Totuus Laurin koulusta? Ken tietää?
Salon Seudun Koulutuskuntayhtymän valtuusto päätti juuri tarjota Salon kaupungille 2 010 000€ Laurin koulun kiinteistöstä. En olisi hyväksynyt korotettua tarjoushintaa, jos tontti ei olisi kuntayhtymälle strategisesti hyvin tärkeä. Nyt saamme keskitettyä toiminnan kahdelle tontille ja saamme luopua useista vuokratiloista. Sain eräältä kaupunginhallituksen jäseneltä Facebookissa ohjeen toimia
kuntayhtymässä Salon parhaaksi. Vastasin, että yhtymässä teen sellaisia
päätöksiä, jotka palvelevat parhaiten yhtymän tavoitteita. Siksi tänään
hyväksyin korotetun tarjouksen ja asiaan liittyvän kiireen.
Laurin kouluun liittyvä soutaminen on ollut kaikkea muuta kuin kypsää kauraa. Nyt tehty kauppa joudutaan nuijimaan kiireellä läpi. Itse asiassa niin kiireellä, että SSKKY:ssä pidettiin asian takia ylimääräinen valtuusto, vaikka edellinen oli vasta 20. toukokuuta. Tosiasiassa lopullisesta kaupasta päättää vasta syyskuussa kokoontuva Salon kaupunginvaltuusto, jolle jää tilanteessa leimasimen rooli. Asiat ovat silloin rullaanneet jo pisteeseen, josta on vaikea enää palata.
Koko kiire johtuu kaupungin venkoilusta asian kanssa. Vielä lopputalvesta/alkukeväästä koulussa ei tunnustettu olevan mitään ongelmia. Sen sijaan, että ongelmat olisi tunnustettu, leimattiin ne hysteriaksi. Kun sitten koulun rehtori teki parhaansa rauhoittaakseen vanhempia ja jakaessaan tietoa, tulikin hänestä hysterian levittäjä.
Koulun sulkemisen jälkeen ongelmat tunnustettiin, mutta vain kosteusvaurioiksi, joista selvitään pienellä pintaremontilla. Homekoirien käytyä myönnettiin, että ehkä jotain vakavampaakin on. Palkattiin konsultti selvittämään asiaa. Konsultti selvitti ja teki toimenpide-ehdotuksen, jolle haettiin 14.5.2012 kaupunginhallitukselta päätöstä hakea 500 000 euron lisämäärärahaa kaupunginvaltuustolta. Tällä rahalla oli siis tarkoitus korjata koulun molemmat rakennukset.
Tällä hetkellä optimistisinkin ajatus on, että alakoulun korjaaminen maksaisi ainakin 1,5 miljoonaa euroa, eikä silloinkaan ole takeita siitä, että rakennus tulisi kuntoon. Tuo puolen miljoonan ehdotettu määräraha tulee kulumaan jo pelkän yläkoulun ongelmien poistamiseen. Kaupungin palkkaama konsultti olisi vain piilottanut ongelmat.
14.5 hallitus ei kuitenkaan asiaa hyväksynyt, vaan palautti sen uudelleenvalmisteluun ja vaati myös väistötilojen kartoittamista. Käsittämättömän asiasta tekee se, että tuolloin hallitukselle vakuuteltiin, että tilat ovat kunnossa 13.8 koulujen alkaessa ja korjaustoimenpiteet ovat riittävät. Kun kysyin, onko väistötiloja suunniteltu, vastaus oli kielteinen. Luojalle kiitos, että hallitus tuolloin oli hereillä.
Pian hallituksen käsittelyn jälkeen alkoi keskustelu siitä, että kiinteistö myytäisiin SSKKY:lle. Kuntayhtymä pystyy kiinteistökaupan yhteydessä tarjoamaan kaupungille väistötilat, johon saadaan sijoitettua suurin osa Laurin oppilaista. Tilojen vuokraukseen sisältyi kuitenkin ehto, että kauppa Laurin kiinteistöstä on tuolloin toteuduttava. Huolimatta siitä, että kauppa ei ollut millään muotoa valmis, päätti Salon kaupunginhallitus 28.5 vuokrata Salorankadun tilat kuntayhtymältä. Myös oppilaiden vanhemmille tiedotettiin, että koulu alkaa elokuussa väistötiloissa, joista yksi on Salorankadun tiloissa.
Kuntayhtymässä hallitus päätti virallisesti tilojen vuokraamisesta vasta 19.6 kokouksessaan ja tuolloinkin päätös oli ehdollinen siihen, kunnes kauppa Laurin koulusta varmistuu. Eli edelleen, jos Salon kaupunginvaltuusto syyskuussa päättää olla myymättä kiinteistöä, joutuvat oppilaat kadulle ja kaupunki korvausvelvolliseksi kaikesta tehdystä korjaustyöstä jne.
Salon kaupunginhallitus pelasi maanantaina venäläistä rulettia, kun se ei hyväksynyt ensimmäistä ostotarjousta. Jos yhtymävaltuusto ei olisi korottanut tarjouksen hintaa, ei kaupungilla olisi ollut väistötiloja elokuuksi. Hallituksen onneksi yhtymävaltuusto korotti hintaa n. 370 000 euroa, joten kauppa syntynee. Virallinen päätös asiasta tehdään vasta ensi maanantaina.
En tiedä, miksi asiasta on kaupungin puolella vitkasteltu, kierrelty ja kaarreltu sekä selitelty. Yli saappaan varren syvyinen vesilätäkkö sanottiin kuuluvaksi rakennuksen alle. Vesi oli kuulemma ollut siellä jo viime saneerauksen aikaan. Paljon aikaa ja pahaa mieltä olisi säästetty, jos tosiasiat olisi tunnustettu. Alarakennus on purkukunnossa, eikä missään määrin kelvollinen koulutilaksi.
Kaiken sen tiedon, jota olen Laurin koulun todellisesta tilasta saanut, olen saanut koulutuskuntayhtymästä. Siitä iso kiitos sinne viranhaltijoille. Kaupungissa ongelmia tunnutaan edelleen vähättelevän, vaikka nyt ollaan kauppaan kypsyttykin.
Melkoinen soppa. Saammekohan koskaan tietää lopullista totuutta aiheen kanssa?
Sunnuntaikahville
Salon tekninen lautakunta päätti eilen äänestyksen jälkeen laajentaa torin aukioloa. Yrittäjillä on nyt mahdollisuus olla paikkalla kesäisin myöhempään sekä myös sunnuntaisin. Asiaa käsittelee seuraavaksi kaupunginhallitus. Sunnuntaiaukioloa on myös joidenkin yrittäjien puolelta kannatettu ja sinällään minulla ei ole mitään aukioloaikojen laajentamista vastaan.
Aukioloaikojen laajentaminen ei kuitenkaan saa johtaa kaupungin kustannusten nousuun. Nyt tehdyllä päätöksellä siivouksen hoitavat yrittäjät itse, joten toistaiseksi päätös ei ole johtamassa nouseviin kuluihin. Mikäli sunnuntai tulisi hyväksi ja vilkkaaksi kauppapäiväksi, voi tämä johtaa tilanteen muuttumiseen. Kaupungille syntyvät lisäkulut tulee tällöin periä paikkavuokrien muodossa. Niin kauan kuin tilanne kaupungin kassan osalta on tasapainossa, minun puolestani tori voi olla auki.
Toinen asia on sitten se, löytävätkö asiakaat torille vielä ilta-aikaan. Olen jonkin verran seurannut Salon iltaelämää ja voin todeta, että viikonloppuja ja iltatoria lukuun ottamatta melkoisen kuollut kaupunkikeskustamme on.
Rakkaassa naamakirjassa käytiin asiasta eilen vilkasta keskustelua. Muutamaa argumenttia en kyllä ollenkaan ymmärtänyt liittyväksi torikahviloiden aukioloihin. Muuan keskustelija väitti, että tällä päätöksellä SDP ei ole enää vähempiosaisten*, vanhusten ja vammaisten puolella, koska tori on helppokulkuinen, niin sen pitäisi olla auki enemmän. Toki tori on sitä, mutta ensin sinne pitää huonosti liikkuvankin päästä. Kaikki eivät asu torin laidalla. Kaikki eivät omista autoa ja palveluliikennekin toimii vain kerran viikossa.
Kuukauden peruspäivärahalla ei montaa kahvikupillista, jos yhtään, kahviloissa ole varaa ostaa, kun pitäisi elääkin vielä. Itselle näin työttömänä tori on harvinaista herkkua pari kertaa kesässä. Ja silloin löydän sinne varmaan tieni ennen iltayhdeksää. Muitakin paikkoja sosiaalisten kontaktien luomiseen on.
Tori on Salon sydän, eikä minulla ole mitään sen kehittämistä vastaan. Meidän on nyt vain oltava luomatta suuria paineita siihen suuntaan, että odotamme yrittäjien olevan paikalla aamusta myöhäiseen iltaan seitsemänä päivänä viikossa. Kun nyt jalosti moni on sanonut, että on yrittäjien asia päättää aukioloistaan, niin eihän aloiteta tekstaripalsatalla valittamista, jos kahvio joskus onkin kiinni tai emme saakaan torilta tomaatteja. Eihän?
* hänen mukaansa ne, joilla ei ole kesämökkiä, terassia, pihaa tai parveketta.
Valtuuston lyhyt oppimäärä
Minusta on vallan hienoa, että kaupunginvaltuustossa käytetään puheenvuoroja. En vain oikein ole vielä ymmärtänyt, miten saman puheenvuoron pystyy käyttämään sekä tilinpäätöksestä, maapoliittisesta ohjelmasta ja kuukausiraportista. Nyt sekin on nähty. Epäselväksi, kaiken muun lisäksi, jäi ainakin se, mitä Risto Siilasmaa oli Satopäälle vastannut.
Kaupungin tilinpäätös painui viime vuonna pakkaselle noin 20 miljoonaa. Se on viisi miljoonaa enemmän kuin talousarviossa. Luin tilinpäätöksen lukuja ja minulle tuli väistämättä olo, että budjetin toteutumisen seuraamisessa joku mättää ja pahasti. Esimerkiksi kulttuuri- ja liikuntapuolella menojen ylityksiä oli monessa kohdin. Mitään tarkempaa selitystä ei näille annettu. Vaikkakin menot ylittyvät muutamalla tuhannella, tulisi niihin puuttua.
Itse ajattelisin, ettei budjetin ylitys tule yllätyksenä joulukuun viimeisenä päivänä, vaan on huomattavissa jo paljon ennen. Jos kesäkuussa huomataan, että toteuma ei vastaa suunniteltua, vaan on talousarvio ollaan ylittämässä, niin eikö silloin pitäisi tarttua toimeen ja laittaa hanat kiinni siellä, missä se on mahdollista? Lakisääteisyys tietysti määrää tahtia kosolti SoTen palveluissa, mutta onpa kaupungissa paljon sellaistakin, jota mikään laki ei määrää.
Onko todella niin, että budjettivastuulliset virkamiehet eivät tällaista seurantaa tee? Vai tehdäänkö, muttei välitetä? Helpompaa hakea vain lisämäärärahaa loppuvuodesta, kun on enää mahdoton kulupuoleen tarttua? Kyllä tämän hetken taloustilanne vaatii sen, että budjettia seurataan ja mahdollisiin epäkohtiin tartutaan.
Eilen saatiin kuulla myös saarnaa siitä, miten pienet ryhmät eivät ole mukana Yrityssalon hallinnossa. Toinen yleinen valituksen aihe on, etteivät pienet ryhmät saa tietoa, eikä heidän ajatuksiaan kuunnella. Monesti pieniltä ryhmiltä tulee kelpoja ajatuksia, mutta ihmettelen suuresti, ettei heillä ole edes halua etsiä ajatukselleen tukea. Asia heitetään ensimmäistä kertaa valtuuston pöntöstä ja sitten saadaan ihmetellä, kun kukaan ei tukenut.
He itse vaativat aina enemmän tietoa ja parempaa perehtymistä, mutta suurten ryhmien pitäisi hypätä kelkkaan ihan tuosta vain. Vink, vink: mikäli toivoo tukea omalle ajatukselleen, kannattaa se tuoda tiedoksi jo ennen kokousta, jotta siihen voidaan kunnolla perehtyä. Vai onko koko homman pointti sittenkin siinä, että halutaankin valittaa siitä, ettei kukaan kuuntele ja tue?
Itkun jälkeen tulee aina ilo
Torstaina se sitten rysähti. Odotettu? Pelätty? Yllätys? Pommi, joka vaikuttaa meihin kaikkiin salolaisiin, kaikkiin suomalaisiin. Nokia ilmoitti suurista irtisanomisista, jotka maailmanlaajuisesti koskevat noin viidennestä koko yrityksen työntekijöistä. Salossa ainakin 850 henkilöä saa lähteä, mutta päivän lehti kertoi luvun ehkä jopa kasvavan.
Salon kaupungin hyvinvointi on perustunut Nokiaan. Muistan opiskeluajoilta puheet, joissa aina korostettiin, että niin kauan Salolla ei ole hätää, kun Nokian toimitusjohtaja on suomalainen. Kuinkas kävikään. Kallasvuon jälkeen valittu Elop tulee ja saneeraa koko tehtaan kiinni. Sinänsä en usko toimitusjohtajan kansalaisuudella olevan asiaan vaikutusta, koska yrityksen ongelmat ja haasteet ovat syvemmällä kuin johtajan persoonassa.
Viimeisen muutaman vuoden aikana olen lukenut yhden jos toisen arvion älypuhelimista. Monessa testissä Nokian puhelin on puuttunut kokonaan, koska sillä ei ole ollut tarjota puhelinta, josta olisi ollut vastusta kilpailujoiden puhelimille. Apple ja Samsung ovat porskuttaneet ohi. Piste. Jään odottamaan seuraavaa askelta.
En halua vaipua epätoivoon ja ajatella, että tämä oli nyt tässä. Minulla olisi kaikki edellytykset löytää itseni synkkäilemästä sohvan nurkasta. Jos asiat eivät muutu, syyskuussa siirryn pitkäaikaistyöttömien kasvavaan joukkoon, talomme on ollut myynnissä pitkään jne. En kuitenkaan aio. Olen vakuuttunut siitä, että elämä näyttää vielä valoisemmatkin kasvonsa.
Kyllä myös Salon kaupunki tästä nousee, mutta kasvuun tarvitaan uusia eväitä. On mietittävä tarkkaan, minne rakennemuutostukia ohjataan, jotta ne menevät oikeasti työpaikkojen luomiseen, eivätkä sellaisiin investointitukiin, jotka eivät paranna työllisyyttä. On huolehdittava siitä, että työnsä menettäneet eivät putoa kelkasta, vaan säilyvät työkykyisenä.
Kun Sakari Kiuru piti puoluekokouksessa kiitospuhettaan uusien kunniajäsenten kutsumisen jälkeen, hän totesi, että haaste sanan käyttäminen pitäisi kieltää. Pitäisi puhua ongelmista. Nyt meillä on ongelma. Minä uskon, että me ratkaisemme tuon ongelman. Sateen jälkeen paistaa aina aurinko.
Luottamusta ja puutetta
Salon talousjohtaja Seppo Juntti on kutsuttu mukaan Uudenkaupungin kaupunginjohtaja mittelöihin. Seppo on myös nimensä käyttöön antanut. Salon talousjohtaja on asiatunteva ja mies paikallaan, joten kaupunkimme kannalta hänen mahdollinen lähtönsä on surullista. Sepolle tietysti itselleen loistava tilaisuus. Vastausta odotellessa.
Myös muita johtoryhmän jäseniä on lähetellyt hakupapereita erinäisiin tehtäviin matkan varrella. Eräiden tahojen mukaan tämän hakemisen perimmäinen syy on kaupunginhallituksessa ja luottamuspulassa virkamiehiin. Jos hallitus haluaa ottaa itselleen käsittelyyn asioita tai päättää olla delegoimatta valtaansa, ei ole kyse luottamuspulasta, vaan hallituksen omasta tahdosta pitää naruja käsissään. Mielestäni demokratiassa päätöksiä kuuluu ja pitää tehdä hallituksessa, lautakunnissa ja valtuustossa. Mikä se sellainen demokratia on, jossa kaikki valta on virkakoneistossa?
Tilanteessa, jossa on tehtävä vaikeita ratkaisuja, kantavat lopullisen vastuun aina vaaleilla valitut päättäjät. Tämä kuuluu pelin henkeen. Luottamus mitataan neljän vuoden välein vaaleissa. Ei siinä auta selitellä, että viranhaltija on asian päättänyt, vaan kantaa oma osansa vastuusta. Loppuviimein kaupunginvaltuusto on se, joka on oman valtansa jakanut eri tahoille.
On tietysti selvää, että raja operatiivisen ja strategisen johtamisen välillä on oltava. Luottamuhenkilön tehtävä ei ole toimia työnjohtajana, mutta on aiheellista kysyä, onko kaikki kivet käännetty ja asioita katsottu monista näkökohdista. Ei ole enää varaa elää niin kuin ennen.
Ei minulla ainakaan ole mitään luottamuspulaa ylimpään johtoon. Viimeisten kuukausien aikana tilanne on jopa parantunut entisestään. Vaikka olenkin kyselen, pyydän lisätietoa ja haastan, luotan kuitenkin siihen, että virkamiehet antavat oikeaa tietoa, ajantasaista tietoa ja ovat vilpittömiä. Mikäli jää valheesta kiinni, asia on toinen.
Kaupunginjohtajalle tilanne on varmasti kaikkein vaikein. Räntää sataa, vaikka vain suunsa aukaisee. Mielestäni kaupunginjohtaja ja koko johtoryhmä on selvinnyt epäkiitollisesta tilanteesta hyvin ja varmasti tehnyt parhaansa. Tämä tilanne on uusi kaikille meille. Jotkut ovat eläneet Salon kaupungin luottamushenkilönä jo 90-luvun laman, mutta heidänkin mukaansa tilanne on nyt paljon vaikeampi. Nokian kaltaista nousijaa ei ole näköpiirissä. Kyllä tästäkin selvitään, mutta vain yhteen hiileen puhaltamalla.
Pieniä rahoja, uusia avauksia?
Edellinen tekstini käsitteli viimeisintä kaupunginvaltuuston kokousta, jossa budjetti revittiin auki ja leikkauksia tehtiin. Henkilöstösäästöjä lisätalousarvio pitää sisällään noin kolme miljoonaa euroa. Suuressa ristiriidassa tämän asian kanssa on se, että alle kuukausi kokouksen jälkeen ollaan kaupunginhallituksessa ensi maanantaina käsittelemässä lisämääräraha-anomusta henkilökunnan palkkaamiseen.
Salon kaupunki on käynnistänyt YT-neuvottelut, jotka jatkuvat edelleen. En pidä mitenkään hyvänä tapana sitä, että samalla, kun yritetään etsiä ratkaisua olemassa olevan henkilöstön suhteen, ollaan jatkuvasti hakemassa ja palkkaamassa lisää henkilökuntaa toimintoihin, jotka eivät ole lakisääteisiä, ja joiden palvelutason heikennyksestä ei seuraa välitöntä vaaraa ihmishengelle.
Taloustilanne on aiheuttanut sen, että asioita pitäisi tarkastella ihan uudesta kulmasta, mutta tähän ei tunnu olevan halua. Kun ei kerran saada palkata sijaisia tai määräaikaisia työntekijöitä, mökötetään. Sitten haetaan lupaa uudelleen, jospa vaikka tällä kertaa heltiäisi. Jos ei kuitenkaan heltiä, mökötetään vähän lisää, eikä kuitenkaan edes yritetä tarttua toimeen ja etsiä uusia ratkaisuja. On kaiketi totuttu siihen, että lisämääräraha irtoaa aina ja kaikkeen.
Usein päättäjänkin suusta kuuluu, että kyse on pienestä rahasta, kun puhutaan alle sadantuhannen määrärahoista. Toki summa on kaupungin koko talousarviossa pisara valtameressä, mutta näistä "pienistäkin" rahoista saadaan kasvatettua iso puro, jos niin halutaan.
Ensi syksynä valittava kaupunginvaltuusto on pakon edessä käsittelemään myös palveluverkon uudelleen. Viime syksynä hyväksyttyä palveluverkkoa ei ole nykyisillä taloudellisilla resursseilla mahdollisuutta ylläpitää. On ihan rehellisesti ja avoimesti mietittävä, miten jatkossa palveluita järjestetään, jotta palveluiden laatu ja saatavuus voidaan turvata. Tämä onkin kaiketi nykyään ainoa asia, josta olemme PLM Leppäsen kanssa samaa mieltä.
Esimerkkinä otan seuraavan. Tämän hetken yksi kuuma peruna on Laurin koulu, joka on home- ja
kosteusongelmien vuoksi suljettu. Oppilaat aloittavat ja päättävät ensi
lukuvuoden väistötiloissa. Realistista on varmaan miettiä Laurin
koululle joko uutta sijoituspaikkaa tai tutkia mahdollisuus siihen,
olisiko koulupiirejä muuttamalla mahdollista siirtyä vain neljään
yläkouluun. Jäljelle jäisivät tuolloin Moision, Hermannin, Armfeltin ja
Perniön yläkoulut. Ikäluokat ovat tulevaisuudessa pienempiä.
Onko meillä kykyä muuttaa ajatusmaailmaamme pois lokerosta ja avartaa katsantokantaamme? Suhtaudummeko uusiin avauksiin niin, että niille annetaan edes mahdollisuus?
