Demokratiaa(ko)?
Salon kaupungissa ollaan jälleen puuhaamassa matkaa Vietnamiin. Tällä kertaa matkan teemana on koulutus- ja yritysyhteistyö, joiden luomiseksi tarvitaan kaupunginjohtajan luomia kontakteja. Matka rahoitetaan rakennemuutosrahoista. Vietnamiin yritettiin ensimmäistä kertaa jo heti kuntaliitoksen jälkeen 2009. Asia kaatui tuolloin ennen kuin oli edes ehtinyt alkaa. Nyt on uuden yrityksen vuoro.
Katselin tuossa läpi kaupunginhallituksen esityslistat ja pöytäkirjat, mutta en löytänyt mainintaa kaupunginjohtajalle myönnetystä virkavaapasta tai edes virkamatkasta. Kaupungin hallintosääntö on yksiselitteinen siinä, että em. asioista päättää kaupunginjohtajan osalta kaupunginhallitus. Kukapa muu niistä päättää voisikaan kuin esimies. Olisi kiva saada selvyys siihen, kuka/ketkä ja missä tästä matkasta kaupunginjohtajan osalta on päätetty.
Onko asia poliittisesti niin arka, että sitä ei ole haluttu kaiken kansan tietoisuuteen hallituksen päätöksenä tuoda ja sen sijaan suhmuroitu? Jos näin on, olen erittäin pettynyt. Se siitä avoimmuudesta ja demokratiasta sitten. Vessasta alas vain.
Uusi haaste ovella?
Salon kaupungissa eletään jälleen kuin nuoralla tanssien. Nokian viime viikon lopulla tullut ilmoitus Microsoftin kanssa solmittujen sopimusten vaikutuksesta työpaikkoihin myös Suomessa, antoi taas aihetta miettiä, mitä käy kaupunkimme elinvoimalle ja työpaikoille.
Salossa on globaalin kriisin seurauksena menettänyt pari tuhatta työpaikkaa, kärsitään kasvavasta pitkäaikaistyöttömyydestä sekä on saatu statuksen rakennemuutospaikkakuntana. Ei mikään mairitteleva lista nykytilanteesta. Työttömyys ja lomautukset vaikuttavat yleensä kasvattavasti kaupungin menoihin kuten terveydenhuoltoon. Mistään mairittelevasta yhtälöstä ei siis voida puhua.
Salossa tullaan aivan varmasti jatkossa olemaan painavien kysymysten äärellä. On kyettävä vastaamaan nopeasti mahdolliseen lisääntyvään työttömyyteen ja luomaan uusia työpaikkoja. Tähän luomistyöhön on olemassa rahaa rakennemuutosrahastossa. Teollisuuden kriisi näkyy viiveellä myös muilla aloilla. Vain aktiivisilla toimilla voimme voittaa taistelun!
Kun itse jäin työttömäksi viime vuoden elokuussa, pääsin nopeasti työvoimapoliittisten toimenpiteiden piiriin. Minä, joka todennäköisesti olisin selvinnyt syrjäytymättä pidemmänkin aikaa kuin pari kuukautta. Olen koulutuksen kautta tavannut mahtavan porukan päteviä naisia ja monet kerrat mieleeni on putkahtanut kummastus siitä, miksi me emme ole töissä. Pätevää ja työteliästä porukkaa olisi tarjolla, kunhan vain työnantajat nappaisivat kiinni. En tosin hetkeäkään epäile, etteikö ryhmä talouden noustessa työllistyisi.
Muutama viikko sitten Salon Seudun Sanomissa oli uutinen, jossa todettiin, että Salossa on myös paljon avoimia työpaikkoja. Olkoonkin, että esimerkiksi kaupan työpaikat ovat miltei järjestyksessä olleet puhelinmyyntiä, ovat ne silti avoimia paikkoja. Jutusta sai helposti sen kuvan, että työttömät nyt vain ovat ronkeleista hakemiensa paikkojen kanssa. Ilman uutta koulutusta ei ainakaan minusta ole sorvaajaksi tai rekkanaiseksi.
Verotuksen sietämätön vaikeus vol. 1
Eduskuntavaalit lähestyvät ja kaikki suuret puolueet esittävät omat verolinjauksensa viimeistään helmikuun aikana. Kokoomus ehti ensimmäisenä. Puolueiden suhtautuminen verotukseen on se, mistä viimeistään näkee, että puolueilla on eroja. Hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen ei ainakaan ole kaikilla päällimmäisenä mielessä.
Kokoomus haluaa keventää edelleen työn verotusta ja siirtää painopistettä kulutuksen verottamiseen. Toisin sanoen he haluavat astua uuden askeleen kohti tasaveroa. Arvonlisäveron nostaminen iskee kovimmin kaikkein heikkotuloisempiin, vaikka valtionvarainministeri vakuuttelikin arvonlisäveronkin olevan progressiivinen, sillä ruokaahan verotetaan kevyemmin kuin luksustason televisioita. Ruoka vaan on kaikille välttämätönta - tuloista riippumatta.
Porvarihallitus on tämän vaalikauden aikana poistanut työnantajilta kelamaksun, mikä sitten korvattiin nostamalla energiaveroja(omakotitaloudelle n. 250€ vuodessa). Lisäksi ruoan arvonlisäveroa alennettiin ensin ja sitten arvonlisäveroa korotettiin kokonaisuudessaan. Kummallista kikkailua ja mielikuvien luomista. Ruokaan kohdistunut verohelpotus näkyi hinnoissa vain hetken. Kun tähän lisätään hyvätuloisten tuloveronkevennykset, voidaan todeta tasaveroa kohden jo siirrytyn.
Kokoomus haluaa myös alentaa yritysverotusta, koska Suomessa vero on korkea kilpailijamaihin nähden. Niin tietysti, jos kilpailija maat ovat uusia EU-maita Itä-Euroopasta. Todellisten kilpailijamaiden verotus on samalla tasolla Suomen kanssa. Yritysveron alennuksen maksajaksi joutuu jälleen kuluttaja tai hyvinvointiyhteiskunta rapautumalla entisestään.
Pääomatulojen verottamisessa ollaan sentään samalla suunnalla eli sitä pitää korottaa. On vain kummallista, ettei hallitus tehnyt sitä jo nyt. Ovathan molemmat päähallituspuolueet olleet asiassa yksimielisiä.
Oikeudenmukainen verotus perustuu siihen, että kukin maksaa veroja maksukyvyn mukaan. Suuremmista tuloista suurempi vero. Niin yksinkertaista. Oikeudenmukainen yhteiskunta perustuu siihen, että kaikilla on taustaan ja varallisuuteen katsomatta elämäänstä yhtäläiset menestymisen edellytykset: maksuton ja laadukas koulutus, julkiset terveyspalvelut sekä turvaverkko, joka ottaa kiinni hädän hetkellä.
SDP julkistaa omat linjauksensa lähiaikoina. Sen jälkeen on helppoa sanoa: "Puolueissa on eroa!"
