Nuoriso, välivuodet ja jatko-opinnot
Katselin, harvinaista kyllä, ykkösen aamutelkkaria tänään ja korviini kantautui keskustelu nuorten lukion jälkeisestä elämästä. Kovasti siellä oltiin huolissaan, että opintojen ohjaus on pahasti pielessä, jos lukion jälkeen ei vielä tiedä, mitä haluaisi 'isona' tehdä. Itse kolme vuotta lukion jälkeen välivuotta viettäneenä, en oikein ymmärrä huolta välivuosien jäämisestä/pitämisestä. En tiennyt vielä noiden välivuosienkaan jälkeen, mikä minusta isona tulee, vaan pakon sanelemana aloitin liiketalouden opinnot. Ei se minua koskaan niin kovasti kiinnostanut, mutta kun pakko oli jonnekin mennä. Mikään ammatinvalintapsykologi tai opinto-ohjaaja ei varmaankaan olisi saanut selville, mitä haluan tulevaisuudessa työkseni tehdä, sillä itsellenikin se selvisi vasta tänä syksynä. Pitääkö yksilön tietää jo yhdeksäntoista vuotiaana, mitä tulevaisuudelta haluaa? Eikö ole hyväksi elää ja nähdä maailmaa? On tietysti hyvä, mikäli toiveammatti on tiedossa, kun lukion päättää, mutta ei kai se maailmanloppu ole, mikäli pari vuotta asiaa tahollaan miettii?Nykyjärjestelmä pakottaa lukiosta valmistuneet pyrkimään kouluun sillä uhalla, että työttömyyskorvaus menee, jollei ole tarpeeksi hakupapereita lähetellyt. Myös opiskelupaikan ottamatta jättäminen aiheuttaa korvauksen menetyksen. Oma mielipiteeni on, että tällainen järjestelmä johtaa väistämättä siihen, että varsinkin ammattikorkeakouluissa on opiskelijoita, joita ei kyseinen koulutus edes kiinnosta. Tämä taasen johtaa siihen, että opintoja keskeytetään tai motivaatio niiden loppuunsuorittamiseksi on matala. Itselläni on ollut alusta asti selvää, että kesken ei jätetä, vaikkei missään vaiheessa niin kiinnostanutkaan. 26-vuotiaana etsin edelleen haaveammattiani, joka tosin on viittä vaille löytymässä ja ihmettelen, että miten olisin voinut sen tietää 19-vuotiaana. Mielestäni valtiovallan huoli ylioppilaiden välivuosista on turha, mikäli tauolle on syynä yksilön oma valinta ja hän viettää vuotensa töitä tehden, eikä jää sohvan nurkkaan makaamaan. Sapattivuoden pitäminenkin on tietysti sallittua, kunhan se ei sitten jatku kymmeniä vuosia. Olen vahvasti sitä mieltä, että nuorten on löydettävä omat kiinnostuksen kohteensa, opiskeltava ja tehtävä työtä, mutta olisi myös muistettava elää. Elämää ja erotiikkaa, niinhän se Junnukin aikoinaan lauleskeli.
posted by Saija @ 3:35 PM
0 Comments
