Valopilkku terveydenhuollossa
Terveyskeskuksen palveluja arvostellaan usein taitamattomaksi ja huonoksi. Kyllä yksityisellä on niin paljon parempaa. Itsekin sorrun tähän aika ajoin. Syy: palvelun heikkous. Terveysasemalle mennessä palvelu on joskus hyvinkin tympeää ja tylyä. Työterveydessä yksityisellä palveluntuottajalla en ole vielä koskaan kohdannut hymytöntä asiakaspalvelijaa. Totuus on, että asiakaspalvelualallahan myös hoitotyössä ollaan. Hoidon laadusta minulla ei sen sijaan ole mitään pahaa sanottavaa. Lääkärit ovat päteviä ja osaavat työnsä.
Suuri valopilkku kunnallisessa terveydenhuollossa on neuvola. Nyt ensimmäistä lastani odottaessani olen asioinut neuvolassa säännöllisesti. Ensisynnyttäjän neurooseihin osataan suhtautua asiallisesti ja perusteellisesti, vaikka asia olisi ihan mitätön. Minulle ne eivät aina sitä ole olleet. Olen saanut loistavaa palvelua ja odotus tuntuu kovasti turvalliselta ja valvotulta. Samaan aikaan hyvä ystäväni odottaa vauvaa maailmalla. Paljon asioita, joita minulle on neuvolassa kerrottu, on siellä äidin itsensä selvitettävä. Myös synnytykseen liittyvissä asioissa Salo ja Suomi tuntuvat olevan puolivuosisataa edellä. Ihana asua täällä!
Jouduin myös ikävien sattumien vuoksi jo kertaalleen sisälle synnytysosastolle nesteytykseen. Palvelu oli sielläkin aivan mahtavaa, enkä missään vaiheessa kokenut, että minua olisi kohdeltu huonosti. Lupasin palata osastolle seuraavan kerran iloisemmissa merkeissä kesäkuussa.
Eläkeuudistusta ja vähän muutakin
Salossa on hiihtoloma ja sen huomaa. Oma iltaelämäni on kuin iskusta rauhoittunut vain yhteen kokoukseen viikon aikana.
Valtakunnan politiikassa sen sijaan tapahtuu oikein urakalla. Hallituksen politiikkariihen aikaansaannos: eläkeiän nostaminen 63-vuodesta 65-ikävuoteen. Selkeä irtautuminen kolmikantaisesta sopimisesta työelämään liittyen. SAK, STTK sekä AKAVA tuomitsivat tuoreeltaan moisen käytöksen. Eikä ihme, sillä sosiaalitupo oli saatu valmiiksi juuri ennen hallituksen kummallista päätöstä.
Hallituksen päätös lyhentää ihmisten eläkkeellä olo, joten kohtuullista olisi myös alentaa työeläkemaksuja. On sektoreita, joissa työskentelevien kansalaisten odotettavissa oleva elinikä on jopa alle alimman eläkeiän. Silti nämä maksavat palkastaan samat maksut kuin muutkin työikäiset. Voisin veikata, että hallituksen päätös tulee johtamaan ennen aikaisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin ja mahdollisiin sairauslomiin ennen eläkeiän täyttymistä.
Tänään luin aiheeseen liittyvää artikkelia UP Demarista. Koomista oli, että ensin ilmoitetaan työmarkkinoita koskevasta päätöksestä ja sen jälkeen huudetaan apuun työmarkkinajärjestöjä, jotta palkkamaltti säilyy seuraavalla neuvottelukierroksella. Hallitus siis käyttää työmarkkinajärjestöjä juuri silloin, kun sille itselleen sopii. Muutoin ne voivat sulkea suunsa. Mitä muuta tämä on kuin kovaa porvaripolitiikkaa? Työntekijöiltä on tuskin odotettavissa palkkamalttia, jos hallitus jatkuvasti tekee duunareita sortavia päätöksiä. Matti Vanhanen sanoo, etteivät työmarkkinajärjestöt ymmärrä tilannetta, minkä vuoksi eläkeikää nostettiin. Niinpä niin, viisaus asuu hallituksessa.
Toinen työurien pidentämiseen tähtäävä asia on saada nuoret töihin entistä aiemmin. Hyvä tavoite sinällään, mutta edelleenkään en ymmärrä, mitä pahaa on siinä, jos toisen asteen koulun esim. lukion jälkeen haluaa viettää sapattivuoden tai kaksi ennen koulunpenkille palaamista. Itse vietin kolme. Ja tiedän nyt, että niistä vuosista jäi käteen niin paljon elämänkokemusta, että sitä ei koskaan olisi koulunpenkillä saanut. Eri asia ovat tietenkin vuodesta toiseen oppilaitosten kirjoilla roikkuvat, mutta tähänhän on jo tehty korjaus.
Fakta on kuitenkin, että nykyisellä opintorahalla ei elä, ellei sitten tee töitä opintojen ohessa. Näin tein itsekin. Valmistuin vuoden sen jälkeen kuin "olisi pitänyt", mutta olin jo täysi päiväisenä töissä puolitoista vuotta ennen valmistumista. Nuoret kouluttautuvat nykyään ahkerasti. Ongelma tuntuukin olevan ennemmin työelämässä. Nuorille ei anneta vastuuta, omaa koulutusta vastaavaa työtä on vaikea saada jne. Moni palaa takaisin koulun penkille opiskelemaan toista tai jopa kolmatta tutkintoa juuri tästä syystä. Ehkä olisi myös siis työnantajapuolen syytä katsoa peiliin. Kukaan ei ole seppä syntyessään.
Hallituksen toimet ovat kautta linjan kohtuu kummallisia. Ensin Hyssälä ehdottaa, että perhe pitäisi perustaa jo opiskeluaikana, joka ei ainakaan millään muotoa johda nopeampaan valmistumiseen. Hallituksen politiikassa on tullut selväksi, että myös lasten kotihoidon tulisi olla perheille todellinen vaihtoehto. Eli siis nämä kotona lapsia hoitavat ihmiset ovat poissa työelämästä keskellä parasta työikää ja vastaavasti korvaavat menetetyn ajan valmistumalla nopeammin ja olemalla töissä seitsemänkymppiseksi? Itsekin olen päättänyt jäädä vauvan kanssa kotiin ainakin hetkeksi äitysloman jälkeen ennen paluuta työelämään. Lapset ovat pieniä vain kerran.
Mutta kertokaa hyvät ihmiset, missä vaiheessa ihmisen tulisi elää ja kokea maailmaa, jos työ määrää elämää sen joka vaiheessa? Nuorena et voi, koska pitää mennä kouluun ja valmistua, työikäisenä pitää luoda uraa ja hoitaa lapset. Eläkkeelle et välttämättä ikinä pääse terveenä ja hyvä voimaisena, jotta ehtisit hankkia kokemuksia seniorivuosina. Toivottavasti eläkeiän noston myötä ryhdytään myös todellisiin toimenpiteisiin työkyvyn ylläpitämiseksi. Ihmiset ansaitsevat myös aikaa jolloin ei ole pakko suunnitella elämäänsä työn kautta!
Lomat on nyt sitten lusittu. Ensin viikon mittainen talvi(hää)loma ja sen jälkeen vielä muutaman päivän sairausloma. Nyt toivon vain, että olo on ei tästä enää pahene. Muuten ollaan taas osastolla letkussa. Vauva tuntuu aiheuttavan kohtuuttaman paljon pahoinvointia edelleen. Onneksi kaikki on sen arvoista, kunhan syntymä vihdoin kesällä koittaa.
Viime lauantaina oli siis kauan odotettu hääpäivä, joka sujui ilman ennakkoon pelkäämiäni kommelluksia. Suomessa on lauantain jälkeen kaksikymmentä Karnistoa, kun sulhokin keskustelujen jälkeen päätti muuttaa nimensä. Pappikin kehui rohkeasta valinnasta. Häälahjaksi tuli mm. sirkkeli ja kirves sekä lukuisa määrä astioita. Ikimuistoinen päivä!
Käväisimme viime viikolla ensimmäistä kertaa vaunukaupassa vakoilemassa. Hirvittää, miten jumalattomia hintoja vaunuista saa maksaa. Tosin pappa on niin innoissaan pienestä, että on luvannut ko. kuljetuskaluston meille hankkia. Mutta 850€ on mielestäni aika kohtuuton summa. Parin viikon päästä suuntaamme isommille markkinoille katsastamaan toisia vaihtoehtoja.
Nyt taidan vetäytyä nauttimaan viimeisestä illasta ennen paluuta arkeen.
Katuvaloja
Jatkan hieman valaistusaiheisia pohdintojani.
Viikonloppuna Salon Seudun Sanomat julkaisi jutun Easy Ledistä ja sitä kautta katuvalaisimista. Jutussa todettiin myös, että Salon kaupunki ei ole hankkimassa LED-valaisimia 2011 poistuvien elohopeavalaisimien tilalle. Sen sijaan ollaan hankkimassa suurpainenatrium-valaisimia. Syyksi mainitaan LED-valaisimien korkea hinta(verrattuna spn-valaisimiin) sekä riittämätön valoteho.
Merkittävin ero ledien ja suurpainenatrium-lamppujen välillä on valon väri. Spn-lamppu tuottaa keltaista valoa, värjäten koko valaisemansa alan keltaiseksi. Ledien valo on päivänvalonkaltaista valkoista valoa. Kaavoituksessa otetaan tarkkaan syyniin rakennusten julkisivun väri. Mikä kumma siinä on, että tämä halutaan unohtaa pimeän tultua? Spn-lampulla koko tienoon talot saavat ylleen keltaisen pinnan. Ledit säilyttävät talojen ja muun ympäristön oikean värin.
TKK:ssa on tutkittu, että ihmisen näkö toimii pimeällä parhaiten mesooppisella alueella. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että näkö on parempi sinisen spektrin valossa kuin keltaisessa valossa. Keltaisesta valosta luopuminen lisäisi siis turvallisuutta. Siitä huolimatta keltainen valo lisää suosiotaan katuvalaistuksessa.
Kummoinenkaan ydinfyysikko ei tarvitse olla todetakseen, että sähkössä säästö kunnille viime kädessä tulee. Mikäli 70w elohopea lamppu korvataan 41w led-valaisimella, voidaan jo suoraan laskea säästö kulutuksessa.
Katuvalaistuksessa piilee muutoinkin suuri mahdollisuus sähkön säästölle. Älykkäillä ohjausjärjestelmillä voidaan valaistusta ohjata tehokkaasti ja säästää näin hyvinkin paljon vuosittain. Valaistus on ennen kaikkea turvallisuuskysymys. Ei muuta. Taajama-alueella valoa on oltava riittävästi parantamaan asukkaiden turvallisuutta. Turvallisuuden jälkeen tulee kysymykseen erilaiset esteettiset kysymykset. Minä en ainakaan halua keltaista kotikatua!
Millainen viherkaupunki Salo haluaa olla? Kymmenen vuotta kehityksestä jäljestä vai edelläkävijä?
Kulukorvauksista
Viime päivinä on mediassa ryöpytetty kansanedustajien kulukorvauksia. En voi oikein koko tätä kohua ymmärtää. Kansanedustajan työ näyttäytyy monelle kansalaiselle pelkäksi täysistunnoissa istumisena. Ja sinnekään eivät ryökäleet meinaa ’viitsiä’ vaivautua paikalle. Työ taitaa kuitenkin koostua myös valiokuntatyöskentelystä, maakunnassa tapahtuvasta kiertämisestä ja lukuisista muista velvoitteista. Kaikki ei aina ole sitä, miltä se ulospäin näyttää.
Miksi ylipäänsä pitäisi olla kateellinen kansanedustajien saamasta kulukorvauksesta? Minä saan työstäni palkkaa. Teen töitä kahdeksan tuntia päivässä, ylitöistä minulle maksetaan erikseen. Voin sulkea tai laittaa puhelimeni äänettömäksi milloin haluan. Kukaan ei kysy, miksi en juuri silloin vastannut puhelimeen. Kukaan ei myöskään soita minulle työasioissa joulusaunassa ollessani. Voin viettää kesälomaa, enkä saa siitä osakseni arvostelua. Pääsen joka ilta nukkumaan oikeaan omaan sänkyyni, mieheni viereen. Voin varsin hyvin ymmärtää, että kauempaa Suomesta kotoisin olevat kansanedustajat ovat tuoneet myös perheensä mukanaan.
Kirjoitin tämän nyt asiaa sivusta seuranneena. Tiedän, että ainakin oma edustajamme tekee töitä lähes 24/7.
