Huomenna olen jo asian käsitellyt ja voin asettua uuden puheenjohtajan taakse. Nyt ei vielä ole se aika.
Kisa tiivistyy ennen kuin ratkeaa
Huomenna selviää, saako piiri salolaisen puheenjohtajan. Ehdolla ovat allekirjoittaneen lisäksi turkulainen Mika Maaskola ja lietolainen Kristiina Vihavainen. Maaskola on turkulainen kaupunginvaltuutettu ja joukkoliikennelautakunnan puheenjohtaja. Vihavainen puolestaan hoitaa kunnallisia luottamustehtäviä Liedossa.
Alkuasetelma on mielenkiintoinen. Äkkiseltään ajateltuna Maaskolalla on turkulaisten keskuudessa paras tunnettuus, joka saattaa ratkaista kisan ihan suorilta. Ainakin Naantalin
Mikko Rönnholm pitää Maaskolaa ehdottomana ennakkosuosikkina ja vahvimpana ehdokkaana uudeksi puheenjohtajaksi.
Allekirjoittanut ei voi kerskua äärettömällä kokemuksellaan, koska se ei vielä sellainen ole. Olen vasta 28-vuotias ja ikääni nähden mielestäni jo kokenut toimija puolueessa. Oma kokemukseni tulee pääosin muualta kuin kunnallisista luottamustehtävistä: Salon työväenyhdistyksen, opiskelijayhdistyksen, tuutoroinnin ja valmentamisen kautta. Monipuolinen perusjärjestötyö antaa pohjan sille, että voi olla ehdolla vaativampiinkin tehtäviin. Kipinä tehdä politiikkaa on vahva ja aate vie minua eteenpäin.
Huomenna nähdään!
Lattareita ja videopelejä
Eilinen visiitti Perttelin Pertun päivillä oli mieluisa kokemus. Vastaanotto oli hyvä ja ihmiset iloisella tuulella. Tällaista lisää!
Torstainen piirikokous jännittää, ihan todella. Havahduin tänään, että siihen on enää neljä yötä. Halu tehdä töitä puolueen eteen on kuitekin niin vahva, että pieni jännitys on vain hyväksi. Olen keksinyt keinon vähentää jännitystä. Tai on niitä oikeastaan useampikin. Liikunta ja Mario Cart Wii. Olen siis aivan täysin hurahtanut pelaamaan Nintendolla autokilpailuja. Loistava stressin lievittäjä, joka vie ajatukset hetkeksi pois arjesta. Vaikkakin Nintendo taidetaan mieltää pikkulasten vehkeeksi, niin meillä se on kahden aikuisen ahkerassa käytössä.
Itse en ole ikinä ollut mikään innokas pelaaja ja nytkin pelaan vain sellaisia pelejä, jotka ovat tarpeeksi nopeatempoisia ja joita ei tarvitse pelata halutessaan kuin hetken. Strategia- tai seikkailupelaajaa minusta tuskin koskaan saa, mutta nopeilla peleillä saan tyydytettyä jatkuvaa kilpailuviettiäni. Mikäli ajatukset painavat ja stressi uhkaa, suosittelen kokeilemaan.
Videopelit ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Joskus saattaa havahtua siihen, että on istunut tuntikausia konsolin vieressä. Siinä sivussa sekä syöminen että liikunta ovat unohtuneet. Lenkille siis. Olen ottanut tavoitteekseni kävellä työmatkan vähintään kolmesti viikossa, koska vapaa-aikani tuntuu muutoin täyttyvän kokouksista ja muista menoista, eikä ulkoilulle ole tarpeeksi tilaa. Matkaan menee eestaas noin tunti. Hyvän pituinen siis.
Lenkillä kuuntelen aina musiikkia, paitsi silloin, kun lenkkeilen aamulla auringonnousussa. Silloin kuuntelen vain luonnon ääniä. Musiikkina lenkillä soi useimmiten latino tai uusi suosikkini Suomi hip-hop. Unohtamatta entisiä suosikkeja, jotka järjestyksessä edustavat raskaampaa sarjaa. Latinomusiikki saa minut aina hyvälle tuulelle. Uusin biisisuosikkini on Julio Iglesiaksen vanha hitti Aqua dulce, aqua sala. Pistää minut kävelemään lantio keikkuen ja mukana laulaen. Välillä mietin, miltä se kanssaihmisistä mahtaa näyttää, mutta sitten annan vain mennä. Suomalaisen hiphopin salaisuus on mahtavat sanoitukset. Niistä on helppo löytää kaikki se turhamaisuus, johon nykymaailmassa törmää.
Tällä hetkellä olen kohtalaiset rento ja yritän pitää mieleni korkealla. Torstai on toivoa täynnä!
Vaalihuumeessa
Olen ihan innoissani lähestyvistä vaaleista! Tunnen olevani täynnä energiaa ja valmis vastaamaan kiperiinkin kysymyksiin. Palan halusta lähteä kiertämään tapahtumia ja tavata ihmisiä. Viimeisen kolmen vuoden aikana(palasin vaihtovuodelta elokussa 2005) tämä tunne on vallannut minut useasti. Aivan upeaa! Eniten se ehkä tuli esiin Katjan kampanjan aikana, kun hän itse oli niin mielettömän innostunut ja iloinen, aina, ollessamme missä tahansa. Se tarttuu.
Sosialidemokraatteja lytätään koko ajan kaikkialla, joten vaalityö on meille haasteellista.
Olemme saaneet ensimmäisenä suurena puolueena listan täyteen syksyn kunnallisvaaleihin. SSS uutisoi, että kaikilla on vaikeuksia. Eilen muutaman toverin kanssa keskustellessamme totesimme, että eihän se nyt niin kovin suuri vaikeus ole, jos lista on täynnä kuukautta ennen viimeistä jättöpäivää. Miksi mitäkin nimittää.
Vaalityö sai kunnollisen startin, kun puoluejohto vieraili Salossa. Ihmisiä oli torilla jonoksi asti. Upeaa! Myös ehdokkaat olivat löytäneet tiensä ihmisten pariin. Yksi vaalityön helmiä ovat ne tilanteet, joissa puolueet vieri vieressä levittävät sanomaansa. Ihmiset saattavat käydä keskusteluja useiden ehdokkaiden kanssa. Näitä liikkuvia äänestäjiä on nykyään enenevässä määrin. Persoona ratkaisee ainakin kuntavaaleissa hyvinkin paljon.
Tästä on hyvä lähteä eteenpäin, ympäri seutukuntaa!
Yhtä köyttä vai omaan pussiin?
Kunnallisvaaleihin on aikaa noin kaksi kuukautta. Vaalit ovat Salossa ennennäkemättömät, kun kymmenen kunnan asukkaat äänestävät yhteistä tulevaisuutta ajatellen. Viimeistään nyt huomaa, kuinka tunteita herättävä koko kuntaliitosasia on. Tästä on jo aiemmin kielinyt mm. se, että vaakunasta on noussut kansalaisten keskuudessa koko liitoksen tärkein kiistakapula.
Kiistämättä sitä, etteikö nimi-vaakuna-hässäkässä olisi hieman sullemulle-jaon makua, haluan kiinnittää huomiota muutamiin havaintoihin. Viimeksi tänään Tapio Äyräväinen kirjoitti Salon Seudun Sanomissa siitä, kuinka pienten kuntien asukkaiden tulisi äänestää oman kunnan asukasta. Syyksi tähän hän ilmoitti sen, että salolaiset päättäjät jättävät muuten heitteille. Aiemmin tekstissään hän oli jo maininnut, että päättäjät eivät puhalla yhteen hiileen, vaan kaikki vetävät kotiinpäin. Mielestäni nuo kaksi väittämää ovat ristiriitaisia, ainakin jollain tasolla.
Mikäli salolaiset jättäisivät heitteille kaikki muut kunnat, niin eikö sitten esimerkiksi pertteliläinen tee samoin? Mikä tekee salolaisista niin pahoja ja ahneita? Muissa kunnissa asuu siis ilmeisesti käsittämätön viisaus tehdä yleismaailmallisesmpia päätöksiä kuin Salossa, mikäli tulkitsen Äyräväisen tekstiä hivenen mustavalkoisesti. En kiistä sitä, etteikö varmasti ole haastavaa tehdä tasa-arvoisia päätöksiä jättämättä ketään heitteille, mutta ei kai päättäjiä voi tuomita jo ennen vaalikauden alkamista.
Kuntaliitos on monelle hyvin tunnepitoinen asia, eikä siihen osata järkevästi suhtautua. Varmasti kukaan ei osaa sanoa, mitkä ovat tämän kuntaliitoksen vaikutukset, ehkä kymmenen vuoden päästä olemme viisaampia. Jos uuteen kaupunginvaltuustoon lähdetään sillä asenteella, että puolustetaan vanhojen kuntarajojen mukaisesti oman kaupunginosan etuja muista piittaamatta, ollaan väärillä raiteilla. On ajateltava yli 50 000 asukkaan hyvinvointia entisen parin tuhannen sijaan.
Salon kaupunki suurenee ensi vuonna asukasluvultaan noin puolella. Uuden kunnan asukastiheys on suunnilleen nykyisen Halikon kunnan tasoa. Salolla on elinvoimainen keskusta nykyisessä Salon keskustassa sekä ympärillä maaseutumaisia pienempiä keskustaajamia. Välimatkat ovat kohtalaisen pieniä ja suurempiin kaupunkeihinkin on hyvät yhteydet. Sanoisin, että meillä on käsissämme mielenkiintoinen pienisuuri kaupunki, jonka asukkaiden hyvinvointi on kaikkien tehtävä. Eivät voi salolaiset sen paremmin kuin muurlalaiset tai perniöläisetkään pelata palloja omaan pussiin. Nyt on vedettävä yhtä köyttä.
Sähköä, sähköä
Eilen tuli sähkölasku. 10% hinnankorotuksella varustettuna. Se oli vielä pieni lasku siihen verrattuna, mikä on laskumme talvella, kun taloa on pakko lämmittää. Onneksi meillä on vielä takka, jolla lämpiää keskimmäinen kerros kohtalaisen hyvin. Pakko siis siirtyä vanhan kansan metodiin ja lämmittää puilla - ainakin mahdollisimman paljon. Ongelmia tuottaa vain se, että talomme on kolmessa kerroksessa, joten ainakin kellarikerros on pakko lämmittää vielä kalliisti sähköllä.
Mielelläni tutkiskelisin ekotehokkaampia vaihtoehtoja, mutta ainakaan toistaiseksi ne eivät tule kysymykseen. Ilmalämpöpumppu ei riitä koko talolla ja maalämmön laittamiseksi meillä pitäisi tehdä täydellinen remontti, jotta saisimme vesikiertoisen järjestelmän. Tämä nyt ei tässä tilanteessa ainakaan ole vaihtoehto.
Täytynee siis todeta, että toistaseksi puilla lämmittäminen on meille paras keino korvata sähköä. Valitettavasti korvaaminen ei kokonaan onnistu.
Kulttuuria, kulttuuria
Kai se on minunkin pistettävä lusikkani soppaan. Siis tähän yhdistysten vuokratukiasiaan, joka jo kertaalleen kaadettiin järjestelytoimikunnassa. Salon kaupunginhallitus Nummentalon johdolla päätti eilen antaa vuokratukea hallituksen omista lisämäärärahoista. Ensi vuodelle. Siis ensi vuodelle, jolloin nykyistä Salon kaupunkia ei edes enää ole.
Yhdistykset joutuvat muuttamaan nykyisistä tiloistaan uuden kaupungintalon tieltä ensi vuoden keväällä, eivät siis heti nyt niinkuin monessa kohtaa on annettu ymmärtää. Nyt myönnetty vuokratuki on yhteensä 85000€. Olen toki sitä mieltä, että harrastajapohjaisia yhdistyksiä tulee tukea, mutta ei näin. Tuki asettaa epätasa-arvoiseen asemaan nämä muutamat kulttuuriyhdistykset ja yhden urheiluseuran tai oikeammin ne ovat nyt arvokkaampia kuin muut.
Kaupunki tukee yhdistysten toimintaa monin tavoin esim. urheiluseuroille annetaan vapaat harjoitustilat ja kulttuuriyhdistyksille erinäisiä tukia, joilla voi sitten kattaa toiminnasta aiheutuvia kustannuksia, kuten vuokria. Eilen tehty päätös tekee turhaksi kaikki luodut normit tukien jakamisesta. Oletetaan, että Salossa toimisi Työväen soittokunta. Eikö silloin olisi loogista, että se harjoittelee Työväentalolla? Tukisiko kaupunki tätä toimintaa maksamalla talon vuokran? Tuskinpa vain. Toiminta-avustusta toki saataisiin.
Huomaa, että vaalit lähestyvät. Niin läpinäkyvää on Kokoomuksen touhuilu kaupunginhallituksessa. Tässä tilanteessa yhdistysten tukiasia olisi pitänyt jättää järjestelytoimikunna päätöksen mukaiseksi ja antaa uuden valtuuston tehdä asiasta reilu ja tasa-arvoinen päätös. Tasa-arvoinen kaikille uuden kunnan yhdistyksille!
Mimmillä on stressi
Huomasin itsestäni taas, viime syksy vielä tuoreessa muistissa, että stressin ensi oireet alkavat näkyä elämässäni: unettomuus ja jatkuva huono omatunto. Vaikka työ ei tällä kertaa viekään mehuja(sen opin jo viime kerrasta), niin kaikkea muuta tulee mietittyä senkin edestä.
En ehdi käymään lenkillä, luen aivan liian vähän, laihtuakin pitäisi, tekemättömät kotityöt kaatuvat päälle... Kuulostaako tutulta? No joo, minulle viime syksyn uupumusjakso oli aivan riittävästi ja nyt päätin puuttua asioihin jo ennen kuin on liian myöhäistä. Lenkkeilyn ratkaisin päätöksellä reippailla töihin ainakin kolmena aamuna viikossa ja myös pihahommat käyvät liikunnasta, laihtuminen etenee omaa tahtiaan ilman stressiä, luen joka päivä edes muutaman sivun kesken olevista kirjoista(niitä on yöpöydän vieressä monta) ja enkä edes yritä tehdä kaikkia kotitöitä joka päivä.
Tämän lisäksi poliittiset kuviot pitävät syksyn kovasti kiireisenä, mutta niistä ei stressiä kummemmin tule. Olen mielelläni kokouksissa ja tapahtumissa. Stressi on jäänyt tulematta myös omien häideni suhteen. Päätavoite on mennä naimisiin ja viettää onnistunut juhlailta. Tuolin päälikankaalla ei niinkään ole merkitystä.
Syksy on minulle kevään lapsena aina ollut vaikeaa aikaa. Valoa tulee ikävä jo ennen kuin kesäkään on täysin loppu. Vaikka aina puhutaan työuupumuksesta, niin uskon, että myös muulla elämällä on paljon tekemistä jaksamisen kanssa. Työn lisäksi stressiä tulee kaikesta edellä mainitsemastani. Naiset ovat varmasti vielä paljon pahempia kuin miehet. Ainakin meidän isäntä osaa olla stressaamatta pesemättömiä astioita.
Loikataan pois
Olen useasti miettinyt puolueloikkareiden kykyä omaksua uuden puolueen arvot ihan tuosta vaan. En ole oikein keksinyt muuta syytä kuin sen, että nämä henkilöt eivät oikein itsekään tiedä, mitkä arvot omaavat elämässään. Ehkä loikkaus ei ole niin paha, jos loikkaat vasemmalta toiseen vasemmistopuolueeseen tai teet saman oikealla. Mutta tilanteissa, joissa loikkaat Vihreistä Kokoomukseen tai SDP:stä Keskustaan, on jo pakko ihmetellä arvomaailman äkkinäistä muutosta.
Onko ihminen todella valmis heittämään romukoppaan kaikki vanhat arvonsa ja muuttamaan ne toisiksi? Kentällä kuuluu usein puhetta siitä, että puolueilla ei ole eroja. Ehkä tämä selittää myös joidenkin päättäjien käytöstä. Kun ei ole eroja, niin sama kai se, kenen kentällä pelaat. Itse näen puolueiden erot kohtalaisen selvästi, ilman suurennuslasia. Ehkä meidän pitäisi edelleen tuoda niitä enemmän esiin, koska erot ovat tietyissä käsityksissä valtavat.
Minulle SDP:n arvot ja teemat ovat läheisiä, enkä niistä olisi valmis luopumaan. Samoja teesejä ja teemoja löytyy varmaan monien puolueiden ohjelmista, mutta meille ne ovat periaatteellisia ja koko toiminnan peruspilari. Muut ajavat ensin oman eturyhmänsä asiat ja sitten, jos aikaa ja rahaa jää, muistavat myös heikompiosaisia.
Syy siihen, miksi rupesin pohtimaan tätä tänään, löytyy päivän Salon Seudun Sanomista. Kun ennen oli Halikon puolesta, niin nyt on Salon puolesta. Vaikka asia ei suoraan puolueloikkaamiseen liitykään, niin se kirvoitti kuitenkin minut pohtimaan loikkaamisen ja arvojen merkitystä. Arvot ovat ainakin oman toimintani perusta.
SDP:n periaatteet löytyvät
täältä.
Moilasen strategiat
Salon sivistystoimenjohtaja Petri Moilanen kertoo päivän Salon Seudun Sanomissa, että liikuntapaikat tulevat todennäköisesti maksulliseksi uudessa Salon kaupungissa. Nykyään paikat ovat uimahallia lukuunottamatta maksuttomia. Moilanen ei tuo asiaa päätettäväksi ennen kuntavaaleja, koska ei halua asiasta poliittista kysymystä. Asiahan on täysin poliittinen jo nyt. Ja mikä muu oli Moilasen ulostulo kuin poliittinen kannanotto?
Kokoomuksen Sami Heikkiniemi on tuonut selkeästi esille liikuntapaikkamaksujen "tarpeellisuuden", kun me demarit haluamme säilyttää maksuttomat palvelut. Maksuttomat liikuntapaikat ovat Salon kaupungin yksi ylpeyden aihe, jota liikuntajärjestöissä kiitellään. Tästä halutaan luopua. Sekä sivistystoimenjohtajalle että Kokoomukselle on ilmeisesti yhdentekevää, vaikka kaikilla perheillä ei enää olisi varaa harrastaa.
Kyse on selkeästä arvovalinnasta. Minä kannatan maksuttomia liikuntapalveluita jo ihan pelkästään liikunnan terveysvaikutusten vuoksi. Maksujen käyttöönotto lisäisi myös byrokratiaa, koska joillekin eturyhmille, jopa Moilasen mukaan, tulee tarjota palvelut halvemmalla. Kärjistettynä haluaisin kysyä, miten esimerkiksi pururata voisi olla maksullinen? Laitetaanko radan ympäri sähköaita ja euron kolikolla toimiva portti?
Jos siis harrastat kävelyä, se on ilmaista, mutta sählyn peluusta maksat varusteiden lisäksi myös liikuntapaikan vuokran? Joukkueita kuulemma kuullaan maksuasiassa, mutta mikä merkitys heidän todellisella mielipiteellään on? Kuunnellaanko kaikkia vai vain suurimpia?
Liikuntapaikkamaksuja tulen vastustamaan viimeiseen asti. Jospa kerrankin etsittäisiin kohde sieltä, missä sitä rahaa oikeasti tuhlataan? Tarvitaanko todella kaikenmaailman konsultteja!
Miehet ja naiset
Mielenkiinnosta seuraan välillä Iltasanomien keskustelupalstaa. Siellä nimimerkkien takaa ihmiset antavat ohjeita milloin toisilleen ja milloin Suomen hallitukselle. Välillä aiheet saavat minut oikeasti pohtimaan jotain aihetta enemmänkin. Eilen yksi aiheista koski lasten kotihoitoa. Tämän aiheen lukeminen sai minut pohtimaan sukupuoliroolien jakautumista kotielämässä.
Häpeilemättä voin sanoa, että meillä kotityöt tehdään vahvasti vanhaan malliin - minä laitan ruokaa, tiskaan ja pesen pyykkiä, kun mieheni leikkaa nurmikot ja kantaa puut sisälle. Tämä ei kuitenkaan olen minusta mitenkään epätasa-arvoista tai väärin, koska se tehdään täydessä yhteisymmärryksessä ja sovitusti. Ruuanlaitto on minulle mieluisaa, samoin astianpesu. Pyykkien peseminen on pääasiassa ok, mutta puhtaat pyykit löytävät kaappiin vasta, kun on ihan pakko. Minusta ei ole mitään pahaa siinä, että minä teen perinteiset naisten työt kotona. Jos tilanne vaatii, osaan kyllä tarttua ruohonleikkuriin, lapioon ja kirveeseen. Mutta mieheni tekee sen mielellään, minulle se on enemmänkin pakollista. Välillä tosin tulee himo leikata nurmikko, jolloin sen myös teen.
Usein kuulee sanottavan, että nainen tekee suurimman osan kotitöistä. Mitkä tässä tapauksessa ovat kotitöitä? Imuroiminen, tiskaaminen, ruuanlaitto, pyykinpesu? Jos vain taloustyöt lasketaan mukaan, niin eittämättä näin on. Mutta entä sitten kaikki se työ, jota miehet kotinurkissa tekevät? Sekö ei enää mene kotitöiden piikkiin? Lumet on luotava ja talot maalattava. Epätasa-arvoisuutta varmaankin ilmenee - ja molempiin suuntiin.
Niin ja muuten, mieheni imuroi meillä joka kerta, koska minusta se on kaikkein vastenmielisin kotityö!
Poliittista vuoropuhelua
Olen käynyt toveri Antti Kotin kanssa poliittista vuoropuhelua sähköpostitse. Aluksi se vaikutti haastattelulta, mutta kaikkien kommenttien jälkeen, täytyy olla tyytyväinen tämän hetken tilanteeseen. Tässä muutama poiminta keskustelun kulusta:
************************
Antti: Miten piirin ja osastojen yhteistyö mielestäsi toimii? Tulisiko piiristä päin ottaa aktiivisemmin yhteyttä osastoihin ja toisinpäin?
Saija: Itse ainakin kaipaisin välillä piirin taholta aktiivisempaa otetta. Nyt toiminta tosin on mielestäni Esan tultua parantunut, koska hän on ollut aktiivisesti yhteydessä ympäri maakuntaa. Mutta Esakin lopettaa lokakuussa, joten olisi tärkeää, että kontaktit jatkuisivat yhä edelleen. En kuitenkaan halua sysätä koko vastuuta yhteistyön mahdollisista heikkouksista piirille, sillä kyllä osastojenkin olisi varmasti mahdollista olla aktiivisemmin yhteydessä piirin päin: pyytää apua tapahtumiin, alustajaa kokouksiin jne. Eli siis molemminpuolisella lähestymisellä päästään parhaisiin tuloksiin.
Antin kommentti: Jotenkin nimenomaan vaalien välillä piiritason eväät osastoihin päin ovat todella heikot. Vaalityössä on parempi ote.
Saijan kommentti: Piirihallitus päätti yhdessä kevään kokouksessa olla palkkaamatta toimistolle toimistonhoitajaa, jotta voitaisiin käyttää tämän kaltaisia projektityöntekijöitä jatkossakin. Tässä ehkä voisi olla avain välien lämmittämiseen.
*************************
Antti: Etenkin pienissä osastoissa kaivataan piirin suunnalta tukea. Miten parantaisit tätä tarjontaa piirin puheenjohtajana?
Saija: Piirin puheenjohtaja olen valmis itse auttamaan ja tukemaan yhdistyksiä niiden toiminnassa omien resurssieni mukaan esimerkiksi osallistumalla yhdistysten tilaisuuksiin. Taloudellinen tuki olisi toki tärkeää, mutta taloudellisen tilanteen huomioon ottaen, tuki ei taida kummoiseksi nousta. Mielestäni osastoille pitäisi järjestää enemmän koulutus-tarjontaa ja yhdistysten yhteisiä tapaamisia(vrt. puolueen puheenjohtajapäivät, jonka tapainen tapahtuma voitaisiin toteuttaa myös piiritasolla).
Antin kommentti: Osastojen yhteistoiminnan kehittäminen on hyvä idea. Hyvät mallit on rohkeasti otettava käyttöön muuallakin kuin omassa osastossa. Pitäisi päästä pois siitä "näin on aina tehty, näin tehdään nyt ja tulevaisuudessakin"-ajattelusta. Yksi hyvä lääke tähän on valita osastoihin uusia ennakkoluulottomia puheenjohtajia. Piiristä päin tähän ei tosin voida vaikuttaa. On mentävä aika lailla paikallisten toimijoiden mukaan, ei ylhäältäpäin käskien.
Keskeinen juttu piirin ja osastojen välillä on kommunikoinnin kehittäminen siihen pisteeseen että molemmat tahot vetävät paattia samaan suuntaan. Nyt monesti molemmin puolin hyvää tarkoittavat aikeet ja aloitteet saavat toisella puolella nihkeän vastaanoton.
Saijan kommentti: Mikäli piiri ennakkoluulottomasti valitsee uuden puheenjohtajan, niin silloin viesti saattaa mennä myös paikalliselle tasolle(vrt. puolueen uusi johto). Puolueessamme elää hyvin vahvana ajatus siitä, ettei istuvaa puheenjohtajaa haasteta, mikä on aika omituista ja osaltaan estää muutoksen tapahtumista. Tämä on pitkän ajan jatkumon tulosta ja vaatisi sen, että joku rohkeasti lähtisi haastamaan myös istuvat puheenjohtajat. Ainakin saataisiin keskustelua aikaan ja ehkä sitä kautta muutosta.
************************
Antti: Minkälaisia poliittisia päätöksiä kuntatasolla voidaan tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja ympäristön tilan kohentamiseksi?
Saija: Kaavoitus, talojen lämmitysratkaisut, joukkoliikenne, kierrätysmahdollisuudet ovat sellaisia asioita, joilla voidaan suurestikin vaikuttaa ympäristön hyväksi. Kaavoituksessa tulisi ottaa huomioon olemassa olevat koulut, työpaikat ja kunnallistekniikka, jotta oltaisiin järkevällä tavalla rakentamassa uutta asutusta. Asuntoalueen rakentaminen kauas palveluista, julkisen liikenteen piiristä tarkoittaa lisäkuormitusta myösympäristölle puhumattakaan kunnan taloudesta.
Mielestäni pientalorakentamisessa tulisi ottaa entistä enemmän huomioon myös ympäristötekijät ja pyrkiä lämmitysratkaisuissa hakemaan öljy- ja sähköriippumattomia ratkaisuja. Kunta voisi tässä toimia aktiivisesti mm.kaukolämmön edistäjänä tarjoten tietoa vaihtoehtoisista ratkaisuista. On käsittämätöntä, että kaukolämpöverkon alueelle saa rakentaa edelleen taloja, jotka lämpiävät öljyllä!
Joukkoliikenne tulisi varsinkin suuremmissa kunnissa saattaa siihen tasolle, että päivittäiset asiat on mahdollista hoitaa ilman autoa. Pitkällä tähtäimellä maksuton joukkoliikenne on tavoitteena, mutta sitä ei voida ilman valtion vahvaa panosta saavuttaa. Tosi asia on kuitenkin, että varmastikaan joka kolkkaan ei ole mahdollista julkista liikennettä saada, mutta tällöinkin palvelubussien ja tilausvuorojen avulla voitaisiin sekä parantaa kuntalaisten saamaa palvelua että vähentää ympäristökuormaa, ottaen huomioon, että kaikki tekisivät matkan omalla autolla.
Kunnan on myös tarjottava kuntalaisille mahdollisuus kunnolliseen kierrätykseen. Tämä voidaan tehdä yhteistyössä ulkopuolisen tahon kanssa, mutta kuntalaisella tulee olla mahdollisuus päästä eroon jätteistään asianmukaisesti. Salossa Rouskiksen hyötyjätepisteitä on jo kiitettävästi, mutta mm. biojätteen hyötykäyttö ja kierrätys on ainakin pientaloaluilla verraten vaikeaa. Samoin muovia ei minnekään pisteisiin saa vapaasti viedä. Tässä on mielestäni yksi ympäristöteko, jos kierrättämisen mahdollisuuksia lisätään.
Antin kommentti: Vaikuttaa, että olet tälle uhrannut enemmänkin ajatusta. Hyvä niin! Tärkeä kunnallisvaaliteema!
***********************
Antti: Porvarihallituksen toimien myötä, inflaation laukatessa hurjasti ja ihmisten henkilökohtaisessa taloudessa tulojen ja menojen heitellessä rajusti on helppo povata, että kunnallisvaalien keskiöön nousevat kysymykset rahasta ja veroista. Miten varmistetaan samalla meidän omien tärkeiden teemojemme tehokas esiintuominen, palveluista puhuminen ja vilkas arvokeskustelu?
Saija: Keskustelun ylläpitäminen meille tärkeistä asioista on mielestäni meidän jokaisen vastuulla omissa kunnissamme. Valtakunnan tasolla uskon, että uusi puoluejohto pyrkii pitämään teemoja esillä, mutta kunnissa on kaikkien sosialidemokraattien tehtävä puhua puolueemme arvoista ja tavoitteista. Kunnat ovat kuitenkin kaikki erilaisia, joten toisessa kunnassa henkireikä voi olla toisessa vähemmän merkityksettömässä asemassa. Veroista puhumista tuskin voi välttää ja meidän on siinäkin keskustelussa tuotava oma kantamme esiin. Kuntataloudessa eletään suurten haasteiden aikaa ja kuntaveroprosentin korottamiselta ei välttämättä vältytä.
Antin kommentti: Konkreettisemmin ja ylpeästi omat arvot esiin. Kannattaisi pohtia sitä, millainen on oma kuntani vaikkapa kymmenen, kahden tai kolmenkymmenen vuoden päästä ihannetapauksessa. Ja siitä sitten on helppo pohtia millaisilla tänään tehtävillä päätöksillä ihannetilanne tulevaisuudessa saavutetaan. Eli ne pienet askeleet kohti suurempaa päämäärää, joita kutsutaan poliittisiksi päätöksiksi.
Jos tästä ajatusleikistä ei seuraa kasapäin selkeitä esimerkkejä puolueiden eroista, niin ei mistään.
Saijan kommentti: Tässä on haasteena myös se, että saadaan oikeasti kaikki kuntapäättäjät ymmärtämään, että kunnissakin tehdään politiikkaa. Varsinkin näin liitostilanteessa huomaa, että pienissä kunnissa edustajat saattavat olla vahvan kunnanjohtajan vietävissä ja demarius on toissijaista. Isossa kunnassa näin ei enää voi olla.
Perunamuusista päivähoitoon
Tein eilen jotain ensimmäistä kertaa. Nimittäin perunamuusia sellaisesta valmisjauheesta! Kohtalaisen makuista siitä tuli, muttei likimainkaan vedä vertoja oikealle muusille. Nyt vain eletään sitä aikaa vuodesta, että uusista perunoista ei mielestäni vielä kunnon muusia saa. Viimeksi olen syönyt valmismuusia joskus muksuna, kun äiti kesämökillä yritti huijata minua uskomaan sen moskan olevan oikeaa muusia. Kallistakin se on. Sillä paketin hinnalla 1,67€ ostaa jo aikamoisen kasan oikeita perunoita.
Mietin tässä, että pitäisikö ihmisen pyrkiä joka päivä tekemään jotain ensimmäistä kertaa. Itselläni löytyisi varmasti paljonkin asioita, joita en vielä ole kokeillut. Eivät ne niin kovin kummoisia ole, mutta elämään varmasti tulisi uutta näkökulmaa, jos killuisi kymmenien metrien korkeudessa hyppimässä benjiä.
*************
Olympialaiset alkavat tällä viikolla. Suomeen tuskin yhtä mitalia enempää tulee, tosin kukaan ei voi varmaan täysin varmaksi sanoa Tommi Evilän ja Frantz Kruegerin tuloskuntoa. Tämän kertaisten Olympialaisten pitämistä on leimannut kaksi asiaa: Kiinan ihmisoikeustilanne sekä Pekingin ympäristön tila.
Kisakaupunki on paksun saastepilven peitossa, mitä pyritään ratkaisemaan rajoittamalla liikennettä ja sulkemalla tehtaita. Hyvä tietysti, etteivät urheilija kärsi saasteista, mutta kovin lyhytkestoinen ratkaisu Kiinan panokseksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Tehtaat käynnistyvät taas kisojen jälkeen ja autoilukin jatkuu entisellään. Kiina on yhdessä Intian kanssa ilmoittanut, ettei aio sitoututa G8 maiden tavoitteeseen päästöjen vähentämisessä.
Maiden näkemys on mielenkiintoinen. Yhdessä ne tuottavat pian neljänneksen maailman kaikista päästöistä ja silti muiden maiden tulisi kattaa kaikki säästötavoitteet. Reilu peli? Maat perustelevat näkemystään sillä, että ne ovat vasta kehittyviä maita, joilla ei vielä ole keinoja puuttua päästöjen vähentämiseen. Tässä asiassa varmasti länsimaat voivat auttaa, mikäli apu vain otetaan vastaan. Kiinan ja Intian vastuuta on turha kiistää ottaen huomioon, että Kiinassa uusia hiilivoimaloita nousee kuin sieniä sateella. Yhteisvastuuta kaivataan!
Kiinan ihmisoikeustilanne on huolestuttava ja Olympialaiset ovat joidenkin tietojen mukaan jopa pahentaneet sitä. Positiivista on, että asia on noussut tapetille. Ongelma on, ettei asialle voida tehdä mitään ilman, että Kiina itse myöntää ihmisoikeusloukkaukset. Pekingin kisatapahtumat ovat kuitenkin avanneet keskustelun ja nyt sitä tulisi pitää yllä.
**************
Uusin puolueiden kannatusta mittaava gallup ei lupaa hyvää SDP:lle, mitä pidän vähintäänkin outona, kun hallitus toimii pelkästään omien etujensa asialla. Kävin juuri eilen keskustelun liittyen veronkevennyksiin ja päivähoitomaksuihin. Alle keskituloisessa perheessa koko veronkevennys menee kohonneisiin päivähoitokustannuksiin(kaksi lasta) ja jää vielä vajaaksi tuon nousun täyttäminen. Tämä on kiistaton tosi asia. Palkankorotukset syöpyvät ruuan hintaan.
Perheet joutuvat punnitsemaan työn mielekkyyttä, kun päivähoitomaksut leikkaavat suuren osan tuloista. Katainen perustelee veronkevennysten antamista kaikille sillä, ettei tuloveron progressiota haluta lisätä. Että on mieletöntä maksaa tienaamastaan eurosta puolet valtiolle. Ehkä onkin, mutta entä ne, joille ei veronkevennysten jälkeen jää rahaa kuin 18€/kk enemmän? Mitä sillä saa? Ei ainakaan maksettua lapsen päivähoidon korotusta. Veronkevennykseen menee rahaa 800 miljoonaa euroa, maksuttomaan päivähoitoon kuluisi vajaa 300 miljoonaa. On syvällisen arvokeskustelun aika!
