Loikataan pois
Olen useasti miettinyt puolueloikkareiden kykyä omaksua uuden puolueen arvot ihan tuosta vaan. En ole oikein keksinyt muuta syytä kuin sen, että nämä henkilöt eivät oikein itsekään tiedä, mitkä arvot omaavat elämässään. Ehkä loikkaus ei ole niin paha, jos loikkaat vasemmalta toiseen vasemmistopuolueeseen tai teet saman oikealla. Mutta tilanteissa, joissa loikkaat Vihreistä Kokoomukseen tai SDP:stä Keskustaan, on jo pakko ihmetellä arvomaailman äkkinäistä muutosta.Onko ihminen todella valmis heittämään romukoppaan kaikki vanhat arvonsa ja muuttamaan ne toisiksi? Kentällä kuuluu usein puhetta siitä, että puolueilla ei ole eroja. Ehkä tämä selittää myös joidenkin päättäjien käytöstä. Kun ei ole eroja, niin sama kai se, kenen kentällä pelaat. Itse näen puolueiden erot kohtalaisen selvästi, ilman suurennuslasia. Ehkä meidän pitäisi edelleen tuoda niitä enemmän esiin, koska erot ovat tietyissä käsityksissä valtavat.
Minulle SDP:n arvot ja teemat ovat läheisiä, enkä niistä olisi valmis luopumaan. Samoja teesejä ja teemoja löytyy varmaan monien puolueiden ohjelmista, mutta meille ne ovat periaatteellisia ja koko toiminnan peruspilari. Muut ajavat ensin oman eturyhmänsä asiat ja sitten, jos aikaa ja rahaa jää, muistavat myös heikompiosaisia.
Syy siihen, miksi rupesin pohtimaan tätä tänään, löytyy päivän Salon Seudun Sanomista. Kun ennen oli Halikon puolesta, niin nyt on Salon puolesta. Vaikka asia ei suoraan puolueloikkaamiseen liitykään, niin se kirvoitti kuitenkin minut pohtimaan loikkaamisen ja arvojen merkitystä. Arvot ovat ainakin oman toimintani perusta.
SDP:n periaatteet löytyvät täältä.
posted by Saija @ 8:55 AM
2 Comments:
Niin, jos kyse on tosiaan äkkinäisistä muutoksista, niin voi olla syytä hieman ihmetellä. Useimmiten lienee kuitenkin niin, että loikkauspäätös kypsyy pidemmän ajan kuluessa.
Sekään ei ole sanottu, etteikö joskus olisi kyse myös puolueen arvomaailman muutoksesta yksilön sijaan. Kun maailma muuttuu ja kehitys kehittyy, voi olla vaikeaa samaistua ajassa elävään puolueeseen jos itse elää edelleen 60-lukua.
Edellä oleva konkretisoitunee lähinnä niissä tapauksissa, kun SDP:n jäsen kaipaa raivokasta luokkasotaa ja taistelua sekä kommunisteja että lahtareita vastaan. Kummatkin ovat vain käyneet kovin vähiin.
Vielä sellainen huomio, että en näe Vihreistä Kokoomukseen loikkaamista kovin järisyttävänä arvomaailman muutoksena. Vihreitä on vaikeaa sijoittaa oikeisto-vasemmisto -akselilla mihinkään, mutta ainakaan sosiaalisesta näkökulmasta Vihreät ei ole vasemmistopuolue.
Yksittäisiä, varsin vasemmistolaisesti ajattelevia jäseniä vihreistä löytyy, mutta he käyvätkin näinä päivinä omaa henkilökohtaista Jaakobin painiaan yrittäessään puolustella puolueensa toimintaa.
Toisaalta, löytyy sinisestä joukkueestakin muutamia "hyviä kokoomuslaisia", jotka arvomaailman puolesta voisi aivan hyvin vaihtaa päittäin jonkun sosialidemokraatin kanssa.
Mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi, silloin tällöin loogisuuden etsiminen yksilön valinnoista on vähintäänkin haastavaa.
Tämä aihe kirvoittui mieleeni erään tutun henkilön siirtyessä Keskustan jäseneksi, mielestäni kovinkin yllättäen.
Tokihan ihmiset yleensä pohtivat varmasti siirtymistään hyvinkin pitkään.
Vihreät on ihan omalukunsa Suomen puoluekentässä. Eräs paikallinen Vihreä tuumi tässä taanoin heidän olevan Kokoomuksen puisto-osasto. Ihan mielenkiintoinen huomio sinänsä.
Sitä, onko tällä loikkimisella mitäänkään vaikutusta yksilön menestykseen politiikassa, ei voi tietää varmaan kukaan. Nykyään yhä useampi valitsee naaman puolueen sijaan. Se onkin sitten taas oma aiheensa.
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home