Huonoa ajanhallintaa?
Olen viettänyt viikonlopun lähes kokonaan kotona lorvaillen. Hieman tein töitä ja toki, sitä ikuisuusprojektiksi muodostunutta, opinnäytetyötäni olen kirjoittanut, mutta kuitenkin olen ollut kotona. Tänään oli sitten jo pakko päästä taas ihmistenilmoille ja minnekäs muualle suuntasin kuin punaiselle talolle Salon keskustaan. Kun menin talolle vapaaehtoisesti, olin mieleltäni paljon avoimempi kuin silloin kun johonkin tilaisuuteen joudun verenmaku suussa. Kävellessäni kotiin aloin miettiä, mistä se mahtaa johtua. Päädyin siihen, että silloin kun vapaaehtoinen toiminta alkaa tuntua työltä, ollaan väärillä jäljillä. Hyvin usein viimeaikoina olen tuntenut riittämättömyyttä sekä töissä että vapaalla. On kyse sitten huonosta ajanhallinnasta tai jostain muusta, niin mukava tunne se ei ole. Töissä riittämättömyys johtuu moninaisesta työnkuvastani, joka koostuu monista erilaisista töistä. Onneksi olen oppinut delegoimaan ja priorisoimaan, niin olen päässyt tuosta tunteesta. Olisipa se niin helppoa vapaallakin.
Eilen tein tietoisen valinnan STY:n avointen ovien ja koulun välillä. Jäin kotiin kirjoittamaan. Se oli hyvä valinta, sillä sain paljon aikaan ja nyt työ alkaa olla miltei tehty. Jännityksellä odotan palautetta. Tämä aamukin vierahti vielä opinnäytteen parissa, mutta iltapäiväksi suuntasin talolle, kuten aiemmin totesin. Ja olin hyvillä mielin. Paikalla oli vain ihmisiä, jotka olivat siellä omasta vapaasta tahdostaan ja kaikki hymyilivät. Omakin mieleni tuli iloiseksi. Nyt oli taas hyvä tulla takaisin kotiin ja laittaa pieni puutarhani valmiiksi lumen tuloa varten. Minulla tuo riittämättömyys taitaa ainakin olla kiinni huonosta organisoinnista, mutta kerran työssäni olen sen oppinut, niin sen pitäisi onnistua myös vapaalla. Tämä viikonloppu sen opetti; ensin pitää tehdä tärkeimmät ja pakolliset työt pois alta, niin voi nauttia vapaaehtoisista velvotteista. Itselläni on kuitenkin usein huono omatunto siitä, että kaksi tapahtumaa sattuu päällekkäin, eikä ole mahdollisuutta osallistua kuin toiseen. Vaikka tärkeämmän tapahtuman tulisikin valikoitua ensimmäiseksi, niin joskus on hyvä valita se hauskin tapahtuma; joku sellainen, mikä ehkä poikkeaa tavallisuudesta. Ja päästä eroon siitä huonosta omasta tunnosta. On selvää, ettei yksi ihminen voi ennättää kaikkialle, sillä totuus on, että aktiivisten toimijoiden joukko on hämmästyttävän pieni. Huonoa omaa tuntoa taitavat aina potea ne kaikkein aktiivisemmat, sillä heille asia saattaa olla elämäntehtävä. Itse olen nyt vakaasti päättänyt päästä eroon tuosta riittämättömyydestä, sillä harrastuksen ei tulisi koskaan olla pakko. Olen päättänyt harrastaa vain sitä, mikä tuntuu hyvältä ja vapaaehtoiselta, enkä yhtään mitään, mikä tuntuu velvollisuudelta. Työni on unelmaduunia, joka tuntuu ajoittain miltei harrastukselta. Töihin on lähes kaikkina aamuina ihana mennä! Nyt pyrkimys on tehdä koko elämästä samanlaista, mukavaa ja ihanaa, vaikka varjoihinkin täytyy varautua. :)
Vaalimietteitä
Meillä on äänioikeus, ei velvollisuutta vaan oikeus. Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun naiset saivat äänioikeuden. Ei siis ole mitenkään esihistoriallista, että äänestäminen on ollut sallittua vain tietylle kansanosalle. Kun asiaa peilaa historiaan, voidaan siis sanoa, että meillä on jopa velvollisuus äänestää. Kuitenkin äänestysaktiivisuus on laimeaa läpi kansan. Erityisen huolissani olen nuorten kiinnostuksesta yhteiskunnallisia asioita kohtaan. Viimeisimpien tutkimusten mukaan nuorten kiinnostus politiikkaan on nousussa, mikä sinällään on hyvä asia, mutta huolestuneena luin, että oikeistopopulismi nostaa päätään Suomessakin. Nuorten asenteet ovat koventuneet. Näkyvin merkki tästä lienee Tony Halmeen farssimainen kansanedustajakausi. On vaikea ymmärtää, että joku ajattelee ihmisiä eriarvoisina perustuen ihonväriin, etniseen taustaan, seksuaaliseen suuntautumiseen, uskontoon tai johonkin muuhun sinällään merkityksettömään taustatekijään. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että yhteiskunta on niin vahva kuin sen heikoin lenkki. Todella vahva yhteiskunta on olemassa vasta sitten, kun voimme todella sanoa huolehtivamme heikoimmistamme.
Välittäminen ja heikoimmista huolehtiminen ovat esillä puolueen kuin puolueen vaaliohjelmissa. Joka neljäs vuosi eläkeläisillä, opiskelijoilla, työttömillä on enemmän ystäviä kun toivoa saattaa. Erityisen ajankohtaista lähimmäisenrakkaus on näin seurakuntavaalien alla, mutta mihin katoaa välittäminen vaalien välillä. Maailma on muuttunut minäkeskeiseksi ja arjen kiireessä sitä helposti unohtaa muiden ihmisten olemassaolon. Käsi ylös kaikki, jotka ovat viimeisen viikon aikana jättäneet ottamatta yhteyttä ystävään kiireeseen vedoten? Aika monta kättä pystyssä. Olen syyllistynyt siihen itsekin, vaikka tiedän hyvin, kuinka ilahduttavaa on kuulla pitkän ajan jälkeen ystävän kuulumisia. Jos emme muista kysyä kuulumisia ja huolehtia lähimmistä ystävistämme, niin kuinka voimme huolehtia apua tarvitsevasta tuntemattomasta lähimmäisestä. Lähimmäisenrakkaus ja välittäminen eivät välttämättä tarvitse suuria rahallisia panostuksia tai suuren linjan tekoja. Oven avaaminen, paikan luovuttaminen täydessä bussissa, toisen päästäminen edelle jonossa tai vanhuksen saattaminen kadun yli ovat kaikki sellaisia tekoja, joita voidaan sanoa välittämiseksi ja joista toinen osapuoli saa hyvän mielen. Itse ainakin muistan yhä edelleen, kun vanhempi herrasmies vuosia sitten avasi minulle oven ja nosti hattuaan tervehdykseksi. Aitoa huolta lähimmäisestä ei voi mitata rahassa, mutta valitettavan usein näin kuitenkin on. Rahalla ei kuitenkaan voi ostaa rakkautta, ystäviä tai terveyttä, jotka kuitenkin ovat elämämme suurin voimavara ja eteenpäin vievä voima. Elämän kriisitilanteissa näillä asioilla on paljon enemmän painoarvoa kuin maallisella materialla. Väitän, että jos kerran päivässä teemme yhden hyvä teon, niin maailmasta tulee jo hieman parempi paikka elää!
Kiireessä kiirettä vastaan
Tänään töissä oli jälleen erittäin kiire päivä. Niin se on joka päivä näin syksyllä. Illat pitenee ja tummuu, joten valoa tarvitaan. Joskus tuntuu, ettei mitään saa tehtyä kunnolla, kun on miljoona tärkeää ja kiireellistä asiaa, jotka tulisi hoitaa. Olisiko joskus paikallaan istua alas, karsia kaikki turhat ja merkityksettömät asiat arjesta ja rauhoittua? Vaikka jokaisen työ on tärkeää ja merkityksellistä, mutta varmasti löytyy asioita, joita ei välttämättä tarvitse tehdä juuri nyt; asioita, joiden tekemisen voi jättää siihen kunnes kiireisimmiltä asioilta ehtii. Tärkeintä jaksamisen kannalta on tehtävien priorisointi. Maailmanmeno nykypäivänä ajaa meitä siihen, että mihinkään ei ehdi keskittyä kunnolla ja ihminen siinä sitten palaa helposti loppuu. Kiireisen työpäivän jälkeen käväisin katsomassa pientä kummipoikaani. Väsymyksen tullessa lähdin hänen kanssaan rauhalliselle kävelylle. Siinä kävellessäni tajusin, että syksy on jo pitkällä ja talvi kolkuttaa ovella. Koko syksyn tulo on minulta jäänyt huomaamatta, sillä elokuusta alkaen olen kiitänyt työpaikan, kodin ja kokousten väliä. Tänään päätin kuitenkin, että ainakin kerran viikossa vietän illan ihan vain rauhassa, oli se sitten kävelyllä, hierojalla tai juoksulenkillä. Pääasia on, että saan olla ihan vain itseni kanssa ja unohtaa kaiken kiireen, ennenkuin se latistaa enempää energiaani. :)
Katjan tukiryhmä kokoontuu
Eilen tiistaina oli toinen yleinen Katjan tukiryhmän palaveri. Siellä se taas oli kun kalat vedessä omiensa joukussa- oli sitten kyseessä nuori tai vanhempi toveri. Hienoa oli kuulla, että Katjalle on moni luvannut tukensa, vaikkei sitten naamaansa kuitenkaan talolla näytäkään. Talolle tulemisen kynnys saattaa joillekin olla liian suuri kynnys. Sydämestä tuleva tuki on kuitenkin pääasia! Uskon vahvasti siihen, että Katja on loistava ehdokas, jopa muuta väriä tunnustavalle äänestäjälle. Vaikka eduskuntavaalit yleisesti ovat puoluevaalit, niin sitä tosi asiaa ei voi kukaan kiistää, etteikö naamalla olisi väliä. Ilahduttavaa on myös Jukka Roosin niin avoin tuki ja usko Katjan menestykseen. Esimiehen luja luottamus alaiseensa on tärkeää missä tahansa työssä, mutta mielestäni erittäin hyvin se korostuu tämänkaltaisissa tilanteissa. Alainen pyrkii esimiehen paikalle tämän jättäytyessä kunnialla hoidettujen luottamusvuosien jälkeen pois eduskunnasta. Ja esimies on mukana täydellä sydämellä! Sen voi aistia kuunnellessa Jukan puheita.
Suuri huoleni on Katjan jaksaminen. Kunpa antaisit vastuuta vähän meille muillekin, niin ei kukaan pala loppuun, vähiten sinä itse. Hyviä ideoita, paljon tekijöitä ja energiaa sekä vankka usko ehdokkaaseemme takaa meille sen, että homma hoidetaan kunnialla, puhtain paperein, loppuun asti!
Evoluutio vai Jumala?
Mediassa on viime päivinä käyty keskustelua Jumalan olemassa olosta. Evoluutioteoria on tietysti järkevin vaihtoehto elämän kehitykselle, mutta kiehtovalta tuntuu se, että meitä ohjaisi joku korkeampi voima, jonka tahtoon koko evoluutiokin perustuisi. Aukoton ei tietysti mikään teoria tai näkemys ole, sillä puutteita on missä tahansa selityksessä.
Olen itse ollut sitä mieltä, että Raamatun luomiskertomuksen ja evoluutioteorian välillä ei välttämättä mitään suurta ristiriitaa edes ole. Jos luomiskertomuksen ajattelee suuremmalle aika välille kuin viikko esimerkiksi niin, että yksi päivä vastaa aina miljoonaa vuotta, niin voidaan ajatella, että samaa asiaa käsitellään molemmissa tarinoissa. Lajien kehitys ei voi tapahtua noin vaan vuodessa tai edes sadassa vuodessa, mutta kehityksen huomaa kuitenkin jo kahden sukupolven välillä.
Nuorempi sukupolvi on edistyneempi kuin vanhempansa. Nykypäivänä voidaan vaikka ajatella niinkin joka päiväistä asiaa kuin tietotekniikan käyttö. Omat käyttötaitoni ovat huomattavan paljon paremmat kuin vanhempieni. Arkipäivän evoluutiota siis. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Luojan täytyy olla olemassa. Kaikelle on olemassa selitys, me emme vaan välttämättä näe sitä. Otetaan esimerkiksi vaikka eläinkunnan lisääntyminen; mikäli eläin ei pysty lisääntymään, on sille olemassa selityksensä. Pennut tai poikaset olisivat todennäköisesti sairaita. Luojalla on tapansa karsia liian heikot yksilöt jo ennen niiden syntymistä maailmaan, koska he eivät tämän maailman melskeissä pärjäisi.
Ihminen kaipaa kaikelle aina järkevää, todisteltua selitystä. Sitä etsitään sitten vaikka väkisin, mutta se kuitenkin täytyy löytyä. Mitä jos kaikelle ei ole olemassa tieteellisin keinoin hankittua selitystä? Mitä jos osa asioista vaan on olemassa?
Poliittisesti hidas viikko
Tää viikko on ollut poikkeuksellisen hiljainen poliittisella rintamalla. Muuten on sitten tapahtunutkin. Politiikan osalta ainoa uutinen on seurakuntavaalinumeroni 78. Nyt kun saadaan vielä ihmiset liikkeelle ja äänestämään. 15.10 sunnuntaina järjestetään STY:n tilaisuus seurakuntavaaleihin liittyen. Tilaisuus on avoin kaikille ja alkaa kello 13. Toivottavasti paljon hyvää keskustelua asioista syntyy.
Huomenna Salon Demarinuoret yrittää herätellä jäsenistöään toimimaan. Herättely tapahtuu elokuvaillan merkeissä ja sen jälkeen iltaa jatketaa Perunamaalla rennolla meiningillä. Jospa edes jokunen uusi toimija mukaan löytyisi. Illat tuossa D-nuorten porukassa ovat yleensä hyvinkin antoisia ja keskusteluja syntyy. Onneksi olemme kaikki niin erilaisia, että keskustelutkin värittyvät. Elämä muottimaailmassa kävisi ennenpitkää tylsäksi ja värittömäksi.
Lisää kuulumisia, kunhan jotain taas näilläkin rintamilla tapahtuu.
