Kevät toi, kevät toi....
Päätin, että tänään on löhöpäivä ilman stressiä. Näin kauniina päivänä ei kuitenkaan voi jäädä sisälle löhöämään. Aurinko paistaa ja kevät on parhaimmillaan. Olenkin siis lähdössä lenkille. Kaikki varmaankin tietää sen tunteen, kun kevään ensi auringossa lähdet kävelylle. Energia suorastaan virtaa sisään kehoosi. Mahtavaa!Olen tässä pohtinut sitä, mikä vaikutus syntymäajalla on ihmisen psyykkeeseen. Itse näin kevään lapsena(syntynyt 19 huhtikuuta, saa onnitella ;)) tunnen todella eläväni vain keväisin. Kevättalvesta kevätkesään on aina elämäni parasta aikaa. Avomieheni on päinvastainen. Hän rakastaa syksyn pimeitä hetkiä, jolloin itse tunnen kuolevani. Saman ilmiön olen huomannut monessa ystävässäni. Oma syntymähetki on paras vuoden aika.
Mene ja tiedä. Tiedän vain sen, että masennuksen selkäranka on vihdoin taitettu! Enää ei huvita jäädä sängyn pohjalle lojumaan. Tästä tulikin mieleeni, että eräänä päivänä posti toi kyselyn mielenterveyspalveluista. Muka satunnaisotannalla otettu otos. Huvittavaa!
***************
Eilen oli tullut meili yhdestä duunista, jota viikkoja sitten hain. Hassuksi tilanteen tekee se, että olin jo sunnuntaina huomannut, että paikka oli lehdessä uudelleen auki. Varmasti olisivat voineet ilmoittaa, että valinta ei osunut kohdalle, jo lauantaina. Maanantaina se tuntui koko lailla merkityksettömältä. Huonoa rekrytointia jos mitä.
posted by Saija @ 8:49 AM
0 Comments:
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home