Porrrvarihallituksen toilailut
Porvarihallituksen 1-vuotis syntymäpäivästä on nyt kulunut muutama hetki. Hallituksen saavutukset eivät palkansaajaa imartele. Hallitus tekee pääministerin mukaan sosiaalisempaa politiikkaa kuin edeltänyt punamultapohja. Totta on, että alimpia äitiyspäivärahoja ja yksinhuoltajien lapsilisäkorotuksia on tarkistettu, mutta moni toimi tässä silti ihmetyttää.
Vaalien alla kokoomus lupasi sitoa lapsilisän indeksiin. Nyt indeksiin sidotaan päivähoitomaksut. Itse puollan näkemystä siitä, että päivähoitomaksujen osalta tulisi kukaties siirtyä kokonaan maksuttomaan päivähoitoon. Ruotsissa päivähoito on maksutonta yli kolmen vuoden ikäisille lapsille. Vaikka lisäkustannus pyörii noin 300 miljoonan tietämillä, on se kuitenkin vain murto-osa päivähoidon kokonaiskustannuksista.
*************************
Innovaatio-yliopisto hanke käynnistettiin SDP:n ollessa hallituksessa. Perimmäinen ajatus hankkeen taustalla oli hakea synergiaetua näiden yhdistyvien tieteen alojen kesken. Nykyinen hallitus on kuitenkin ottanut asiassa askeleen heikoille jäille. Yliopistouudistuksen tiimellyksessä ollaan ottamassa askel yksityistämisen suuntaan ja romuttamassa kovalla työllä luotua sivistysyliopistomallia. Innovaatio-yliopiston rahoitus on turvattu ja sen on luultavasti myös helppo saada taakseen yksityistä rahaa. Huolissani olen erityisesti humanististen ja yhteiskuntatieteellisten tiedekuntien rahoituksesta.
Kokoomus toimii asiassa omalla mallillaan ja omia tarkoitusperiään noudattaen, mutta keskustan toimia ei voi kuin ihmetellä. Ollaanko todella valmiit ottamaan tämän kaltainen aluepoliittinen askel? Keskusta sai läpi oman halunsa metsien verotuksen suhteen, onko tässä palkka kokoomukselle asian hyväksymisestä? Myös vihreät ovat kummallisen hiljaa asiasta. Tosin he ovat jo myyneet perimmäiset aatteensa astuessaan Vanhasen kakkoseen.
*********************
Varsinais-Suomen sosialidemokraattinen piiri piti keväisen piirikokouksen. Usko oman puolueen kunnallisvaalivoittoon on suuri. Itsekin uskon siihen hyvin tiukasti! Hallitus on onnistunut käymään ahkerasti palkansaajan kukkarolla ja jonkun on aika tehdä asialle jotain. Suomessa on kokonaan tällä erää unohdettu keskituloiset työssäkäyvät ihmiset. Vähäosaisia ei saa unohtaa, mutta ilman palkansaajia heistä ei pystytä pitämään huolta!
Heräsin tänään huomattavasti virkeämpänä ja paremmalla tuulella kuin eilen. Tähän syynä iltaiset keskustelut eräiden tovereiden kanssa. Huomasin, etten ihan yksin ollutkaan...
Uutispäivä Demarin päätoimittaja kirjoittaa lehdessä tänään aiheesta varallisuusveron poisto. Olavi Ala-nissilän kirja taisi päästää meidät demarit vihdoin piinasta. Kaikki kiitos keskustalle tuon veron poistosta. Tällaiset asiat ovat aina vaikeita ja huonoista muistoista on ehkä helpompi puhua kuin hyvistä.
Sorrun joka aamu lukemaan SSS:n tekstaripalstaa. Siitä saa aamuisin melko makoisat naurut. Nyt esillä ovat olleet kissat, mutta eilen pisti silmään eräs viesti, jossa kehotettiin olemaan äänestämättä sellaista henkilöä, joka kritisoi enemmistön päätöstä. Demokratiaan kuuluu, että enemmistöpäätöksen mukaan edetään, muttei kai kukaan kritiikkiä kiellä?
Mielestäni on oikeus, jos ei jopa velvollisuus, kritisoida päätöksiä, jotka sotivat omaa näkemystäsi vastaan. Poliittiset ratkaisut ovat yleensä jonkinlaisen kompromissin tuloksia, joten kaikki eivät kuitenkaan ole tyytyväisiä. Esimerkiksi voisi nyt ottaa vaikka palvelusetelin. Me demarit olemme vaatineet siihen tulorajoja, joita ei edelleenkään ole asetettu(enemmistöpäätös). Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että meidän mielipiteemme olisi muuttunut.
Demokratiassa kaikilla on sanan- ja mielipiteenvapaus. Ainakin pitäisi olla. Joten kritiikille täytyy olla sijaa. Niinhän kaikkien kuuluu tehdä, jos oma kanta ei menen läpi. Kritisoida ja tehdä selväksi, että kaikkemme yritimme. Äänestäjät ovat äänestäneet puoluetta syystä, eikä näitä syitä voi enemmistöpäätös kaataa. Meidän on oltava omalla kannallamme myös päätöksien jälkeen!
Voi Matti, Matti!
Vaikka pääministerin yksityiset tekemiset eivät minua niin kiinnostakaan, niin herran käyttäytyminen työsaralla kiinnostaa sitäkin enemmän. Vanhanen on päättänyt jatkavansa puolueensa puheenjohtajana ja pääministerinä vuoteen 2015. Aika itsevarmaa. Ei taida Matti tietää, että kansalla on kuitenkin viimeinen päätösvalta siinä, kuka tätä maata johtaa. Matti myös karttaa avointa keskustelua asiakysymyksistä. Jokuhan saattaisi olla eri mieltä.
Ihan kuin äänestäjiä pidettäisiin jotenkin vallattomana näiden asioiden suhteen. Ei keskustan menestys kuitenkaan ole mikään kirkossa kuulutettu juttu. Mikä on ministeri Vanhasen yksityiselämän vaikutus ja miten vaikuttavat puoluesihteeri Korhosen jatkuvat eriävät mielipiteet, jäävät nähtäväksi. Minun puolestani Matti voi yksityisenä Mattina tehdä mitä tahansa, mutta pääministeriltä odotan harkintaa lausunnoissaan.
Syy siihen, miksi Vanhasen käytös kirpaisi tänään niin kovasti, on puhtaasti siinä, että oman puolueen sisällä tällaista Masan käyttämää junttameininkiä pyritään vähentämään. Itse haluan olla eturivissä tuota epäkohtaa korjaamassa. Politiikka, työelämä tai mikä muu elämänala tahansa ovat täynnä merkkejä tällaisesta junttaamisesta. Töihin palkattiin taas se siskonkumminkaima tai jokin paikka vaan kirjoittamattomasti on jonkun. Ei mitään näkyvää syytä.
Palaan edelleen aiheeseen, miksi meidän on vaikea saada uutta verta mukaan toimintaan. Ongelma on järjestelmässä. Ongelma on liian syvään juurretussa mielikuvassa jonkinlaisesta vallankaappauksesta. Ongelma on siinä, että emme koskaan sano mitään vaan hyväksymme toiminnan sellaisena kuin se on. Ongelma on demokratian vähäisyys.
Itsekin syyllistyn siihen, etten koskaan sano mitään. Myhäilen vain - ja sitten kiukuttelen kotona. Itken kotona. Miehelläni on kovasti kestämistä aika ajoin. Ehkä olisi aika hylätä kaikkien miellyttäminen ja ruveta pitämään puoliaan. Kuka tietää. Ehkä tänään, ehkä huomenna, ehkä koko toiminta lakkaa olemasta.
Kevät toi, kevät toi....
Päätin, että tänään on löhöpäivä ilman stressiä. Näin kauniina päivänä ei kuitenkaan voi jäädä sisälle löhöämään. Aurinko paistaa ja kevät on parhaimmillaan. Olenkin siis lähdössä lenkille. Kaikki varmaankin tietää sen tunteen, kun kevään ensi auringossa lähdet kävelylle. Energia suorastaan virtaa sisään kehoosi. Mahtavaa!
Olen tässä pohtinut sitä, mikä vaikutus syntymäajalla on ihmisen psyykkeeseen. Itse näin kevään lapsena(syntynyt 19 huhtikuuta, saa onnitella ;)) tunnen todella eläväni vain keväisin. Kevättalvesta kevätkesään on aina elämäni parasta aikaa. Avomieheni on päinvastainen. Hän rakastaa syksyn pimeitä hetkiä, jolloin itse tunnen kuolevani. Saman ilmiön olen huomannut monessa ystävässäni. Oma syntymähetki on paras vuoden aika.
Mene ja tiedä. Tiedän vain sen, että masennuksen selkäranka on vihdoin taitettu! Enää ei huvita jäädä sängyn pohjalle lojumaan. Tästä tulikin mieleeni, että eräänä päivänä posti toi kyselyn mielenterveyspalveluista. Muka satunnaisotannalla otettu otos. Huvittavaa!
***************
Eilen oli tullut meili yhdestä duunista, jota viikkoja sitten hain. Hassuksi tilanteen tekee se, että olin jo sunnuntaina huomannut, että paikka oli lehdessä uudelleen auki. Varmasti olisivat voineet ilmoittaa, että valinta ei osunut kohdalle, jo lauantaina. Maanantaina se tuntui koko lailla merkityksettömältä. Huonoa rekrytointia jos mitä.
Uudistuksen tiellä
SDP uudistuu. Meillä on tarve uudistua. Järjestötyöllä on tarve uudistua. Niin me, kuin kaikki muutkin yhdistykset ja järjestykset kärsimme siitä, että jäsenistömme ikääntyy ja vähenee. Huippuvuosista ollaan tultu noin puoleen. Kaikkea vanhaa ei toki tule romuttaa, mutta järjestömme rakenne ja toimintatavat eivät vain vastaa nykypäivän tarpeita.
Miten tätä uudistusta sitten voidaan lähteä tekemään? Mielestäni Varsinais-Suomessa toteutettu jäsenäänestys puoluekokousedustajista oli yksi hyvä esimerkki. Kokoukseen pääsee nyt moni sellainen, joka sopuvaalilla ei olisi tullut valituksi. Ensimmäinen viite siitä, että vanhankantainen junttaaminen taitaa olla ohi. Aikaa se tietysti vie, että päästään vielä enemmän demokraattiseen järjestelmään. Hyvällä tiellä ollaan kuitenkin. Kokonaan junttameiningistä tuskin koskaan päästään, mutta suurelta osin uskon siihen, että suuri osa asioista voidaan hoitaa myös demokraattisesti.
Puolueen puheenjohtaja valittaneen ilman minkäänlaisia ennakkosopimuksia. Samaa systeemiä toivoisin sovellettavan myös alueellisissa valinnoissa. Pätevin valitaan. Perinteinen "jos me saadaan puheenjohtaja, te saatte varan ja kaksi jäsentä" pitäisi jo unohtaa. Poliittisessa järjestelmässä tuskin koskaan päästään kokonaan eroon nappikaupasta, mutta järjestön sisällä sen luulisi onnistuvan. Jos keskustelu paikoille valittavista on oikeasti demokraattista ja avointa, niin kuka tahansa saappaat täyttävä voitaisiin virkaan valita ilman, että katsotaan, mitä postiosoitteessa lukee.
***************
Tänään toinen ihmetyksen aiheeni koskee Salon järjestelytoimikunnan toimintaa. Keskusvaalilautakunta lyötiin lukkoon. Demarit jäivät ilman paikkaa puheenjohtajistossa, vaikka ovat äänillä mitaten uuden Salon suurin puolue. Kepu ja kokoomus ilmeisesti olettavat, että nykyiset valtuustopaikat ovat mittari. Mielenkiintoinen uusi vaalimatematiikka on syntynyt.
Seuraavissa kuntavaaleissa jaetaankin siis ensin nykyisten valtuustojen paikat, jonka jälkeen paikat suhteutetaan uuden valtuuston paikkoihin. Näin mitattuna demarit ovat vasta kolmantena. MUTTA KUN EI! Salon demarit ovat jatkuvasti katselleet tilannetta viime vaalien äänimäärien perusteella. Tuo äänimäärä olisi tarkoittanut enemmän paikkoja järjestelytoimikunnassa ja nyt myös keskusvaalilautakunnassa.
Kuka mitäkin mitenkin katsoo. Porvareiden katsantotapaa tässä asiassa voi syystäkin sanoa vääräksi.
Pettymys tullee olemaan suuri, kun tajutaan, että uusi valtuusto kootaan äänimäärien pohjalta, ei vanhojen valtuustopaikkojen. Uuden Salon valmistelu on vahvasti porvarillisissa käsissä ja se näkyy. Valtio on samoissa käsissä ja ihminen voi huonosti. Käskihän jopa pääministeri ihmisiä katsomaan kansakunnan hyvinvointia, eikä kiinnittämään liikaa huomiota pahoinvointiin. Tämä lausunto tuli pari päivää sen jälkeen, kun Vanhanen oli kehunut hallitusta sosiaalisemmaksi kuin edeltäjänsä.
Vuosi on kulunut vaaleista ja tulokset näkyvät jo. Katainen lupailee ostovoiman nousevan, mutta ainakin meidän perheessä se on jo laskenut. Ei sitä millään matikalla saa positiiviseksi käännettyä. Ehkä porvareilla on tähänkin joku oma matematiikkansa? Jos kaikki hinnat ovat tasaisesti nousseet 5-10%, niin ei kolmen ja puolen prosentin palkankorotus riitä sitä kattamaan.
Voidaanhan tästä toki syyttää palkansaajia, eikö voidakin? Siitä huolimatta, että hallitus omilla toimillaan esti tupon syntymisen, tietäen, että palkankorotusvaateet kasvaisivat. Toivottavasti nyt huomattiin, että suuriin palkankorotuksiin vedoten, voidaan hintatasoa nostaa. Täytyyhän siihen olla varaa! Totuus on kuitenkin se, että monen perheen korotus menee jo pelkästään päivähoitomaksuihin.
Byrokratiaviidakossa
Tupsahti postissa satojen eurojen vakuutuslasku. Samainen postinippu sisälsi jälleen työttömyyskassan lisäselvityspyynnön. Laskun maksaminen ilman rahaa ei ole oikein mahdollista ja rahaa ei tule, koska hakemus on vajaa sellaisten papereiden osalta, joista ei edes missään ole ollut mainintaa!!
Anteeksi vain, että olen hieman katkera siitä, ettei rahaa tule mistään. Vaikka korvaus ei suuren suuri olekaan, niin tähän ahdinkoon se tuntuisi lähinnä lottovoitolta. Sosiaaliturva noin yleensä on loistava asia, mutta juuri nyt tuntuu tilanne epäreilulta.
Jospa kertailisin yhtälöä hieman. Keskivaikean masennuksen vuoksi sairauslomaa kahden kuukauden ajan. Masennukseen johtanut syy: työpaikka. Irtisanouduin työstäni ja lähdin kahden kuukauden mittaiseen pätkätyöhön. Tästä kiitoksena kuukauden karenssi. Jos siis olisin jatkanut sairauslomaa(vanhan työnantajan palveluksessa), yhteiskunta olisi tämän minulle korvannut. Sairauslomaan terveydentilani olisi toki antanut mahdollisuuden. Itse kuitenkin koin, että työnteko on parasta lääkettä päästä taas maailmasta kiinni. Kun siis menin töihin, minua rangaistiin.
Järjestelmän ei kai pitäisi toimia ihan näin? Olisin ehkä saanut karenssilievennyksen, jos olisin vedonnut sairastumiseeni, mutta asioiden aukirepiminen jälleen kerran ei tuntunut hirveän mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Joten tässä sitä nyt ollaan. Kärsitään edelleen. Hakemus on ollut nyt käsittelyssä noin kuukauden. Kun siihen lisätään vielä karenssilla viettämäni aika, niin mielestäni aikaa on kulunut suhteettomasti.
Jos yritetään saada ihmiset väkisin töihin heille sopimattomille aloille, niin byrokratiaa ei ainakaan pidä lieventää. Kyllä tässä pinttyneinkin ammattitaitonsa arvostaja on kohta lähdössä työhön kuin työhön. Kunhan ei enää tarvitse lisäselvityksiä tehdä ja rahatta olla. Absurdin tilanteesta tekee se, että kukaan ei sinusta huolehdi, jos olet sattunut saamaan asuntolainan ja omistat auton. Nehän voi aina myydä. Vaikka maksaisin lisälainoja maailman tappiin, niin kodistani minua ei kukaan häädä.
Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkinEn varmaan olisi enää täysin järjissäni ilman ihanaa miestäni. Kunpa aina muistaisin häntä kiittää. Hänen avullaan elämä näyttää edes hieman valoisalta. Tai oikeastaan aika paljonkin. Hänen uskonsa parempaan huomiseen ja minuun ovat korvaamaton voimavara. Samoin ovat tukenani olleet vanhempani ja veljeni. Perheen merkitys kasvaa vaikeuksissa aivan uusiin mittasuhteisiin. Erityisesti eräs kälyni on noussut tärkeäksi linkiksi elämässäni viime kuukausina.
Toinen koossa pitävä voima on SDP. Ymmärrän kyllä, jos ihminen työttömäksi jäätyään syrjäytyy. Olisin varmaan itsekin samassa tilanteessa ilman tiivistä työskentelyä tovereiden parissa. Kun illat täyttyvät harrastuksista, ei ole aikaa murehtia olemistaan. Olenkin leikilläni sanonut, että jos kaikesta siitä maksettaisiin palkkaa, niin minulla ei olisi mitään hätää. :)
Niin ja täytyy myös sanoa, että lukuunottamatta yhtä kertaa, palvelu Salon työvoimatoimistossa on ollut loistavaa!
Media myllerrystä ja äänestyksen tuloksia
Se sitten tapahtui. Media sai kuin saikin pyöritettyä asiat siihen hanttiin, että Kanerva pakon edessä joutui eroamaan. Toimihan Ike tosin väärin ja harkitsemattomasti, mutta olisi voinut pelastaa kasvonsa puhumalla alusta alkaen totta.
Tämän jälkeen on medialla aina vain helpompaa ajaa asiat tähän pisteeseen, mikä taas johtaa siihen, että kohta meillä on harmaita ja tylsiä ministereitä hallitus täynnä. Eihän meistä kukaan ihan pulmunen ole, eihän?
Lehdissä on pyöritelty kevään aikana Vanhasen Ruusus-kohua, Kanervan tekstiviestejä ja eduskunnassa esiintyvää häirintää koskevaa juttuaineistoa.
Tällainen syö auttamatta politiikan uskottavuutta. Eikö niilläkään muuta tekemistä ole? Siis ministereillä. Käydään käräjöimässä ja viestitellään tanssitytöille.
Kyllä siellä eduskunnassa tehdään ihan oikeasti työtä kansan asioiden hoitamiseksi. On vaan todellinen asia hukkunut hölynpölyn alla.
Minä ainakin haluaisin antaa kaikille edustajille työrauhan, jotta ne asiat oikeasti tulee hoidetuksi.
*******
Sitten vähän mukavampaan aiheeseen. Tulin valituksi puoluekokoukseen. Sijalla 12, joka mielestäni ole kiitettävä suoritus huomioon ottaen, ketkä kaikki siinä edellä olivat. Joten kohti Hämeenlinnaa ollaan matkalla.
Puheenjohtajakysymys on edelleen auki, vaikka facebookissa kuulunkin Jutta Urpilaisen tukiryhmään. Urpilainen on tällä hetkellä vahvin vaihtoehto. Lopullisen päätöksen teen kuultuani kaikkia ehdokkaita ja nähtyäni, ketkä kaikki ovat vielä loppusuoralla mukana.
Puolueen uudet ohjelmat ovat äärettömän mielenkiintoiset ja omassa osastossani olen lupautunut läpikäymään ympäristöohjelman Neljä Vuodenaikaa. Itse pidän ohjelmatyötä puoluekokouksessa tärkeämpänä kuin yhtä henkilövalintaa. Olkoonkin, että valitaan puolueelle puheenjohtajaa. Myös sääntöihin tehtäneen muutoksia.
Kiitos vielä kerran tuesta minua äänestäneille!
