Saijan sanailua

Kop, kop. Kuka siellä?

Kuntavaalit koputtavat oven takana. Yksi varma merkki lähestyvistä vaaleista on paikallislehden mielipidepalstan täyttyminen ehdokkaiden kirjoituksista. Pääsääntöisesti niissä arvostellaan nyt tehtyjä päätöksiä. Kirjoituksissa harvoin otetaan kantaa siihen, mikä olisi sitten ollut se oikea vaihtoehto. Jos otetaan, on se summamutikassa ilmaan heitetty mutu.

Yleisin kirjoituksissa esiin nouseva tapa päästä ylös talousahdingosta on säästää hallinnosta. Tämä mantra on kulutettu tämänkin valtuustokauden aikana miltei loppuun. On totta, että hallinnon turhat välikädet pitää karsia, mutta saamme lakkauttaa vaikka koko hallinnon(tähän lukuun kuuluvat jo koulujen rehtoritkin), emmekä edelleenkään ole tasapainottaneet taloutta.

En sitten tiedä, kuka laatisi lukujärjestykset, hoitaisi kaupungin laskutukset, pitäisi lautakuntien pöytäkirjat, kun olemme lakkauttaneet hallinnon.

Toinen usein kannatusta saava asia on toimintatapojen muuttaminen. Kun vain saisimme toimintatavat muutettua, niin johan talous pelastuu. Tässäkin aiheessa on totuuden siemen, sillä kuntaliitos loi paljon turhia raja-aitoja, joista pitää päästä eroon. Talousahdinkoa tällä ei kuitenkaan hoideta, sillä 50 miljoonan euron aitoja meillä tuskin on.

Virkamiehistön sanotaan olevan tehotonta, eivätkä he edes ymmärrä ihan kaikkea, mitä esittävät. Oma käsitykseni on, että virkamiehistö on kuitenkin oman alansa asiantuntijoita. Miksi muuten heidät olisi tehtäviinsä valittu? Pitänee mennä valtuutettujen peilin eteen, jos epäpätevää sakkia on kaupungin johtopaikoille menty valitsemaan.

Kolmantena ratkaisuna esitetään yleensä veroprosentin korotusta. Tämä aihe on meille sosialidemokraateille mieleinen, sillä mehän rakastamme veroja. Tässä taloustilanteessa myöskin verojen korotus on liian vähäinen toimenpide, ellemme sitten heivaa prosenttia heti 24:ään.

Syy, miksi ryhmien kesken verokeskustelu on tältä vuodelta käymättä lienee se, että päättämällä budjettiraamin yhteydessä veroprosentin korottamisesta, osalle päättäjiä tämä olisi tarkoittanut sitä, ettei mitään muuta sitten tarvitse tehdäkään. Eletään vain kuten ennenkin, koska aina voi korottaa prosenttia?

Lopuksi.

Kaupungissa on haettava henkilöstösäästöjä. Henkilöstömenot muodostavat ison siivun kaupungin kakusta. Organisaatiouudistuksen kautta haetaan myös pysyviä rakenteellisia ratkaisuja.

Henkilökunnan lomautukset eivät olleet yhdenkään poliittisen ryhmän tahto. YT-neuvotteluiden tulos oli mikä oli, eikä jäljelle jäänyt vaihtoehtoja. Nyt on viranhaltijoista kiinni, miten lomautukset toteutetaan. Kahden viikon lomautus ei välttämättä tarkoita kahden viikon yhtäjaksoista työkatkosta. 


ps. Erään valtuutetun mielestä työttömät voisivat mennä hoitamaan vanhuksia, opettamaan lapsia, auraamaan katuja ja laittamaan ruokaa lomautusten ajaksi. Hänen mukaansa näissä kaupungin suojatyöpaikoissa ei tarvita kummoistakaan ammattitaitoa. Lääkäreiksi hän ei sentään meitä työttömiä halunnut.

Ainakin minä jätän mielelläni työt ammattilaisten käsiin. Voisi olla muutama halkeama seinissä minun hypätessäni tiekarhun ohjaksiin.

posted by Saija @ 8:58 AM