Realismia
Voihan vihtori. Keskustan valtuutettu Jouni Eskola väittää päivän lehdessä, että sosialidemokraatit haluavat poistaa yksityistieavustukset kokonaan. Ei pidä paikkansa. Se on totta, että todennäköisesti avustuksiin tullaan tekemään leikkauksia, mutta tämä koskee kautta linjan kaikkia kaupungin jakamia avustuksia.
Jos kaikkiin muihin avustuksiin ollaan tekemässä viilto, niin miksi yksityistieavustukset olisivat joku pyhä lehmä, johon ei saisi ollenkaan koskea. Kaupungin keskustassakin joudutaan tinkimään katujen kunnossapidosta taloustilanteen vuoksi. Again, tiedän, että on vaalit, mutta pysytään edes totuudessa.
Heitin eilen facebookiini tilapäivityksen, jossa kysyin, mistä kaivetaan 30 miljoonaa. Keskustelu kävi vilkkaana ja ajatuksia vaihdettiin. Talous on tilassa, jossa Salo joutuu kuukausittain ottamaan lyhytaikaista velkaa saadakseen palkat maksettua. Velkaa otetaan enemmän kuin maksetaan pois.
Vallitsevassa tilanteessa ei pidä väheksyä edes pieniä säästökohteita. Mikäli valot sammuttamalla saadaan kassaan euroja, niin kaikki on hyvään suuntaan. Olisi äärettömän helppoa, jos koko säästö voitaisiin riipiä kasaan tekniseltä puolelta. Valitettavasti sinne jäisi olemattoman pieni budjetti 30 miljoonan leikkurin jälkeen. Tällä ei enää Salossa toimisi edes ruokahuolto ja siivous.
Kristillisdemokraattien Jaana Shelby puhuu paljon toimintatapojen muutoksesta. Tästä olen hänen kanssaan samaa mieltä, että eri alojen yhteistyöllä kustannuksia varmasti saadaan säästetyksi, kunhan vain ensin saadaan toiminnot käyntiin. Tämäkin tuo euroja kassaan ja ollaan edelleen matkalla hyvään suuntaan.Säästötoimia tehdessä on kuitenkin väärin väittää, etteivätkö ne vaikuttaisi palveluihin. Budjettivajetta ei pysty korjaamaan sen vaikuttamatta palveluihin.
Joukkoliikenteestä puhutaan paljon. Salo käyttää henkilökuljetuksiin noin 5 miljoonaa vuodessa. Nykyisellä järjestelmällä, jossa jokainen toimiala hoitaa omat kuljetuksensa tuskin saadaan aikaan mitään etuja. Odotan kuljetustyöryhmän raporttia siitä, miten asiat tulevaisuudessa järjestetään, mutta olisin taipuvainen keskitetyn mallin kannalle. Tosin en ole ihan vielä vakuuttunut, että kaupungin organisaatiossa on tällä hetkellä niin rautaista asiantuntemusta kuin asia vaatisi.
Tänä syksynä pyörivät lomautukset. Lomautukset, joita kukaan ei halunnut, mutta joille ei enää löytynyt muuta vaihtoehtoa. Tälle ratkaisulle on tullut paljon kritiikkiä myös poliittisista puolueista, mutta yhtään korvaavaa vaihtoehtoa en ole talouden korjaamiseksi nähnyt. On helppo arvostella tehtyjä päätöksiä, mutta odottaisin, että jokainen puolue esittäisi myös oman vaihtoehtonsa, jos esitetty ei kelpaa. Kaikkien valtuutettujen ja oletettavasti myös puolueiden johtohenkilöiden pitäisi tietää, että herrojen palkat eivät tätä tilannetta korjaa.
Vaalien alla olisi helppo luvata yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Se ei vain sovi luonteelleni. Realisti, inhorealisti minussa tietää sen, että vuodet 2013-16 tulevat olemaan erittäin vaikeat. Jos laiva ei 2016 mennessä ole kääntynyt, se menee pohjaan. Sitä minä en halua. Haluan, että salolaiset päättäjät itse saavat päättää siitä, miten taloutemme kuntoon laitamme.
Brändäystä
Risteilimme lauantaina valtuustoryhmän kanssa Ahvenanmaalle. Agendalla hallintosääntöuudistus. Lisäksi kuulimme Tabellin Annan alustuksen kaupunkibrändäyksestä, jonka hän on valinnut opinnäytteensä aiheeksi. Anna opiskelee siis liiketaloutta Turun AMK:n Salon toimipisteellä ja tiiviisti mukana myös demareiden toiminnassa.
Anna toi varmasti omalla alustuksellaan monille meistä aivan uudenlaista katsantokantaa Salon kaupungin kehittämiseen. Tätä nuorta naista kannattaa kuunnella, siksi tuoreita ja hyviä ajatuksia hänellä on. Että ihan vaan vinkiksi vaikka kaupunginkin työryhmiin.
Kuntaliitoksen aikaan lanseerattiin ajatus Salon kaupungista viherkaupunkina. Ajatus oli hyvä. Ongelmaksi muodostui se, ettei kukaan oikein tiennyt, mitä termin takana on. Yleensä termin sisältö vaihtelee vastaajasta riippuen. Osalle se tarkoittaa maaseutukaupunkia, toisille ekologista. Sinänsä tästä olisi varmaan saanut rakennettua vahvan brändin, jos perusta olisi ollut kunnossa.
Salon kaupungin brändiä on rakennettu työryhmän voimin. Kovin vahvaa ajatusta brändin takana tuskin on, koska ainakaan minä en pystynyt yhtään muistamaan, millaista brändiä kaupunki itselleen ajaa. Kaivoin sitten esiin vähän materiaalia ja muistin, että jossain olen kyllä törmännyt.
Kovasti vain tuntuu edelleen siltä, että haluamme pitäytyä teknologiakaupunkina, eikä oikestaan millekään uudelle ole edes annettu sijaa. On aika hauska, että haluamme olla johtava tutkimuksen ja tuotekehitystoiminnan keskus langattoman tiedonsiirron sekä hyvinvointi- ja terveysteknologian sektoreilla. Tämä tarkoittaa mielestäni myös kaupungin yhä kasvavaa panosta verkkomaailmaan.
Salon kaupungilla ei ole edes virallisia sivuja Facebookissa. Salo-ryhmän on aikanaan perustanut yksityishenkilö, joka on tarjonnut sivustoa kaupungin ylläpidettäväksi, mutta tämä ei ole kelvannut. Sosiaalinen media markkinointikanavana on yhä kasvava. Myös kaupungin internet-sivut ovat hieman kömpelöt, eikä palveluita ole sähköisesti tarjolla kuin vain muutama.
Salon nuorisopalveluille täytyy nyt antaa ruusuja sosiaalisen median hyödyntämisestä. Sitä käytetään tehokkaasti. Tästä ehkä oppia koko organisaatioon?
Kop, kop. Kuka siellä?
Kuntavaalit koputtavat oven takana. Yksi varma merkki lähestyvistä vaaleista on paikallislehden mielipidepalstan täyttyminen ehdokkaiden kirjoituksista. Pääsääntöisesti niissä arvostellaan nyt tehtyjä päätöksiä. Kirjoituksissa harvoin otetaan kantaa siihen, mikä olisi sitten ollut se oikea vaihtoehto. Jos otetaan, on se summamutikassa ilmaan heitetty mutu.
Yleisin kirjoituksissa esiin nouseva tapa päästä ylös talousahdingosta on säästää hallinnosta. Tämä mantra on kulutettu tämänkin valtuustokauden aikana miltei loppuun. On totta, että hallinnon turhat välikädet pitää karsia, mutta saamme lakkauttaa vaikka koko hallinnon(tähän lukuun kuuluvat jo koulujen rehtoritkin), emmekä edelleenkään ole tasapainottaneet taloutta.
En sitten tiedä, kuka laatisi lukujärjestykset, hoitaisi kaupungin laskutukset, pitäisi lautakuntien pöytäkirjat, kun olemme lakkauttaneet hallinnon.
Toinen usein kannatusta saava asia on toimintatapojen muuttaminen. Kun vain saisimme toimintatavat muutettua, niin johan talous pelastuu. Tässäkin aiheessa on totuuden siemen, sillä kuntaliitos loi paljon turhia raja-aitoja, joista pitää päästä eroon. Talousahdinkoa tällä ei kuitenkaan hoideta, sillä 50 miljoonan euron aitoja meillä tuskin on.
Virkamiehistön sanotaan olevan tehotonta, eivätkä he edes ymmärrä ihan kaikkea, mitä esittävät. Oma käsitykseni on, että virkamiehistö on kuitenkin oman alansa asiantuntijoita. Miksi muuten heidät olisi tehtäviinsä valittu? Pitänee mennä valtuutettujen peilin eteen, jos epäpätevää sakkia on kaupungin johtopaikoille menty valitsemaan.
Kolmantena ratkaisuna esitetään yleensä veroprosentin korotusta. Tämä aihe on meille sosialidemokraateille mieleinen, sillä mehän rakastamme veroja. Tässä taloustilanteessa myöskin verojen korotus on liian vähäinen toimenpide, ellemme sitten heivaa prosenttia heti 24:ään.
Syy, miksi ryhmien kesken verokeskustelu on tältä vuodelta käymättä lienee se, että päättämällä budjettiraamin yhteydessä veroprosentin korottamisesta, osalle päättäjiä tämä olisi tarkoittanut sitä, ettei mitään muuta sitten tarvitse tehdäkään. Eletään vain kuten ennenkin, koska aina voi korottaa prosenttia?
Lopuksi.
Kaupungissa on haettava henkilöstösäästöjä. Henkilöstömenot muodostavat ison siivun kaupungin kakusta. Organisaatiouudistuksen kautta haetaan myös pysyviä rakenteellisia ratkaisuja.
Henkilökunnan lomautukset eivät olleet yhdenkään poliittisen ryhmän tahto. YT-neuvotteluiden tulos oli mikä oli, eikä jäljelle jäänyt vaihtoehtoja. Nyt on viranhaltijoista kiinni, miten lomautukset toteutetaan. Kahden viikon lomautus ei välttämättä tarkoita kahden viikon yhtäjaksoista työkatkosta.
ps. Erään valtuutetun mielestä työttömät voisivat mennä hoitamaan vanhuksia, opettamaan lapsia, auraamaan katuja ja laittamaan ruokaa lomautusten ajaksi. Hänen mukaansa näissä kaupungin suojatyöpaikoissa ei tarvita kummoistakaan ammattitaitoa. Lääkäreiksi hän ei sentään meitä työttömiä halunnut.
Ainakin minä jätän mielelläni työt ammattilaisten käsiin. Voisi olla muutama halkeama seinissä minun hypätessäni tiekarhun ohjaksiin.
Vale, emävale, kuntavaalit
SDP on ottanut budjettiriiheen mennessään tavoitteekseen kirjata vanhusten ympärivuorikautisen hoidon henkilöstömitoituksen lakiin. Vanhuspalvelulain lähtökohta on arvokkaan vanhuuden turvaaminen. Kaikki ikäihmiset eivät ole hoivan tarpeessa ja vaan pärjäävät pitkään ilman apua. Kun apua tarvitsee, on sitä saatava ja sen oltava laadukasta.
Asiasta Salon Seudun Sanomissa kirjoitti myös Katja Taimela. Tänään Katjan tekstille oli ilmestynyt valtuutettu Marita Tuomisen vastine, jossa hän on ottanut vaalitaktiikakseen demareiden haukkumisen ja valehtelun.
On totta, että demarien valtuustoryhmän enemmistön äänesti viime syksynä sekä Särkisalokodin että Kajalakodin lakkautuksen puolesta. Asialle esitetyt perustelut mm. rakennusten vaatimat investoinnit ovat kaikkien valtuutettujen tiedossa ja olen niitä aiemmin teksteissäni käsitellyt, joten en enää palaa niihin. Päätöksen jälkeenkään en ole saanut lisää tietoa siitä, mikä olisi minulle todistanut päätöksen olevan väärä.
Tekstissään Tuominen syyttää demareita myös vanhusten päivätoiminnan alasajosta. Tämä väite on vale ja sen Tuominen varsin hyvin itse tietää. Hän on toukokuun 2012 valtuustossa äänestänyt SDP:n mukana päivätoiminnan jatkumisen puolesta. Esityksemme kaatui tuolloin Keskustan ja Kokoomuksen äänin 41-33. SDP olisi halunnut jatkaa vanhusten päivätoimintaa juuri siitä syystä, että toiminta tukee vanhusten kotona pärjäämistä antaen virikkeitä ja seuraa.
Koska päivätoiminta on nyt ajettu alas, sitä tuskin enää käynnistetään. Oma toivoni lepää kunnan eläkeläisyhdistysten harteilla. Yhdistyksissä tehdään mittaamattoman arvokasta työtä ikäihmisten hyvinvoinnin eteen ja tälle työlle meidän on kuntana annettava täysi tuki.
Nuorisotakuu on yhteinen asia
SDP asetti yhdeksi hallituskauden tavoitteekseen
nuorisotyöttömyyden
torjunnan. Vuodenvaihteessa voimaantuleva nuorisotakuu on vastaus tähän
tavoitteeseen. Tällä takuulla jokaiselle alle 25-vuotiaalle työttömälle
tai alle
30-vuotiaalle vastavalmistuneelle taataan työ-, opiskelu- tai
harjoittelupaikka
viimeistään kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen.
Salossa SDP:n valtuustoryhmä teki toukokuussa aloitteen perustaa
kaupunkiin laajapohjainen työryhmä, jonka tehtävänä olisi huolehtia
nuorisotakuun toteutumisesta kaupungissamme. Työryhmään tulisi nimetä niin työvoimahallinnon,
koulutuksenjärjestäjien, nuorten, sosiaalitoimen kuin nuorisotoimenkin
edustajat.
Aloite on valmistelussa sosiaali- ja terveystoimessa.
Toivon, että aloite saadaan pikaiseen käsittelyyn ja myönteiseen esitykseen,
sillä meillä on aikaa valmistautua enää vajaat viisi kuukautta. Olen
huolestuneena kuunnellut mielipiteitä siitä, ettei työryhmää tarvita. Kyllä tarvitaan,
nuorisotakuu ei hoida itse itseään, vaan se vaatii myös panostuksia.
Salon Seudun Koulutuskuntayhtymä on toiminut ansiokkaasti
nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi jo vuosia ottamalla opiskelijoita
aloituspaikkoja enemmän. Kaikille perinteinen koulu ei kuitenkaan sovi ja
väärälle alalle joutuminen saattaa johtaa keskeyttämisiin. Tämän vuoksi meidän
on tarjottava myös vaihtoehtoja.
Vaihtoehtona perinteiselle koululle ovat oppisopimuskoulutus
sekä työpajatoiminta. Oppisopimuskoulutuksen haaste on eittämättä tämän hetken
yleisessä taloustilanteessa ja yritykset saattavat olla haluttomia aloittamaan
uusia oppisopimuskoulutuksia. Toivottavasti rohkeutta kuitenkin löytyy.
Työpajatoimintaa pyörittää Salossa tällä hetkellä Salon
kaupunki. Pajalle on jo pitkään ollut enemmän tulijoita kuin paikkoja löytyy.
Siksi olisikin tärkeää löytää mahdollisuuksia työpajatoiminnan laajentamiseksi.
Työpajatoiminnan laajennusmahdollisuuksia kolmannelle sektorille tai muulle
toimijalle tulisi tarkastella. Työpajoille on mahdollista saada myös
ulkopuolista rahoitusta.
Pidän erittäin tärkeänä, että Salon kaupungissa tartutaan
rivakasti kiinni nuorten työttömyyteen ja tehdään laajaa yhteistyötä eri
toimijoiden kesken. Meillä ei ole varaa yhteenkään kadotettuun nuoreen.
Kirjoitus julkaistu Salon Seudun Sanomissa 12.8.2012
