Kirkko ja minä
Politiikassa ei kesällä tapahdu juuri mitään. Ainakaan näkyvää. Kuumaksi aiheeksi pääsi jälleen nousemaan Päivi Räsäsen kommentit ja piikki kirkosta eronneiden pylväässä. Sinänsä Päivi Räsänen ei puhu kirkon äänellä, enkä ymmärrä, että hänen puheensa perusteella kirkosta erotaan. Sen ymmärrän, jos eron perusteena pidetään sitä, ettei kirkon ylin johto selkeästi irtisanoudu sisäministerin sanomisista.Ihmisen ei lähtökohtaisesti pidä olla minkään sellaisen toimijan jäsen, jonka arvomaailmaa hän ei koe omakseen. Sama tilanne on puolueessamme: kun on katto korkealla ja seinät leveällä, niin sisään mahtuu paljonkin toisistaan poikkeavia mielipiteitä.
Olen itse ollut aina vähän enemmän kuin tapakristitty. Rippikoulun jälkeen toimintani seurakunnassa oli aktiivisimmillaan mm. kerhotoiminnassa. Aikuiseksi kasvettuani ei seurakunta enää tarjonnut minulle mielekästä tekemistä, joten aikuisikäni olen ollut vain kirkon rivijäsen. Nyt olen oikeastaan jo odotellut, että lapseni kasvaa, jotta pääsemme yhdessä leireilemään ja toimimaan.
Kaksi kertaa minä olen harkinnut ero kirkosta. Molemmat ovat tapahtuneet kesällä, poikani syntymäpäivän kynnyksellä, samasta pirsketin kortista johtuen. Seurakunta lähettää jokaiselle lapselle syntymäpäiväkortin, joka on mielestäni ihana ele. Viime kesänä kortti sai minut kuitenkin varsin tympeäksi, koska yksi sivu kortista on omistettu parisuhdeneuvoille.
Parisuhdeneuvoissa ei sinällään ole mitään pahaa, mutta lapsen syntymäpäiväkortissa ne ovat kosolti väärässä paikassa. Lisäksi juuri eronneena yksinhuoltajana pohdin viime kesänä, että kennenköhän kanssa minä tätä parisuhdettani vaalin. Laitoin asiasta palautteen suoraan kirkkoherra Timo Hukalle. Kirkkoherran vastaus oli tuolloin se, joka esti tekemästä äkkiliikettä eroamiseksi. Lisäksi on pakko tässä kohden kiittää myös seurakunnan perheneuvontaa ja Susa Niinistöä. Teette arvokasta työtä!
Tänä kesänä kortti putkahti taas postiluukusta. Korttien sisältöä piti viime vuoden jälkeen tarkastella uudelleen ja olin laittanut seurakuntaan toiveen, että korttia ei lähetetä, mikäli siinä edelleen parisuhdeneuvoja jaetaan. Ja jaettiinhan siinä. Muuttunut parisuhdetilanteeni ei muuttanut suhtautumistani korttiin.
Suivaannuin jälleen, mutta tällä kertaa jätin palautteen laittamatta. Muistelin muutaman kuukauden takaista lehtijuttua alueen kirkkoherrojen suhtautumisesta sukupuolineutraaliin avioliittolakiin ja parien siunaamista. Timo Hukan sanat siinäkin jutussa luovat uskoa siihen, että kirkkokin voi muuttua. Valtakunnan tasolla tätä uskoa huomiseen luo piispa Irja Askola.
Edelleen olen siis kirkon jäsen, vaikka kiukuspäissäni välillä olenkin siitä eroamassa. Pidempi pohdinta on aina johtanut toiseen lopputulemaan. Omaan elämääni olen saanut kirkolta paljon.
posted by Saija @ 9:13 AM
0 Comments
