Saijan sanailua

Pieniä rahoja, uusia avauksia?

Edellinen tekstini käsitteli viimeisintä kaupunginvaltuuston kokousta, jossa budjetti revittiin auki ja leikkauksia tehtiin. Henkilöstösäästöjä lisätalousarvio pitää sisällään noin kolme miljoonaa euroa. Suuressa ristiriidassa tämän asian kanssa on se, että alle kuukausi kokouksen jälkeen ollaan kaupunginhallituksessa ensi maanantaina käsittelemässä lisämääräraha-anomusta henkilökunnan palkkaamiseen.

Salon kaupunki on käynnistänyt YT-neuvottelut, jotka jatkuvat edelleen. En pidä mitenkään hyvänä tapana sitä, että samalla, kun yritetään etsiä ratkaisua olemassa olevan henkilöstön suhteen, ollaan jatkuvasti hakemassa ja palkkaamassa lisää henkilökuntaa toimintoihin, jotka eivät ole lakisääteisiä, ja joiden palvelutason heikennyksestä ei seuraa välitöntä vaaraa ihmishengelle.

Taloustilanne on aiheuttanut sen, että asioita pitäisi tarkastella ihan uudesta kulmasta, mutta tähän ei tunnu olevan halua. Kun ei kerran saada palkata sijaisia tai määräaikaisia työntekijöitä, mökötetään. Sitten haetaan lupaa uudelleen, jospa vaikka tällä kertaa heltiäisi. Jos ei kuitenkaan heltiä, mökötetään vähän lisää, eikä kuitenkaan edes yritetä tarttua toimeen ja etsiä uusia ratkaisuja. On kaiketi totuttu siihen, että lisämääräraha irtoaa aina ja kaikkeen.

Usein päättäjänkin suusta kuuluu, että kyse on pienestä rahasta, kun puhutaan alle sadantuhannen määrärahoista. Toki summa on kaupungin koko talousarviossa pisara valtameressä, mutta näistä "pienistäkin" rahoista saadaan kasvatettua iso puro, jos niin halutaan.

Ensi syksynä valittava kaupunginvaltuusto on pakon edessä käsittelemään myös palveluverkon uudelleen. Viime syksynä hyväksyttyä palveluverkkoa ei ole nykyisillä taloudellisilla resursseilla mahdollisuutta ylläpitää. On ihan rehellisesti ja avoimesti mietittävä, miten jatkossa palveluita järjestetään, jotta palveluiden laatu ja saatavuus voidaan turvata. Tämä onkin kaiketi nykyään ainoa asia, josta olemme PLM Leppäsen kanssa samaa mieltä.

Esimerkkinä otan seuraavan. Tämän hetken yksi kuuma peruna on Laurin koulu, joka on home- ja kosteusongelmien vuoksi suljettu. Oppilaat aloittavat ja päättävät ensi lukuvuoden väistötiloissa. Realistista on varmaan miettiä Laurin koululle joko uutta sijoituspaikkaa tai tutkia mahdollisuus siihen, olisiko koulupiirejä muuttamalla mahdollista siirtyä vain neljään yläkouluun. Jäljelle jäisivät tuolloin Moision, Hermannin, Armfeltin ja Perniön yläkoulut. Ikäluokat ovat tulevaisuudessa pienempiä.

Onko meillä kykyä muuttaa ajatusmaailmaamme pois lokerosta ja avartaa katsantokantaamme? Suhtaudummeko uusiin avauksiin niin, että niille annetaan edes mahdollisuus?

posted by Saija @ 9:43 AM