Liikaa työtä+velvollisuuden tunto=masennus
Olen viimeisen kuukauden aikana joutunut enemmän kuin tarpeeksi käsittelemään uupumusta ja masennusta omassa elämässäni. En edes oikeastaan tiedä miksi, mutta suurelta osin vika on kai siinä, ettei koskaan osaa jarruttaa ajoissa. Jos vain olisin pitänyt kesäloman, jos vain joskus olisin jättänyt kokouksen väliin, jos joskus osaisin tehdä asiat ilman velvoitetta. Mutta ei. Yhä edelleen minua kalvaa syyllisyys tekemättömistä töistä, kirjoittamattomista pöytäkirjoista, laiminlyödyistä ystävistä. Listaa voisin jatkaa pitkälle.En saa nukuttua, kun nukun nään painajaisia. Saan paniikkikohtauksia, hysteeristä itkua. Enhän minä toki koskaaan kuvitellut tulevani tällaiseksi. Siihen ei ole varaa. Mutta kun on pakko pysähtyä, niin on pakko. Jos en muuta, niin ainakin olen jättänyt osan velvollisuuksista tekemättä. En pidä niin kiirettä syysharavointien kanssa, vaikka se naapuria harmittaakin. En välitä, jos yksi sukka on unohtunut sängyn viereen lattialle. En myöskään nalkuta ylösjääneestä vessankannesta. Ihan pieniä asioita, mutta saavat ainakin minun oloni paremmaksi. Ehkä seuraavaksi osaan jo hellittää niissä suuremmissakin. :)
posted by Saija @ 9:52 PM
0 Comments
