Saijan sanailua

Huonoa ajanhallintaa?

Olen viettänyt viikonlopun lähes kokonaan kotona lorvaillen. Hieman tein töitä ja toki, sitä ikuisuusprojektiksi muodostunutta, opinnäytetyötäni olen kirjoittanut, mutta kuitenkin olen ollut kotona. Tänään oli sitten jo pakko päästä taas ihmistenilmoille ja minnekäs muualle suuntasin kuin punaiselle talolle Salon keskustaan. Kun menin talolle vapaaehtoisesti, olin mieleltäni paljon avoimempi kuin silloin kun johonkin tilaisuuteen joudun verenmaku suussa. Kävellessäni kotiin aloin miettiä, mistä se mahtaa johtua. Päädyin siihen, että silloin kun vapaaehtoinen toiminta alkaa tuntua työltä, ollaan väärillä jäljillä. Hyvin usein viimeaikoina olen tuntenut riittämättömyyttä sekä töissä että vapaalla. On kyse sitten huonosta ajanhallinnasta tai jostain muusta, niin mukava tunne se ei ole. Töissä riittämättömyys johtuu moninaisesta työnkuvastani, joka koostuu monista erilaisista töistä. Onneksi olen oppinut delegoimaan ja priorisoimaan, niin olen päässyt tuosta tunteesta. Olisipa se niin helppoa vapaallakin.

Eilen tein tietoisen valinnan STY:n avointen ovien ja koulun välillä. Jäin kotiin kirjoittamaan. Se oli hyvä valinta, sillä sain paljon aikaan ja nyt työ alkaa olla miltei tehty. Jännityksellä odotan palautetta. Tämä aamukin vierahti vielä opinnäytteen parissa, mutta iltapäiväksi suuntasin talolle, kuten aiemmin totesin. Ja olin hyvillä mielin. Paikalla oli vain ihmisiä, jotka olivat siellä omasta vapaasta tahdostaan ja kaikki hymyilivät. Omakin mieleni tuli iloiseksi. Nyt oli taas hyvä tulla takaisin kotiin ja laittaa pieni puutarhani valmiiksi lumen tuloa varten. Minulla tuo riittämättömyys taitaa ainakin olla kiinni huonosta organisoinnista, mutta kerran työssäni olen sen oppinut, niin sen pitäisi onnistua myös vapaalla. Tämä viikonloppu sen opetti; ensin pitää tehdä tärkeimmät ja pakolliset työt pois alta, niin voi nauttia vapaaehtoisista velvotteista. Itselläni on kuitenkin usein huono omatunto siitä, että kaksi tapahtumaa sattuu päällekkäin, eikä ole mahdollisuutta osallistua kuin toiseen. Vaikka tärkeämmän tapahtuman tulisikin valikoitua ensimmäiseksi, niin joskus on hyvä valita se hauskin tapahtuma; joku sellainen, mikä ehkä poikkeaa tavallisuudesta. Ja päästä eroon siitä huonosta omasta tunnosta. On selvää, ettei yksi ihminen voi ennättää kaikkialle, sillä totuus on, että aktiivisten toimijoiden joukko on hämmästyttävän pieni. Huonoa omaa tuntoa taitavat aina potea ne kaikkein aktiivisemmat, sillä heille asia saattaa olla elämäntehtävä. Itse olen nyt vakaasti päättänyt päästä eroon tuosta riittämättömyydestä, sillä harrastuksen ei tulisi koskaan olla pakko. Olen päättänyt harrastaa vain sitä, mikä tuntuu hyvältä ja vapaaehtoiselta, enkä yhtään mitään, mikä tuntuu velvollisuudelta. Työni on unelmaduunia, joka tuntuu ajoittain miltei harrastukselta. Töihin on lähes kaikkina aamuina ihana mennä! Nyt pyrkimys on tehdä koko elämästä samanlaista, mukavaa ja ihanaa, vaikka varjoihinkin täytyy varautua. :)

posted by Saija @ 3:51 PM