Päivähoitoavautuminen ja vähän muuta
Kesään mahtui viisi viikkoa harvinaista herkkua, kun sain olla töissä. On kai tunnustettava se tosiasia, että puoluepoliittisesti aktiivinen kolmekymppinen nainen ei ole kovin haluttua tavaraa työmarkkinoilla. Vaikka aktviisuus mielestäni kertookin omaa kieltään. Salon työtilanne ei myöskään ole mitenkään mieltä ylentävä ja muutto onkin ollut useaan otteeseen mielessä.Kesätauko tuli kuitenkin tarpeeseen ja nyt taas virtaa riittää. Lapseni palasi päivähoitoon elokuun alusta. Pidän hieman konstikkaana, että kaupungin virkamiehistö jauhaa virttä hoitopaikkojen riittämättömyydestä ja silti oman lapseni hoitaja on ollut vajaalla lapsimäärällä reilut puoli vuotta. Onko niin, että päiväkodit pidetään täyteen buukattuina, koska kiinteät kulut ovat joka tapauksessa olemassa? Perhepäivähoitajilla voidaan sitten pitää vajaata lapsimäärä ja säästää kustannuksissa? Perhepäivähoito on ainakin pienelle lapselle loistava hoitomuoto, mutta toivoisin toki, että kukaan lapsi joutuisi hoidossa olemaan yksinään. Näin meille käy ainakin kaksi kertaa viikossa, kun muut lapset ovat hoidossa vain vaajata viikkoa. Kaupungin logiikka ei aina aukea minulle.
Kesä on alkaa olla lopuillaan. Siitä kertoo täyteen ahdettu kalenteri, jonne mahtuu jos jonkilaista. Salon kaupungin talousarviosta aletaan vääntää kättä ylihuomenna, kun ryhmät jälleen istuvat samaan pöytään. On kai tosiasiassa myönnettävä, että kymmenien miljoonien käppiä ei niin vain kiinni kurota, kun kaiken päälle ryhmät ovat toisistaan etäällä kuin itä ja länsi. Mutta katsotaan. Ties vaikka ihmeitä tapahtuisi.
posted by Saija @ 11:58 AM
0 Comments
