Valmistelun pohjaksi
Salon uusi kaupunginhallitus kokoontui ensimmäistä kertaa
kuluvan viikon maanantaina. Saatiinpa aikaan jo yksi äänestyskin, mutta onneksi
mistään kuolemanvakavasta ei ollut kyse, vain hallituksen edustajista
lautakunnissa.
On varmaan koko hallituspöydälle selvää, että kaupungin
päätöksenteossa on väistämättä edessä vaikeita päätöksiä. Taloustilanne ajaa
meitä siihen. Näen laajapohjaisen yhteistyön ainoana vaihtoehtona asioiden
läpiviemiselle, sillä valtuustotasolla saavutettu kahden puolueen(sdp+kok tai
kesk+kok) enemmistö olisi yhden äänen varassa. Ei tarvitse olla kummoinenkaan
ennustaja, kun voi kertoa, ettei yksikään ryhmä* tule koko valtuustokautta
äänestämään täysin yhtenäisenä.
Salossa on valmisteltu talousarviota sekä muita tärkeitä
kysymyksiä valtuustoryhmien puheenjohtajien, valtuuston ja hallituksen
puheenjohtajistojen sekä kaupunginjohtajan johtoryhmän voimin. Mielestäni tätä
tapaa on syytä jatkaa. Näin jokainen valtuustoryhmä on oikeutettu osallistumaan
valmisteluun. Lisäksi laaja pohja antaa asioiden läpiviemiselle paremmat
lähtökohdat.
Puolueet tekivät varsin rohkeita valintoja omissa luottamushenkilövalinnoissaan,
mikä saattaa johtaa viranhaltijan kiusaukseen yrittää vaikuttaa asioihin vielä
vanhojen mandaattien perustella. Onhan se ehkä outoa, että viime kauden
hallituksen puheenjohtajista kaksi on siirtynyt valtuuston johtoon ja
hallituksen johto uudistunut kokonaan. Tilanne on sama myös monessa
lautakunnassa, joissa entinen puheenjohtaja saattaa olla nykyään
varapuheenjohtaja tai lautakunnan jäsen.
Valinnat on tehty ja pulinat pois. On sopeuduttava elämään valittujen
henkilöiden kanssa. Se, että henkilö on tuore omassa pestissään, ei tarkoita
sitä, että hän on ovimatto, jonka ylitse voi käydä valmistelemaan asioita
jonkun muun kanssa. Se ei myöskään tarkoita sitä, ettäkö häntä voisi sumuttaa
kokemattomuuden varjolla hyväksymään aivan mitä tahansa. Tämän vuoksi on
olemassa taustavoimat, jotka tukevat alkuun taipaleella.
Tai no, ainakin meillä. Toivottavasti myös muilla.
Aivan lopuksi on pakko kiittää puolueita neuvotteluista. Yhteinen sävel löytyi toisten kanssa nopeammin kuin toisten, mutta loppuviimein sopu syntyi. Oma tuntumani on, että uusi keskusteluyhteys löytyi noiden neuvottelujen myötä.
*ryhmällä tarkoitan enemmän kuin yhden henkilön käsittävää konklaavia ja luulen, että kristillisdemokraatit saattavat äänestää koko kauden yhtenäisesti.
Epäluottamuslause
Luin sitten aamukahvin seurana Salkkarin lisäksi vapaa-ajan lautakunnan esityslistaa. En suinkaan kirjoita siksi, etten luottaisi lautakunnan toimintaan, vaan siksi, että sivistystoimen johtavan viranhaltijan toimintaa en voi kutsua kovin luottamusta herättäväksi. Ei se tee niin nytkään.
Salon kaupunginvaltuusto hyväksyi joulukuussa, kuukausia myöhässä, uuden hallintosäännön. Siinä osastojako on jätetty ylätasolle: liikuntapalvelut, kulttuuripalvelut, nuorisopalvelut ja kirjastopalvelut. Tätä enempää ei ole osastoja jaettu, koska lautakunnille on haluttu jättää valta tarkastella omaa hallinnonalaansa ja sen organisointia pitäen silmällä tulevaa organisaatiouudistusta.
Ensi viikon keskiviikkona kokoontuvalle lautakunnalle esitetään kuitenkin
merkittäväksi tiedoksi seuraava osasto- ja yksikköjako:
"Kulttuuripalvelujen osasto, jota johtaa kulttuurijohtaja
Mirjam Martevo.
Osastossa on seuraavia yksiköitä:
Kulttuuriasiain yksikkö, jota johtaa kulttuurijohtaja
Mirjam Martevo.
Salon taidemuseo Veturitalli, jota johtaa museonjohtaja
Laura Luostarinen.
Salon tuotanto- ja kulttuurihistoriallinen museo SAMU,
jota johtaa
museonjohtaja Mia Juva.
Kirjastopalvelujen osasto, jota johtaa ma.
kirjastotoimenjohtaja Jaakko Lind.
Osastossa on seuraavia yksiköitä:
Pääkirjasto, jota johtaa ma. kirjastotoimenjohtaja Jaakko
Lind.
Lähikirjastot, joita johtavat yksiköiden johtajat:
Halikon kirjasto, Anne Järvinen
Kiikalan kirjasto, Taina Virta
Kiskon kirjasto, Anna Schauman
Kuusjoen kirjasto, Anu-Liina Saariala
Muurlan kirjasto, Eija Lehtinen
Perniön kirjasto, Leena Plosila
Perttelin kirjasto, Sari Hepo-oja
Suomusjärven kirjasto, Tarja Pasanen
Särkisalon kirjasto, Irja Westberg
Liikuntapalvelujen osasto, jota johtaa
liikuntatoimenjohtaja Hilpi Tanska.
Osastossa on seuraavia yksiköitä:
Liikuntalaitosten (uimahalli, jäähalli, uimarannat)
yksikkö, jota johtaa
liikuntalaitosten esimies Reino Laaksonen
Liikuntapaikkojen (ulkoliikuntapaikat) yksikkö, jota
johtaa
liikuntapaikkamestari Urpo Sorsa
Liikuntahallien ja seurayhteistyön yksikkö, jota johtaa
järjestövastaava
Marko Mäkinen
Nuorisopalvelujen osasto, jota johtaa
nuorisotoimenjohtaja Johanna Siekkinen.
Osastossa on seuraavia yksiköitä:
Työpajayksikkö,
jota johtaa työpajatoiminnan ohjaaja Mariia Silfver"
Pidän varsin erikoisena, että asia ei ole päätettävä, vaan tiedoksi merkittävä, koska hallintosäännössä selkeästi todetaan, että organisointi ja johtaminen määrätään lautakunnan
päättämällä tavalla. Mielestäni osasto- ja yksikköjaossa pitää ottaa huomioon myös henkilöstön määrä ko. alalla. On mielestäni kyseenalaistettava esimiesten määrä, jos työntekijöitä on kaikkiaan seitsemän. Onko heistä oikesti nostettava esimiesasemaan kolme? Tämä koskee läpivalaisuna koko organisaatiota.
Lisäksi yllämainitun lautakunnan listalla silmiin ottaa uimahallilippujen hintapolitiikka. Asiasta tehtiin päätös joulukuussa, jolloin lautakunta yksimielisesti päätti nostaa lippujen hintaa vain korottuvan arvonlisäveron verran. Nyt lippuihin ollaan jälleen esittämässä korotusta. Onko niin, että asioita tuodaan, kunnes väsytystaktiikka puree ja toimialajohtajan esitys menee läpi? Ei mitään taksoja voi tarkistella montaa kertaa kuukauden sisällä.
Kaupungissa on käytössä nettobudjetointi. Tämä tarkoittaa, että hallinnonalan sisällä voidaan rahaa siirtää kohdasta a kohtaan b. Jos tulot eivät toteudu, pitäisi ensisijaisesti tarkastella menot tulojen tasolle, ei olla hilaamassa taksoja ylöspäin. Jos annamme menojen olla entisellään, taksojen korottamisesta tulee jokapäiväistä.
Ja kun Antero kuitenkin jossain välissä kommentoi luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden välistä luottamuspulaa, niin kyllä. Kyllä se on olemassa. Ja allekirjoittaneen kohdalla se kohdentuu kolmeen henkilöön.
Tekemisen meininki
Uuden Salon kaupungin aloittaessa 1.1.2009 tai välittömästi siinä kevään aikana meille luottamuhenkilöille esitettiin ajatus siitä, että kaupungissa pitää läpikäydä kaikki prosessit, kuvata ne ja saada siitä tehokas johtamisen työkalu.
Työhön ryhdyttiin ja prosessien keskeneräisyyttä käytettiin usein myös syynä sille, ettei asioita voida viedä eteenpäin(mm. hallintosäännön tarkastelu). Seuraavassa vaiheessa organisaatiomuutosta ei voitu tehdä, koska prosessien kuvaaminen on kesken. Henkilöstöä prosesseihin kyllä koulutettiin. Prosessityö oli vastuutettu kehitysjohtajalle, mutta ilmeisen selvästi työnkuva on aikaa myöten salakavalasti muuttunut, eikä kukaan enää keskity prosesseihin.
Vaikken viime kautta ihan vallan ytimessa ollutkaan, niin kummastelen kyllä sitä, ettei asia ole juurikaan edennyt. Olen nähnyt asiasta yhden kaavion. Se kuvasi muistaakseni oppilashuollon prosessia ja oli kyllä kaikkien kaavioiden äiti, joka sai minutkin haukkomaan henkeään - kuin naisen tippaleipäaivot. Mikäli tällaisten kaavioiden tekeminen oli koko tekemisen tarkoitus, niin ehkä parempi, jotta jäi tekemättä.
On kulunut kohta neljä vuotta siitä, kun asiaa lähdettiin valmistelemaan, valtuusto ja suuri osa muista luottamuhenkilöistä on vaihtunut. Mihin tämä prosessien tarkastelu on johtanut? Toistaiseksi ei yhtään mihinkään. Tullaanko kohta taas esittämään joku muu keino tarkasteluun? Mietityttää vain, kuinka paljon aikaa ja energiaa tähänkin on tuhlattu, saamatta aikaiseksi yhtään mitään.
Helppo elämä - hyvä luottamustoimi
Paikalliset luottamuspaikkapäätökset ovat aiheuttaneet useankin vesilasimyrskyn. Voi olla, että jokin niistä yltyy tsunamiksi, mutta se jää nähtäväksi.
Vaihteeksi taas eilen satoi haukut laariin ja nukuin yöni kuin tukki. Ilmeisesti oman läpimädäntyneisyytensä tunnustaminen myös itselleen antaa rauhaisan unen. On turha taistella vastaan sitä, mitä kaikki muut jo tietävät - ihan huono ihminen se on.
Luottamustoimien hoitaminen ei ole nykyään mitään läpihuutohommaa. Jos asioihin perehtyy niiden ansaitsemalla tavalla, on toimen hoitamiseen varata aikaa. Osa tehtävistä on myös sellaisia, että niitä tehdään ilman mitään korvausta ja nämä ovat yleensä niitä, jotka vaativat myös eniten aikaa. Järjestöjen puheenjohtajat ovat tästä ihan tyyppi esimerkki. Jonkun on pyöritettävä toimintaa myös vaalien välillä.
Eilen illalla kokoontui Salon sosialidemokraattinen valtuustoryhmä,
joka muuten tekee ihan itsenäisesti päätöksiä, eikä meille tule valmista päätöstä punaisesta talosta. Tosin eilen poikkeuksellisesti siellä kokoonnuimmekin. Eilinen keskustelu oli avoin ja siinä oli hyvä henki. Ryhmämme kutistuttua kultaisesta noutajasta puudeliksi yhteishenki on entistä tärkeämpää. Yritin työntää puheenjohtajan nuijaa seuraavalle, mutta ilmeisesti ryhmäni luottamusta edelleen nautin.
Emme varmasti ole ainoa poliittinen liike, jossa myös järjestö ottaa kantaa poliittisiin kysymyksiin. Olemme vain ainoa, joka jostain, kenties historiallisista syistä, on jatkuvasti sanelupolitiikan valossa. Tätä toiminta ei kuitenkaan ole. Tai ehkä on, jos sitä kysytään siltä, joka saa tietonsa siltä, joka on aina toisilla linjoilla ryhmänsä kanssa.
Itse en ymmärrä, miksi olla mukana toiminnassa, joka on itselleen vastenmielistä. En minä ainakaan viitsisi päivää kauempaa olla kokoomuksessa, koska aattellinen maailmani on kovin toisenlainen kyseisen puolueen maailmasta. Kyllä tuntuisi metkalta olla aina eri mieltä toisten kanssa, kun lähtökohtaisesti puoluevalinta tulee tehdä omien arvojen pohjalta. Hyviä tyyppejä on jokaisessa puolueessa, mutta jokin syy on siihen, että olemme eri liikkeessä.
Lopuksi on todettava, että muutosta on helpoin tehdä silloin, kun on mukana toiminnassa, eikä puskista huutelemalla. Kun kuvittelet, että olet sisäpiirissä, löytyy vielä yksi sisempi piiri: joulupukki, joulumuori ja tonttu-Tomera.
Äänimäärälautakunnat
Eri puolueiden luottamushenkilövalinnat ovat nostaneet runsaan keskustelun paikallislehden keskustelupalstalla. Osa keskustelijoista on sitä mieltä, että puolueiden olisi hyväksytettävä valintansa toisilla ryhmillä ennen lopullisen päätöksen tekemistä.
Keskustelua on vasta käyty hallituksen puheenjohtajan ja valtuuston puheenjohtajan ympärillä. Kokoomuksen sisäinen kisailu hallituksen piikkipaikasta on kärjistynyt keskusteluun toisen ehdokkaan pätevyydestä. Annika on julkisestikin sanonut tietävänsä, että hän on hyppäämässä suuriin saappaisiin. Kuten pienet lapset kasvavat sisään koon liian suuriin Kuomiin, kasvaa poliitikkokin tehtävänsä mukana.
Sinänsä pidän äänestämistä puolueen sisällä hyvänä, jos sillä vältytään jälkikäteismukinoilta ja spekuloinneilta. Äänestyksen jälkeen kukin nielköön lopputuloksen ja jatkakoon eteenpäin.
Simo Vesa hyökkäsi eilen SSS mielipidepalstalla voimakkaasti SDP:n kunnallisjärjestöä kohtaan. Hän ilmoitti myös, että uusi puolue on etsinnässä. Koska olen vähintään joulumuori, niin onnea valitsemallasi tiellä. Keskustelupalstalla on ihmetelty, miksei häntä ole valittu SDP:n ehdokkaaksi valtuuston johtoon. Sille paikalle ei hän ole edes ikinä halunnut. Yhdestäkään itseään koskevasta asiakohdasta ei hän myöskään vaatinut äänestystä.
Lähtökohtaisesti en ymmärrä näkemystä siitä, että
ainoastaan vaaleissa saadulla äänimäärällä pitäisi olla merkitystä paikkoja jaettaessa. SDP nosti nyt lautakuntiin monta uutta, nuorta ja tuoretta tulokasta, joille pääseminen mukaan päätöksentekoon on tie edetä poliittisella urallaan. Mikäli vain äänimäärä olisi ratkaisevassa asemassa, kaupunkimme asioista päättäisi vain pieni joukko henkilöitä.
Tuossa päätöksenteko järjestelmässä paikat voisi sitten jakaa äänijärjestyksessä. Katja Taimelasta tulisi valtuuston puheenjohtaja, Juhani Nummentalosta hallituksen puheenjohtaja. Hallitukseen valittaisiin lisäksi Äyräväinen, Lundén, Viitanen, Tamminen, Punta, Fribreg, Vesa, Liede, Lundström, Honkanen, Lehti ja Suonio-Peltosalo. Varapuheenjohtajat Äyräväinen ja Lundén. Ainakin tasa-arvopykälä näyttää täyttyvän varsin mukavasti ja puolueiden kannatuksen mukainen edustuskin saataisiin?
Seuraavat kaksi valittaisiin valtuuston varapuheenjohtajiksi: Eskola ja Marjatta Halkilahti. Sotelautakunnassa olisivat Kanerva(pj), Paassilta(1 vpj.), Uusitalo(2. vpj), Nikkanen, Hyttinen, Leivonen, Sinervo, Huittinen, Junnila, Lindholm, Määttänen, Hemanus ja Koskinen.
Opetukseen valittaisiin Varajärvi(pj), Ruska(1. vpj), Ahonen-Ojala(2 vpj.), J Halkilahti, Nykänen, Vallittu, Mwegerano, Tuominen M, Keto-oja, Passi, Karnisto, Tamminen ja Kymäläinen.
Seuraavan lautakunnan puheenjohtajuuden saisivat muuten kristillisdemokraatit ja Jaana Shelby. Shelbyn äänimäärä ei riittänyt valtuustoon, mutta tässä äänimääriin perustuvassa uusjaossa se riittäisi esim. kaupsun puheenjohtajaksi. Siihen Jaana kyllä olisi varmasti pätevä, onhan hän jo tämänkin kauden lautakunnassa istunut.
Rahalla saa ja hevosella pääsee?
SSS kirjoitti juttunsa vaalirahoituksesta jo ennen kuin ilmoitusten viimeinen jättöpäivä oli edes ollut. Minut syksyn kunnallisvaalien budjetit löivät täysin ällikällä. Kampanjointi oli saanut myös oman, eduskuntavaaleista tutun, enemmän yksilöön painottuvan muodon. Onko meillä nyt paras valtuusto, jonka rahalla saa?
Eri puolueiden valtuutettujen rahoituksessa on valtaisia eroja. Otin tarkempaan tutkailuun kolme suurinta puoluetta Salossa. Erot näkyivät hyvin selvästi jo seuratessa kampanjointia ja lehti-ilmoittelua eli sinällään asia ei yllätä. Alle 800 kampanjan käyneet ja erittelemättömät ilmoitukset olen käsitellyt kaikki niin, että summa on ollut 799 euroa, joten tämä saattaa hieman muuttaa summia, mutta kaikilla siis sama summa.
Kirkkaan kärkisijan otti kokoomus, jonka nykyvaltuutetut käyttivät kampanjointiin liki viisinkertaisesti sen, mitä valituiksi tulleet sosialidemokraatit. Kokoomuksen valtuutettujen käytetty yhteissumma oli n. 65 000 euroa eli noin 4650 euroa per valtuutettu. Juhani Nummentalo oli myös netonnut kampanjallaan, sillä ilmoitetut kulut jäivät tuloja pienemmäksi.
Toiseksi eniten rahaa käyttivät Keskustan valituiksi tulleet, mutta jäivät kauaksi kärjestä. Yhteissumma pyörii 21 000 euron paikkeilla. Valtuutettua kohden kampanjoitiin siis noin 1750 euron edestä.
Koska Simo Vesa ei ole ilmoittanut vielä ilmoittanut lopullista rahoitustaan, olen laskenut SDP:n ryhmään mukaan vain ne, joiden ilmoitus on jätetty. Yhteensä kampanjaa käytiin n. 13 400 euron edestä eli rapiat 1200 euroa per nenä.
Suurin vaaleihin käytetty summa oli yli 12 000 euroa. Juha Punnan vaaleihin käyttämällä rahalla olisi siis tehnyt lähes kaikkien demarivaltuutettujen kampanjan.
Itselleni yksi ääni maksoi hieman alle viisi euroa. Kampanjaan meni rahaa liki yhtä paljon kuin edellisissäkin vaaleissa. Asetin itselleni tavoitteen pysyä alle 800 euron siinä onnistuen. Kova panostus sekin jo silloisessa elämäntilanteessani.
On kyllä silti ihmeteltävä, että onko tuhansien ja taas tuhansien eurojen käyttäminen kunnallisvaaleihin välttämätöntä? Onko kilpailu jo Salossakin niin kovaa, ettei täällä pärjää muuta kuin rahalla? En usko. Nikkasen Saku teki upean tuloksen vain parilla sadalla ja Määttäsen Asko kympillä.
Jos kilpavarustelu lopetetaan, muuttuuko tulos radikaalisti? Niiden osalta, jotka itselleen pohjustivat 2015 eduskuntavaaleja, ymmärrän panostuksen hieman paremmin. Tosin niihinkin on matkaa vielä kolme vuotta.
