Saijan sanailua

Mimmillä on stressi

Huomasin itsestäni taas, viime syksy vielä tuoreessa muistissa, että stressin ensi oireet alkavat näkyä elämässäni: unettomuus ja jatkuva huono omatunto. Vaikka työ ei tällä kertaa viekään mehuja(sen opin jo viime kerrasta), niin kaikkea muuta tulee mietittyä senkin edestä.

En ehdi käymään lenkillä, luen aivan liian vähän, laihtuakin pitäisi, tekemättömät kotityöt kaatuvat päälle... Kuulostaako tutulta? No joo, minulle viime syksyn uupumusjakso oli aivan riittävästi ja nyt päätin puuttua asioihin jo ennen kuin on liian myöhäistä. Lenkkeilyn ratkaisin päätöksellä reippailla töihin ainakin kolmena aamuna viikossa ja myös pihahommat käyvät liikunnasta, laihtuminen etenee omaa tahtiaan ilman stressiä, luen joka päivä edes muutaman sivun kesken olevista kirjoista(niitä on yöpöydän vieressä monta) ja enkä edes yritä tehdä kaikkia kotitöitä joka päivä.

Tämän lisäksi poliittiset kuviot pitävät syksyn kovasti kiireisenä, mutta niistä ei stressiä kummemmin tule. Olen mielelläni kokouksissa ja tapahtumissa. Stressi on jäänyt tulematta myös omien häideni suhteen. Päätavoite on mennä naimisiin ja viettää onnistunut juhlailta. Tuolin päälikankaalla ei niinkään ole merkitystä.

Syksy on minulle kevään lapsena aina ollut vaikeaa aikaa. Valoa tulee ikävä jo ennen kuin kesäkään on täysin loppu. Vaikka aina puhutaan työuupumuksesta, niin uskon, että myös muulla elämällä on paljon tekemistä jaksamisen kanssa. Työn lisäksi stressiä tulee kaikesta edellä mainitsemastani. Naiset ovat varmasti vielä paljon pahempia kuin miehet. Ainakin meidän isäntä osaa olla stressaamatta pesemättömiä astioita.

posted by Saija @ 2:54 PM