Salon ja Sauli Niinistön kaunis rakkaus
Otsikon aihe kertonee kaiken tämän tekstin sisällöstä. Keskustelu Sauli Niinistön eduskuntavaaliehdokkuudesta ja mahdollisesta pääministeriydestä saa Salossa aina ihmisiä puolelleen. Niinistö on hyvä tyyppi, kun on alkujaan salolainen. Kummallinen rakkaussuhde kaupunkimme asukkailla näyttää olevan Niinistöön. Jopa perusdemari saattaa sanoa jotain kaunista Saulista, mitä hän ei kuitenkaan koskaan sanoisi kokoomuksesta.
Otetaanpa aivot kauniiseen käteen ja aletaan purkaa tämä paketti. Niinistö on vuosikausia asunut jossain muualla kuin Salossa. Ensin Helsingissä sittemmin Luxemburgissa, mikä jo yksinään riittää syyksi siihen, että hän ei todellakaan ole enää salolainen. Tähän kun lisätään vielä se, että eduskuntavaaliehdokkaana ollaan Uudellamaalla, niin muuta ei enää tarvita. Mielestäni ollakseen salolainen, helsinkiläinen tai vaikka ruotsalainen, ensimmäinen ehto on asua kyseisen paikan rajojen sisällä. Pelkkä vanhempien tai kummitädin asuminen paikkakunnalla ei riitä tekemään minusta salolaista.
Mikä saa ihmiset luulemaan, että espoolainen kovan luokan pankkiiri ajaisi pienen Salon asioita? Mene ja tiedä, veikkaisin kuitenkin tunnesyitä. Kokoomus ei ole vuosikausiin löytänyt Niinistölle korvaajaa ja niinpä hänestä on muodostunut kannattajilleen eräänlainen tuote, jonka tunnettuutta käytetään hyväksi. Tuotteistaminen on päivän sana ja Niinistön tuotteistaminen on onnistunut hyvin. Salossa Niinistöllä on vahva kannatuksensa ja edelleen kuulee sanottavan, että oman kylän poika eduskuntaan. Myös Niinistö itse tietää tämän ja kampanjoinnin aikana vierailee varmasti omassa vanhassa kotikaupungissaan.
Meidän haasteemme on saada salolaiset tajuamaan, että on olemassa myös toinen ja seutukunnalle parempi vaihtoehto. Niinistön äänestäjät eivät suinkaan kaikki ole kokoomuksen äänestäjiä vaan vaipaita tavoiteltavia ääniä on jaossa myös muille. Salon seutu tarvitsee parlamenttiin edustajansa, joka asuu ja vaikuttaa ahkerasti seudun politiikassa. Vielä tärkeämmäksi vaikuttaminen nousee, mikäli kuntaliitokset toteutuvat. Tarvitaa henkilö, joka ajaa ei vain Salon vaan myös ympäristökuntien asiaa. Siksi minä teen töitä Katjan tukijoukoissa!
Internet ja vaalitaistelu
Surffaillessani eilen netissä päädyin tunnetulle keskustelupalstalle netissä ja ryhdyin pohtimaan internetin merkitystä nykypäivänä. Ainakin noiden keskustelupalstojen kautta on helppo mustamaalata vihamiestä, oli sitten kyse yksityis- tai liike-elämästä saatika sitten vaalitaistosta. Koska keskustelupalstojen sisältö on välillä täysin lukukelvotonta, mahtaako niillä olla minkäänlaista valvontaa.
Positiivisen julkisuuden sattuessa, saattavat palstat antaa buustia kampanjaan ja tunnettuuteen, mutta myös päinvastainen tilanne on mahdolinen. Mitä enemmän tunteita ja turhautumista peliin tulee mukaan, sitä likaisemmaksi tekstit käyvät. Poliittisesti värittyneitä viestejä on vähän, mutta ihmisten yksityiselämään liittyen viestejä on pilvin pimein. Mikäli tunnet ihmisen, on hänet helppo paikantaa noilta palstoilta; joko kirjoittajana tai kirjoituksen kohteena. Aina löytyy joku, jolla on painava sanansa sanottavana, tunsi hän sinut tai ei.
Netti on tosin tuonut vaalitaisteluun paljon hyviäkin puolia. Nettisivut löytyvät vähintäänkin jokaiselta ehdokkaalta ja usea pitää jo blogiakin tekemisistään. Ehdokkaisiin on helppo tutustua netin välityksellä silloin, kun itselläsi on siihen aikaa. Myös vaalikoneiden avulla tehtävä oman ehdokkaan etsiminen on kerta kerralta suositumpaa. Itselleni äänestäminen on aina ollut suht helppoa, mutta huvikseni käyn silloin tällöin testaamassa vaalikoneita. Jos niihin olisi uskominen, oma puolueeni ei olisi saanut ääntäni kaikissa menneissä vaaleissa.
Kertooko tämä siitä, että olen väärässä porukassa? Tuskin, se vain saattaa kertoa siitä, että jossakin puolueessa on jäsen, jonka arvot omat lähellä omiani. Yleensä tosin olen mennyt enemmän vasemmalle kuin missä tällä hetkellä koen olevani, joten sinänsä en ole kamalan huolestunut arvomaailmani muutoksesta.
Mutta takaisin aiheeseen. Netti on siis tuonut mukanaan muutoksen vaalitaisteluun. Ihmiset surffaavat ja etsivät ehdokastaan, täyttävät vaalikoneita ja tekevät päätöksen. Väittäisin, että internetin merkitys on jopa suurempi kuin television. Vaalitentit tavoittavat kyllä yleisöä, mutta niihin ei tavallisella ehdokkaalla ole mitään mahdollisuutta päästä, vaan ne hoidetaan yleensä puoluejohdon toimesta. Netin välityksellä kaikilla ehdokkailla on mahdollisuus tavoittaa yleisönsä ilman suuria kustannuksia, ajasta ja paikasta riippumatta. Yhdessä muiden menetelmien kanssa internet on mainoskanava vertaansa vailla!
Uusi Vuosi, Uudet Kujeet
Uusi vuosi alkoi melkoisessa yksityiselämän myllerryksessä, mutta alkavalta vuodelta odotan muutoinkin paljon muutoksia. Ensimmäinen esityslista Salon Demarinuorten puheenjohtajana on tehty ja perjantaina on ensimmäinen kokous. Energiaa ja hyvää oloa uhkuen lähden tämän vuoden toimintoihin sekä vaalityöhön. Vaalityötä tehdään tänä vuonna kaksi ja puoli kuukautta, jotka varmasti tulevat olemaan täynnä verta, hikeä ja kyyneleitä. Vaalitupa avataan ensi viikon lauantaina ja toivon, että monet löytävät tiensä sisään ovesta. Nuo vaalituvan keskustelut ovat usein vertaansa vailla. :)
Viime aikoina politiikka ei ole ollut päälimmäisenä mielessä, johtuen luultavasti pitkistä pyhistä, joiden aikana kokouksia ei ole pidetty. Joulun ja uuden vuoden vietin rakkaimpieni seurassa ja latailin akkuja. Myös työasiat unohtuivat pyhien aikana ja tietokone pysyi visusti suljettuna. Tajuan taas, kuinka tärkeää on muistaa välillä levätä ja unohtaa kaikki. Ei maailma yhteen vastaamattomaan puheluun tai sähköpostiin voi kaatua, eikä myöskään sitä tee.
Pyhien aikana olen miettinyt paljon perheen merkitystä ihmisen arjessa. Tai oikeammin isovanhempien merkitystä lapsenlapsien elämässä. Salossa on paljon muualta muuttaneita perheitä, joiden isovanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä. Perheitä, joilla ei ole mahdollisuutta turvautua isovanhempien lastenhoitoapuun edes kuukausittain. Omassa lähipiirissäni isovanhempien apua tarvitaan viikottain, joskus jopa monta kertaa viikossa. Vaikkei omia isovanhempia voikaan kukaan korvata, niin olisi varmasti ideaa kehittää vapaaehtoistoimintaa aiheen ympärille. Vapaaehtoiset mummot ja vaarit voisivat auttaa lastenhoidossa, harrastuksiin viemisessä ja näin korvata osan omien isovanhempien poissaolosta. Samalla isovanhemmat saataisiin mukaan toimimaan, mikä puolestaan saattaa edistää vanhusten syrjäytymistä. Mistäköhän vaan löytyisi taho tätäkin asiaa organisoimaan? Ja tarpeeksi mummoja ja vaareja sekä lapsiperheitä, jotka haluaisivat tämän kaltaista apua. Uskon, että ihmisiä löytyy, kyse on ennemminkin uskalluksesta myöntää isovanhempien tärkeys. Vaikkei olekaan isovanhempien tehtävä kasvattaa lapsenlapsiaan, niin heidän rooliaan lasten elämässä ei saa myöskään väheksyä.
