Vaaliraha, ärrimurri
SSS julkaisi tänään paikallisten puoluejohtajien kantoja vaalirahoitukseen ja erityisesti siihen, mitä tulisi kieltää ja sallia. Minulla ei ole asiaan oikeastaan kantaa, koska asia vaatisi lain tutkimista syvemmin. Pääasia on, että avoimmuus toteutuu ja kampanjoiden hinnat tulisivat alas.
En suoralta kädeltä lähtisi kieltämään muuta kuin nämä rahat, jotka on perustettu muuta tarkoitusta varten. Yksityishenkilöiltä ei tukemista voi kieltää(jäsenmaksutkin ovat eräänlaista tukemista). AY-rahaa ovat saaneet puolueet eripuolilta ay-kenttää. Poliittinen vasemmisto työntekijäpuolelta ja oikeisto työnantajapuolelta. Miksi niitä kieltämään? Jäsenmaksut ovat kuitenkin vain murto-osa yhdistysten budjetista. Yritysten tuetkin ovat mielestäni ihan ok, kunhan ei laittomuuksia tapahdu, kuten nyt Nova-kohussa näyttää tapahtuneen.
Salolaiset puoluejohtajat jakaantuivat mielestäni kahteen leiriin. Minä ja Lindholmin Harri(vas.) olemme sitä mieltä, että ay-raha pitäisi sallia. Porvarijohtajat(lukuunottamatta Halkilahtea)sitä mieltä, että ei. Ymmärretäänkö ay-rahalla vain työntekijäpuolen rahat?
Kaikenkaikkiaan en näe sitä, miksi media on onnistunut likaamaan kaiken puoluerahoituksen. Pitäisikö puolueiden elää pyhästä hengestä, jos kaikki tukeminen kielletään? Ei minulta siis saa ymmärrystä Urpilaisen äärilaita kaiken kieltämisestä. Millä paikalliset tahot sitten elävät? Ei puoluetuki yletä tänne saakka ja jäsenmaksuistakin vain murto-osa tulee paikalliseen toimintaan.
***************
Olin eilen kuuntelemassa talousseminaarissa, jossa puhuivat mm. Ilkka Kanerva ja Eero Heinäluoma. Näin vaalirahakohun keskellä tuli hieman hymy suupieleen, kun ajatteli sitä, kuinka pienestä syystä Kanerva joutui paikkansa jättämään. Vanhanen nököttää pallillaan kuin tervaskanto.
Asiaan. Seminaarin anti oli kaikkineen hyvä. Mielenkiintoista on, että pessimismi vai ollako realismi, huokui jokaisesta puheenvuorosta. Heinäluoma suomi hallituksen politiikkaa, mutta hyvin kiltisti. Tosiasia on, että verojen kevennykset eivät ole linjassa sen kanssa, että taloustilanne on tämä. Hallitus on aiheuttanut pysyviä tuloaukkoja, jotka seuraavien hallitusten pitää täyttää. Ei mikään herkullinen paikka.
Vaikka Eerosta mitä sanotaan, niin eilen minulle tuli jopa hieman ikävä häntä puolueen puheenjohtajana.
***************
Salon Demarinuorten puheenjohtaja vaihtui syyskuun alussa. Itse en enää löytänyt itseltäni aikaa toiminnan oikeaan kehittämiseen, mutta nyt tuntuu siltä, että alkaa tapahtua. Onnea Kaisalle ja hyvää puheenjohtaja kautta! Tulen olemaan parhaan kykyni mukaan tukena.
Viikko lomaan
Uusi viikko alkamassa. Onneksi viimeinen ennen ensi maanantaina valtuustoa ja jätehuoltoäänestystä. Kyseinen asia on noussut niin suureksi, etten voi sitä käsittää. Itse olen saanut asiasta kosolti jätettä niskaan, johtuen kunnallisjärjestön taannoisesta päätöksestä. Osa valtuustoryhmästämme on eri linjoilla ja heillä on toki oikeus mielipiteeseensä. Negatiiviset tunteet vain tuntuvat henkilöityvän allekirjoittaneeseen. Äänestyksen jälkeen painun viikoksi lomalle perheen kanssa, sillä sen verran rankka on kulunut vuosi ollut.
Sen lisäksi, että olen yrittänyt parhaan kykyni mukaan johtaa puhetta uudessa kunnallisjärjestössä, olen käynyt tuhottoman monessa kokouksessa eri instansseissa. Tulipa siinä välissä vietettyä huikea kuukauden äitiysloma. Töistä toki olen äitiyslomalla, mutta työstä käy tämä kuntalaisten asioiden hoitaminenkin. Tunteja tulee hyvinkin tehtyä puolikkaan työviikon verran. Ei silti, mukavaahan tämä pääsääntöisesti on, mutta väsymys se tulee kaikille, mikäli työtä joutuu tekemään jatkuvalla syötöllä ilman kiitosta. Kritiikkiä sen sijaan tulee joka tuutista, minkä ehtii. Yleensä niiltä, jotka eivät toimintaan edes millään lailla osallistu. Arvostella saa, jos itsekin on valmis laittamaan itsensä likoon. Vai onko niin, että nämä arvostelijat eivät itse kykenisi kritiikkiä vastaanottamaan?
Kahden kerroksen väkeä
Olen nykyään metkassa kaksoisroolissa: kunnallisjärjestön puheenjohtaja ja rivivaltuutettu SDP:n ryhmässä. Kunnallisjärjestön puheenjohtajana olen ikäänkuin järjestön suu. Valtuutettuna oman itseni ääni. Viime aikoinan olen pohtinut paljon näiden roolitusten yhteensovittamista.
Tosiasia on, etteivät omat näkemykseni ainakaan tämän hetken kuumassa perunassa eroa järjestön näkemyksistä. Harvoin muutenkaan olen erimieltä puolueen ohjelmien kanssa. Toki erojakin tietyissä kysymyksissä löytyy. On kuitenkin selvää, että suurin osa näkemyksistäni kulkee käsikädessä puoluevalintani kanssa. Muuten olisin aikanaan kai valinnut toisin.
Monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että on olemassa kahden kerroksen väkeä: ne, jotka istuvat valtuustossa ja ne, jotka tekevät työtä taustalla. On niitä, jotka jatkuvasti arvostelevat oman porukkansa tekemisiä, mutta toimivat kuitenkin itse samoin. Näitä on siis joka leirissä. Järjestössä tehtävä työ on se, mikä kantaa jokaista poliittista liikettä eteenpäin. Olemme kaikki huomanneet, että kaikenmaailman yhden asian liikkeet eivät tuota satoa.
Vaalimatematiikalla voidaan helposti laskea, että nykyisestäkin valtuustosta vain kourallinen olisi omien ääniensä turvin nykyään valtuustossa. Ja nämäkään kuninkaat ja kuningataret eivät ole uransa alkumetreillä pärjänneet ilman oman taustaorganisaationsa voimaa. Äänestäjien kuuluu usein sanovan, kuinka poliitikot ilmestyvät katukuvaan neljä viikkoa ennen vaaleja. SDP on Salossa ollut näkyvillä koko ajan. Onko niin, että sitä ei lasketa, koska tapahtumissa on pääasiassa järjestöväkeä muutaman aktiivivaltuutetun lisäksi? Muita vaaleilla valittuja ei toiminta tunnu kiinnostavan. Ehkä sitten taas kolmen vuoden päästä.
Ruotsin opiskelua
Pohdin joskus aikaisemmin lapsen kummien valintakysymystä. Tämä taisi olla jo ennen kuin Riko oli edes syntynyt. Olimme kysyneet kummeja jo hyvissä ajoin. Ristiäisissä tunne siitä, että olimme osuneet oikeaan vain kasvoi. Edelleen joka kerta, kun ajattelen lapsemme kummeja, tulen yhä varmemmaksi siitä, että olemme löytäneet parhaat. Koska tiedän, että ainakin joku teistä täällä säännöllisesti käy, niin kiitos! Mikäli en aina kasvokkain muista sitä sanoa.
Selailin viime viikolla vanhoja Laurin lukion koululehtiä. Lehden nimi oli Anonyymi. Olin toimittamassa lehteä parisen vuotta. Pääasiassa toimitin vitsejä ja horoskooppeja. Hymyssä suin luin läpi kaikki tallessa olevat lehdet ja huomasin tehneeni yhden haastattelun Leppäsen Anterostakin. Tuohon aikaan Antero etsi oppilaille tasa-arvoista kohtelua riippumatta siitä, kirjoittaako syksyllä vai keväällä. Välikommenttina huomautan, että sujuva ruotsin kielen taitoni on pitkälti Anteron ansiota, tosin aksenttini hankin töissä Tukholmassa. Mikäli pitäisi valita kautta linjan paras opettajani, niin hän se olisi.
Eräänä kertana ruotsin tunnilla luimme ääneen kappaletta. Seitsemän henkilöä ennen minua oli lausunut väärin sanan musiker. Oma vuoroni tuli. Muistan edelleen, kuinka kova paine tuli, kun opettaja oli korjannut jo koko muun ryhmän lausuntaa. Piste minulle. Osasin! Toisia vaikeita sanoja oli ainakin Japan. Myös lausahdus: "Bort med tuggummin" , tuli meille tutuksi vuosien mittaan. Välillä tulee hieman ikävä tekstiä: "Ethän häiritse myöhästymällä". Oi niitä aikoja. Elämä oli niin helppoa ja yksinkertaista.
Muutoksia
Maailma muuttuu ja ihmiset muuttuvat. Lapsemme syntyi kesäkuun viimeinen päivä. Mika oli kotona viisi viikkoa tuon päivän jälkeen. Arki iski vastaan, kun hän palasi töihin. Itse olen koko ajan vasemmalla kädellä hoitanut kunnallispolitiikan kuumia kysymyksiä, mutta päivät vierähtävät pikkukaverin seurassa.
Äitiys on ihanaa, mutta välillä äärettömän yksinäistä. Laajat sosiaaliset verkostot ovat kutistuneet, eikä ystäviä tunnu enää olevan. Kyse on varmaan pääasiassa siitä, että suurin osa kavereistani elää aivan erilaisessa elämäntilanteessa. Joidenkin kanssa yhteyttä on edelleen helppo pitää, mutta jotkut ovat vain kadonneet. Ei vastausta viestiin, ei puheluun. Kummallista. Osaan minä edelleen puhua muustakin kuin politiikasta ja vauvoista.
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhutaan paljon, enkä sitä kyllä enää ihmettele. Mikäli muillekin tulee tällaisia kokemuksia kuin itselleni. Olisin tullut hulluksi ellei "pakollisia" menoja olisi. Elämänmuutos itsessään on ollut ihana ja perheemme vihdoin oikea perhe. Jotain on kuitenkin jäänyt tämän elämänmuutoksen jalkoihin.
Voihan roska
Tekninen lautakunta on eilen käsitellyt jätteiden kuljetusta ja päätynyt lähes yksimielisesti sopimusperusteisen kannalle. En tiedä, ovatko Salon päättäjät ottaneet huomioon, että myös ne kulmakunnat, joissa Rouskis nyt täydentää sopimusperusteista kuljetusta, palautuvat sopimusperusteisen piiriin. Eli siis palataan ajassa taaksepäin, jolloin kukaan kuljetusyrittäjä ei suostunut noita jätteitä kuljettamaan. Alueet jäivät siis kunnan vastuulle, niin kuin jätehuolto laissa muutoinkin on asuinkiinteistöjen osalta määrätty. Samoin on mielenkiintoista, jos Salo nyt päätyy sopimusperusteiseen, niin tulemme käsittelemään asiaa muutaman vuoden päästä, kun lainsäädäntö muuttuu. Tämän päiväinen Antti Allénin kirjoitus SSS:ssa oli kyllä lukemisen arvoinen!
Pienituloinen perheeni
Olen pitänyt periaatteenani olla kritisoimatta istuvan puoluejohdon tekemisiä. Aamuinen lehti uutisoi, että puolueemme puheenjohtaja pitää 2900 euroa ansaitsevia pienituloisina. Kävin sitten lukemassa Jutan blogin, koska paikallismedian tarkoitushakuisuus tiedetään. Kommenttihan liittyi verotukseen ja sen kompensoimiseen pienituloisille, joita tekstin mukaan ovat alle keskitulon ansaitsevat(n. 3000e). Vaarallinen kommentti, sillä jo suomalaisten naisten keskitulokin pyörii alempana eli 2500 euron paikkeilla. Eli siis keskituloisetkin ovat pienituloisia?
Voi pojat! En ennen tiennyt, että perheemme on pienituloinen. Onneksi olen nyt valistunut asian suhteen.
Oletetaan, että menet hakemaan vaikka toimistotöitä omasta kaupungistamme. Palkkatoive. Jos esität toiveen, joka alkaa kakkosella, monessa firmassa sinut nauretaan pihalle. Puhumattakaan kolmosella alkavista palkoista. Olen tätä samaa dilemaan pohtinut aiemmin tradenomien sijoittumisen yhteydessä. Eli tuonne kolmeen tuhanteen euroon ei kovin helpolla ainakaan juuri aloittavana työntekijänä pääse. Ja ne, jotka pääsevät, tuskin pitävät tuloa kovin huonona. Kuuden tuhannen euron kuukausituloilla alle kolmen tonnin tulot saattavat tuntua vähäisiltä. Uutinen on, että keskituloinen palkansaaja tässä maassa saa hankittua talon, auton ja tehtyä silloin tällöin ulkomaanmatkankin.
Terveisiä lautakunnasta
Eilisessä lautakunnan kokouksessa tuli esiin muutama mielenkiintoinen seikka. Käsittelimme siis talousarviota ja jaoimme avustuksia. Lisäksi tekninen toimi sai ainakin allekirjoittaneen suusta satikutia. Jälleen kerran lautakunta työskentely oli keskustelevaa ja avointa.
Talousarvion ehkä mielenkiintoisin kohta oli siivouksen kallistuminen sen siirryttyä vuoden vaihteessa tekniseen toimeen. Nyt, kun toimialamme ostaa siivouksen sisäisesti teknisiltä, niin sisäisten palvelujen ostot ovat kasvamassa ensi vuonna yli tuhannella prosentilla. Samaan hengenvetoon voidaan todeta, että palvelun laatu on laskenut, eikä joustavuutta enää ole samalla tavoin kuin ennen.
Laadun lasku ei varmasti ole työntekijöiden vika, vaan sen faktan, että siivouspuolella ollaan tehty uusia mitoituksia. Tämä siis on niitä kellotuksia, missä ajassa mikäkin wc tulee kuurata. Mitoitusten muuttaminen yleensä tarkoittaa sitä, että samaan työhön saa käyttää entistä vähemmän aikaa. Tästä voi miltei suoraan päätellä, että laatu kärsii kiireessä. Se, miten kustannusten valtava nousu korreloi tiukempien mitoitusten kanssa on kyllä suunnaton mysteeri. Siivouskustannukset ovat ensi vuonna nousemassa hurjasti jokaisella toimialalla. Onko keskisttäminen aina siis hyvästä? Kaikki kunnia kuntamme laitoshuoltajille, että jaksatte tehdä työtänne kiireestä huolimatta.
Toinen budjetin mielenkiintoinen kohta oli ulkoisten palvelujen ostojen lisääntyminen, joiden luvattiin pienentyvän. Tämä kaatuu niin ikään teknisen toimen niskaan ainakin osittain. Liikuntatoimi haluaisi ostaa palvelut sisäisesti tekniseltä toimelta, mutta siellä ei ole kuulemma ole resurssia tuottaa palvelua. Ostetaan siis ulkoa kenttien kunnossapito. Mielenkiintoista on, että kaupungissa on yli 3700 työntekijää, mutta ulkokenttien hoitoon siitä nipusta ei porukkaa riitä. Olisiko siis kuitenkin parempi, että liikuntatoimelle työskentelevät olisivat kaikki liikuntatoimen palveluksessa?
Avustusten jako suoritettiin sääntöjen mukaan, poikkeuksia tekemättä. Lautakunta on vetänyt koko vuoden tiukkaa, sääntöihin perustuvaa, linjaa. Liikuntapuolen avustukset oli helppo jakaa, koska avustusten euromäärä perustui pisteytykseen, jonka perustana oli seurojen harjoituspäiväkirjat. Suurimman potin keräsivät paljon junioreita liikuttavat seurat: Salpa, Vilpas ja Salo HT. Muutamalla seuralla oli puutteita hakemuksessa ja nämä sitten toivottavasti ottavat opikseen.
Lautakunnan tiukat sääntötulkinnat meinaavat mennä kankkulan kaivoon muiden tahojen toiminnan takia. Siinä saat sitten selitellä, miksi kaupunkimme uusi jääkiekkoseura maksaa vuoroistaan tämän kauden ajan, kun kolmipäiväinen konsertti saa tilat maksutta käyttöönsä. Tämän lisäksi konserttijärjestäjälle annettiin vielä parin tuhannen markkinointiavustus. Kaupunginjohtajalla on toki oikeus näin toimia, mutta näin kuntalaisena pistää kyllä mietityttämään, miten tällainen toiminta on linjassa kulujen karsimisen kanssa. Karsitaanko kuluja ainoastaan palveluista? Johdon koulutukseen ja markkinointiin tuntuu "pikkurahaa" riittävän. Jännityksellä katsomme, tukeeko kaupunkimme myös tenniksen Davis Cupia tuhansilla euroilla antamalla tilan maksutta käyttöön.
Johdon koulutukseen todettakoon, että seuraavaksi, kun ylempää johtoa rekrytoidaan, on oltava erityisen tarkkana pätevyyden kanssa. Kunnalle tulee kalliiksi, jos koko ylin johto on epäpäteviä johtajia.
