Tuloveron kevennyksiä, ostovoiman kasvua ja synnytyksiä
Valtiovarainministeriö esittää ensi vuodelle 800 miljoonan tuloveronkevennyksiä. Keskituloiselle eli 35 000€ vuodessa ansaitsevalle on siis luvassa yli 500€:n vuosittainen helpotus. Ostovoiman on laskettu kasvavan 3,5%, mikäli inflaatiovauhti hidastuu VM:n ennustamaan 2,8 prosenttiin. Myös eläkeläisten verotusta oikeudenmukaistetaan ja valtio puuttuu toimillaan inflaation torjuntaan. Ainakin omien sanojensa mukaan.
Itse olen kyllä ihan tyytyväinen, että ansiotulojen verotukseen puututaan ja niitä alennetaan, koska palkansaajathan tässä yhteiskunnassa maksavat nykyään kaiken. Ongelma on vain siinä, että verohelpotus kohdennetaan kaikille tasapuolisesti, jolloin pienituloiset eivät alennuksista pääse hyötymään. Itse pidän 35 000€ vuosituloja jo aika hyvinä ja mietinkin usein, että mistä nämä keskipalkat oikein tulevat? Kai se on niin, että yksi Jorma Ollila vääristää kaikki palkkatilastot.
Mikäli inflaatio laskee, mitä epäilen, ostovoima saattaa ensi vuonna jopa kasvaa. Mikäli näin ei käy, niin ostovoima saattaa jopa laskea, niin kuin monelle on jo tänä vuonna käynyt. Viime syksyn palkkaratkaisujen tuomat korotukset on jo monta kertaa syöty bensiinin, sähkön ja ruuan hinnan nousuilla. Väittäköön kuka mitä tahansa, mutta itse on ainakaan omassa taloudessani tuosta yhtälöstä plus-merkkistä saa.
Valtio puuttuu Kataisen mukaan inflaation torjuntaan mm. pidättäytymällä tupakkaveron(?) nostosta. Anteeksi kuinka? Terveyskeskusmaksuja voi nostaa, muttei tupakkaveroa, koska inflaatio nousee. Eivätkö palvelumaksujen korotukset vaikuta ollenkaan inflaatioon? Kysymys on kokoomukselle siksi ideologinen, että asiasta vaietaan ja se ohitetaan olan kohautuksella. Kerrassaan kummallista politiikkaa. Ristiriitaista ja kummallista herra Katainen!
Ruuan arvonlisäveroa alennetaan ensi vuoden lokakuussa viidellä prosentilla. Tämän alennuksen hinta on 500 miljoonaa euroa. Lasten päivähoidon maksuttomaksi tekeminen maksaisi yli 200 miljoonaa vähemmän, mutta se on utopiaa. Kyse ei siis ole siitä, että valtiolla ei ole varaa. Kyse on tahtotilasta ja arvovalinnoista. Sisäfileen ostaja hyötyy arvonlisäveron alennuksesta enenmmän kuin jauhelihan ostaja. Päivähoidon maksut näemmä ovat kokoomukselle vain pisara kotitalouden menoista(430€ kahdesta lapsesta per kuukausi), kun keskituloiselle se on suunnaton helpotus taloudelle.
Positiivista on, että mm. alimpiin äitiyspäivärahoihin on tulossa korotus. Lapsilisää korotetaan kympillä kolmannesta lapsesta, mikä ainakin itsestäni vaikuttaa kyseenalaiselta keinolta kannustaa ihmistä synnyttämään. Kaiken lisäksi lapset ovat epätasa-arvoisessa asemassa, kun esikoinen saa vähemmän lapsilisää kuin saman perheen kolmas lapsi. Lapsilisäjärjestelmä kaipaisi kokonaisuudistusta, jossa kaikki lapset saisivat saman suuruisen lapsilisän ja monilapsisille perheille olisi olemassa muunlainen tukijärjestelmä.
Liisa Hyssälä kannustaa ihmisiä synnyttämään lapsensa jo opiskeluaikana. Siis mitä ihmettä mahtaa ministerin päässä liikkua, kun tuollaisia ulostuloja tekee. Opiskelujen venymisestä ollaan jo nyt huolissaan ja entisestään ne venyisivät "Hyssälän mallilla". Toisekseen rahatilanne on monilla opiskelijoilla ja nuorilla perheillä muutoinkin tiukka. Moni haluaa ensin vakituisen työn, jonka saaminen on ilman lapsiakin hankalaa, ja vasta sitten perustaa perheen. Valtiolle tulisi halvemmaksi, kun opiskelijalle ei yhtä korkeaa äitiyspäivärahaa tarvitse maksaa kuin työssäkäyvälle. Työnantajan näkökulmasta tämä tietysti on ideaalitilanne: kukaan ei enää jäisi äitiyslomalle. Hienoa eturyhmäajattelua ministeri Hyssälä!
Piirin puheenjohtajaksi?
Pitkän pohdinnan jälkeen päätin asettua ehdolle piirin puheenjohtajaksi, jos vain omalla alueella tunnen riittävää kannatusta. Keskiviikkona ja eilen minulle tuota kannatusta annettiin, joten tässä sitä nyt ollaan. Kuukauden päästä on piirikokous, jossa uusi puheenjohtaja valitaan. Minä olen yksi vaihtoehto.
Hia Sjöblom kysyi äsken, että pelottaako vastuu, jos tulen valituksi? Ei pelota, vaikka vastuu on suuri ja paikka merkittävä. Se on haaste. Haasteista selvitään kovalla työllä ja tovereiden avulla voittajana eteenpäin. Olen tottunut kantamaan vastuuta ja tästä eteenpäinkin otan mielelläni vastuuta kannettavaksi.
Politiikka on ollut osa elämää jo pienestä asti. Isä aktiivisena AY-ihmisenä on sytyttänyt kipinän yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja tätini on ollut aktiivi demari jo hyvästikin vuosikymmeniä. Muu perhe onkin sitten täysin epäpoliittista. Kaveripiiriin mahtuu kaikenlaista näkemystä politiikan suhteen, mutta parhaat ystäväni katsovat maailmaa samojen aatteiden valossa kuin minä itsekin.
Maailmassa on paljon parannettavaa ja korjattavaa. Valmiiksi maailma tuskin koskaan tulee, mutta paremmaksi sen voimme tehdä. Heikoimpien puolustaminen on varmastikin suurin syy, miksi olen alunperin lähtenyt mukaan toimintaan. Tällä hetkellä olen eniten huolestunut palkansaajien asemasta Suomessa. Verohuojennukset kohdistuvat lähes poikkeuksetta varakkaisiin yrittäjiin ja maanviljelijöihin, eikä palkansaajalle enää riitä jakovaraa.
Ansiotuloa saava keskiluokka maksaa suurimman osan tämän valtion palveluista ja myös heistä tulisi huolehtia. Totuus on, että ilman keskiluokan tuomaa verorahaa, emme voi pitää huolta heikoimmistamme. Tämä asia tuntuu monelta unohtuvan. Monesti puhutaan paljon vähäosaisten asioista ja unohdetaan, että myös keskituloiset palkansaajat tarvitsevat veroilleen vastineen.
On oma taiteenlajinsa pystyä pitämään sekä palkansaajien että heikompiosaisten puolta. Se on SDP:n tehtävä, sillä mikään muu poliittinen liike ei sitä tee. On meidän tehtävämme huolehtia, että kaikki saavat vastinetta maksamilleen veroille ja maksuille. On meidän tehtävämme huolehtia, että palkansaaja ei maksa korkeampaa veroa kuin yritysperijä tai eläkeläinen enempää kuin palkansaaja. Se on meidän tehtävämme yhteiskunnassa. Kokoomus pitää huolen omistaan, meidän tehtävämme on huolehtia omistamme!
Liikuntaa ja liikkumisen kustannuksia
Kirjoitin taannoin SSS:n mielipiteisiin liikuntapaikkojen säilyttämisestä maksuttomina. Eilisessä lehdessä kokoomuksen Sami Heikkiniemi kirjoittaa liipaten saamaa asiaa, muttei tietenkään omasta näkökulmastani. Tosin hän aluksi toteaa, että siitä helposti voisi olla minun kanssani samaa mieltä, varsinkin, kun harrastuksena on lentopallon juniorijoukkueen valmentaminen.
Heikkiniemen mukaan liikuntapaikkojen maksullisuudelle on perusteensa. Tämä peruste ei kamalan hyvin käy kirjoituksesta selville, mutta ilmeisesti se on siinä, että kunnan tulisi siirtyä välillisesti liikuntaharrastuksen tukemisesta suoraan tukemiseen. Eli toisin sanoen antaa seuroille puhdasta rahaa toiminnan pyörittämiseen. Tällä mahdollistettaisiin Heikkiniemen mukaan se, että seurat voisivat palkata lisää täyspäiväisiä liikunnanohjaajia tekemään työtä.
Tosi on, että työpaikkoja tulisi varmasti tällä tavoin lisää, mutta sitähän ei voi kukaan tietää. Ovatko seurat siltikään valmiita palkkaamaan työntekijöitä liikuttamaan junioreita? Ja kuka maksaisi lystit? Junioreiden vanhemmat tietysti. Tämä tuskin lisää liikkuvien lasten määrää, sillä ainakaan pienituloisella ei ole tämän jälkeen toivoakaan päästä kiinni paikkaan joukkueessa. Raha puhuu.
Heikkiniemi on kirjoituksessaan tekemässä seuratyöstä yritystoimintaa, jota kunnan vielä tulisi tukea rakentamalla kunnon liikuntapaikkoja. Haloo! Jos on yritys, niin siinä on olemassa yrittäjän riskit. Mikäli haluan perustaa liikuntapalveluja tarjoavan yrityksen, niin siitä vain. Vuokraa tilat ja yritys käyntiin. Junioritoiminta ei ole ainoa, joka hyötyy kunnan epäsuorasta tuesta, vaan siitä hyötyvät kaikki. Eläkeläisillä sekä puulaakijoukkueillakin on mahdollisuus hyödyntää ilmaisia liikuntapaikkoja.
Seurat ovat voittoa tuottamattomia yhdistyksiä, joiden toiminta perustuu pääosin vapaaehtoisuuteen. On totta, että talkoovoimat ovat vähentyneet, mutta vielä sitäkin löytyy. Itse ainakin olen luvannut palata valmentajan pallille, jos oma lapseni sitten joskus haluaa koripalloa pompottamaan lähteä. Onko ongelma sittenkin siinä, että vanhemmat haluavat vain mennä omiin harrastuksiinsa, eikä lasten harrastuksille ole aikaa? Onneksi on vielä paljon niitä, jotka seuraavat lapsen harrastuksiin valmentajina, huoltajina ja joukkueenjohtajina. He tekevät suunnattoman arvokasta työtä.
Lapset ja nuoret eivät liiku tarpeeksi. Tai no, osa liikkuu ja osa ei. En usko, että tähän on ratkaisu siinä, että lyödään lisää maksuja vanhempien kukkarolle. Edelleen ne samat lapset ovat liikkumatta. Ratkaisu saattaisi olla koululiikunnan lisäämisessä. Tässä ongelma on siinä, että koululiikunnasta on tehty monelle pakkopullaa.
Valinnanvapautta pitäisi olla jo ala-asteella. Jos haluaa pelata pallopelejä, niin saisi sitä tehdä. Moni pitää telinevoimistelusta, mutta minä en pitänyt. Olin mieluummin pois tunnilta. Ja kuka oikeasti tekee mitään sillä tiedolla, miten kuulaa oikeasti työnnetään tai minne suuntaan kiekon tulee pyöriä? Ehkä olisi hyödyllisempiäkin tapoja viettää koulun liikuntatunteja. Myös eheytetyn koulupäivän tuomia mahdollisuuksia voisi tällä saralla tutkia.
Puolustuspuhe Ollikkalan koululle
Käyn aika ajoin seuraamassa Suomi24-keskustelupalstaa. Pääosin asioihin voi suhtautua puhtaalla huumorilla, mutta nyt minua alkoi suunnattomasti häiritsemään
keskustelu Valhojasta ja Ollikkalan koulusta. Yleinen käsitys on, että Ollikkalan koulu olisi jotenkin huonompi kuin muut. Tätä näkemystä perustellaan sillä, että koulussa on paljon ulkomaalaisia tai että koulussa on paljon huono-osaisia.
Mielestäni Ollikkalan koulun suuri rikkaus piilee nimenomaan siinä, että koulussa on paljon eri taustaisia lapsia. Valhojan rauhallinen pientaloalue omistusasuntoineen ja Ollikkalan kerrostalot omistus- ja vuokra-asuntoineen muodostavat alueen, jolle mahtuu monenlaista tallaajaa. On rikkaus tuntea monenlaisia ihmisiä, jotka eivät ole aivan samasta muotista veistettyjä kuin sinä. Lapset eivät katso kansalaisuutta tai taloudellista tilannetta, vaan me aikuiset teemme sen. Samalla teemme niistä peikkoja, joilta haluamme suojella lapsiamme. Mutta miltä? Suvaitsevaisuudelta?
Mitään faktaa tuskin on olemassa siitä, että Ollikkalan koulua käynyt menestyisi elämässä keskimäärin huonommin kuin vaikka Alhaisten koulua käynyt. Samalla tavoin sieltä tulee juristeja, lääkäreitä ja ekonomeja, ainakin omasta ikäryhmästäni. Moni on menestynyt elämässään erittäin hyvin ja ovat kelpo kansalaisia, vaikka ovatkin hurjassa Ollikkalan koulussa käyneet.Koulun hyvyys tai huonous on kiinni aivan muusta kuin siitä, onko siellä paljon ulkomaalaisia tai heikossa taloudellisessa tilanteessa olevia. En niele tätä perustelua.
On naiivia ajatella, että nykypäivänä pystyy elämään ilman kontaktia maahanmuuttajiin. Ne ovat työelämässä väistämättömiä. Tähän pitäisi oppia jo lapsena. Jos vieraiden kulttuurien ymmärrys puuttuu, on vaikea kohdata ulkomaalaisia. Oma ikäluokkani oli kuudennella luokalla, kun kouluun tuli kymmenkunta maahanmuuttajalasta. Meistä tuli heidän kummiluokkansa. Muistan edelleen elävästi sen pienen pojan, jonka opetin solmimaan nauhat kengistään. Tuolloin ei vielä ollut lainkaan normaalia, että koulussa on maahanmuuttajia, joten uskallan väittää, että toisen kulttuurin tuleminen omaan elämääni jo tuolloin, on tehnyt minusta avarakatseisemman kuin kukaties olisin ilman sitä.
Tunnettuus vai asiakysymykset?
Eilisessä Salon Seudun Sanomassa oli katugallup ihmiseten äänestyskäyttäytymisestä. Kovin monelta kannalta ihmiset omaa valintaasa pohtivat: osaa ei politiikka kiinnostanut, mutta äänestävät silti, osa ei äänestä, osa äänestää, koska haluaa vaikuttaa.
Meille kuntavaaliehdokkaille tällainen tilanne tuo haasteen, miten erottua joukosta. Moni tekee kuntavaaleissa päätöksen ihan muille perusteilla kuin puoluekantaan perustuen. Pesunkestävä kepulainen saattaa äänestää demaria, jos hyvä tyyppi sattuu kohdille ja päinvastoin. Voiko kuntavaaleissa todellisuudessa erottua asiakysymyksillä vai ratkaiseeko tunnettuus?
Tunnettuus on eittämättä etusijalla, kun kunnallisia päätöksentekijöitä valitaan, mutta uskon, että asiakysymyksilläkin voi vaikuttaa. Tunnettuus lähtee kuitenkin omien mielipiteidensä julkituomisesta. Harvalla meistä on niin suuri suku, että valinta valtuustoon on varma. Osa saa tunnettuutensa työpaikalla, osa harrastuksissa ja kuka mistäkin. Mutta äänestävätkö ihmiset vain kasvoja?
Jos äänestäjän kanta poikkeaa ehdokkaan kannasta radikaalisti, niin valitseeko hän kukaties puolitutun enemmän itsensälaisen ehdokkaan kuin tutun naapurin? Siihen, jos tietäisimme vastauksen, vaalityö olisi kosolti helpompaa.
Täsmätoimilla parempaan tulevaisuuteen?
Päivän Turun Sanomissa pääministeri Vanhanen lupaa aikaistaa tuloverojen alennuksia, muttei kuitenkaan lähde kokoomuksen kelkaan, että kevennykset tulisivat kokonaisuutenaan ensi vuonna. Inflaatio laukkaa 4,4 prosentissa(monet palkat ovat nousseet tai nousevat tänä vuonna tuon saman prosentin). Jotain on tehtävä.
Tuloveron kevennykset sinällään ovat positiivinen asia. On vain kovin kummallista, että ensin kevennetään perintöverot ja sitten vasta päästään palkansaajan asialle. Jos päästään sittenkään. Hallitus on tehnyt itsensä tunnetuksi pettämällä lupauksensa. Hillitseekö tuloverojen lasku inflaatiota? Positiivisesti se vaikuttaa kyllä ostovoimaan, jos vaikuttaa. Itse törmään aina siihen, että kun verot laskevat niin palkat nousevat juuri sen verran, että tulos on +-0.
************
Jutta Urpilainen ehdotti, että hallituksen tulisi perua peruspalveluiden hinnankorotukset. Liisa Hyssälä ilmoitti, että tämä johtaa köyhille hintojen korotuksiin. Miten ihmeessä??? Jos kerran hinnat pysyvät samana, niin eiväthän ne silloin nouse. Ne pysyvät samana. Kukaties Hyssälä tarkoittaa, että niille, joille hallitus nyt heitti luun kaluttavaksi, päivähoitomaksut nousevat hallituksen esityksen summista. Kuka tietää, mutta kummallista on kepulainen logiikka.
Keskustan leirissä on myös vaadittu ruuan arvonlisäveron alentamista jo ensi vuoden alussa. Jälleen syynä on inflaation hillitseminen. Itse en näe tuossa alvin alentamisessa mitään järkeä, koska vähävaraisia se ei auta. Ruokamenot kun on jo muutenkin karsittu minimiin, niin parin euron säästö kuukaudessa on merkityksetön. Tulkoon tämä tuki jollain muulla tavoin.
Ruuan hinnan nousuun tulisi puuttua muulla tavoin. Biopolttoaineet mainitaan hyvin usein syynä ruuan hinnan nousuun. Mahdollista ja jopa todennäköistä. Tosin pientä ihmistä ihmetyttää, miten nämä asiat ylipäänsä kilpailevat keskenään. Olisiko polttoaineiden tukiaisissa korjattavaa?
**************
Kukaan hallituksessa ei kuitenkaan puhu esimerkiksi polttoaineen verotuksen keventämisestä, vaikka se on ollut yhtenä osana kiihdyttämässä inflaatiota. Kukaan hallituksessa ei puhu viime syksyn palkankorotuksista, jotka osaltaan vaikuttavat nyt syntyneeseen tilanteeseen. Tupon syntymisen myötä tuskin oltaisiin tässä.
Hallitus hyssyttelee omia toimiaan. Tottakai. Inflaatio ei ole ollut näin korkea 17 vuoteen eli juuri ennen suurta lamaa. Minne ollaan menossa? Hirvittää! Ainakin minua.
Kirottu digi
Päätin keskiviikkona ja eilen katsoa telkkarista yhden ohjelman, yhden vain. Ei tarvinnut. Kirottu digiaika. Olemme ostaneet uuden boksin, vaihtaneet sisällä antennijohdot, laittaneet ulkoantennin parempaan kuosiin. Ei auta. Kanavapaketin muutoksen myötä Turussa tapahtuva sade tai tuuli vaikuttaa vääjäämättä television toimintaan.
Yle näkyy kyllä, mutta muut eivät. Yleä en edes koskaan katso, vaikka ehkä satunnaisesti Ajankohtaista kakkosta. Olen siis sitä porukkaa joka voisi sanoa tv-lupansa irti ja hankkiutua eroon koko telkkarista. Kaikki muu elekrtoniikka toimisi tietokoneen näytöltäkin. Mutta kun sieltä tv:stä tulee muutama sarja, jotka miellyttävät minua. Niitä haluaisin katsoa. Murphyn lain tässä kohtaa täydentää se, että digi pätkii aina parhaimpaan katseluaikaan kahdeksan ja kymmenen välillä!
Digiaikaan siirtyminen oli turha ja vanhankantainen päätös. Uusi teknologia on jo olemassa, eikä varmastikaan kulu montaakaan vuotta, kun on jo otettava käyttöön jotain muuta kuin digiboksit. Tuolloin kansalaiset ovat turhaan investoineet digeihin ja joutuvat uudelleen ostamaan kalliin tekniikan laitteet. Markkinat kiittävät, minä en. Jo nyt digiin on mennyt monta sataa euroa, halpa ja huonovahvistinen laatikko kun ei meillä suostunut toimimaan(asumme muuten 2km päässä Salon keskustasta).
Saimme kaiken toimimaan kohtuu hyvin, kunnes parisen viikkoa sitten tapahtui tämä kanavapaketti muutos. Silloin sekosi myös meidän perheen antennit. Pitää siis soittaa joko antennimiehelle tai vanhaan tapaan miehen nousta katolle ja minä alhaalta neuvon, koska on oikea kohta. Kuka maksaa laskun antennin uudelleensuuntauksesta? Onhan se minusta riippumatonta, että täysin toimiva systeemi meni sekaisin uudistuksen yhteydessä!
Digitelevision aika oli ohi ennen kuin se alkoi. Kukaan ei vain suostu myöntämään, että virhe tehtiin. Vika on katsojassa.
Harmaansävyjä
Olen välillä hieman mustavalkoinen. Yleensä asioissa, jotka ovat minulle jostain syystä niin syvälle ulottuvia periaatteita, ettei niistä voi olla montaa mieltä. Valitettavasti huomaan mustavalkoisuuden joskus nostavan päätään myös sellaisissa asioissa, joita pitäisi pohtia monelta kannalta.
Mustavalkoinen saa olla esimerkiksi luottamuksen ja rehellisyyden suhteen, koska niissä ei kultaista keskitietä ole olemassa. Joko olet tai et. Harmaansävyt tulisi pyrkiä erottamaan ainakin poliittisissa kysymyksissä paremmin kuin hyvin. Ei ole niin selvää, että ydinvoima on auttamatta huono asia tai että polttoaineen verotus on liian korkea.
Myönnetään, että itsekin välillä manailen kallista bensaa, mutta voin ihan rehellisesti sanoa, että turhat ajot on meidän perheessä loppuneet. Tämä on kai ympäristöverojen tarkoitus. Toisaalta, jos verotusta muutettaisiin päästöpohjaiseksi, voisi olla, että meidän perhe luopuisi autosta kokonaan. Ei meillä ole varaa ostaa uutta autoa, sellaista vähäpäästöistä. Välillä tuntuu, että tiettyyn asemaan päästyään unohdetaan, mitä se todellinen arki on. En ainakaan minä ole valmis velaksi ostamaan 20000€ autoa.
Kyllä minua sähkön hintakin hirvittää. Mutta talomme lämpiää sähköllä ja varaavalla takalla. Ei auta itku markkinoilla. Teimme päätöksen asian suhteen silloin, kun ostimme talomme. Olemme pudottaneet huonelämpötilan noin 20 asteeseen kaikkialla talossa. Ensin se tuntui kylmältä, mutta totuttuani siihen, on mielestäni miltei helle, jos lämpötila nousee sisällä yli 22 asteen. Säästämme siis sähköä ja tämäkin on ympäristöverojen tarkoitus.
Ruuan hintakin tuntuu aika ajoin liian kalliilta. Mutta kun sitäkin suhteuttaa tiettyihin luksushyödykkeisiin, joita meidänkin taloudesta löytyy, niin hinta ei välttämättä tunnu niin hirveältä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ruuan hintaan tulisi puuttua, jottei kansalaisten ostovoima enää sen myötä heikkene. Välillä tuntuu, että kulutushysteria on vallannut ihmiset ja kaikenmaailman vemputtimia on varaa ostaa, mutta ruokaa ei. Itse sorrun samaan valitteluun välillä, mutta ruokarahat mietitään nykyään aina ensin. Ja terveellinen ruoka ei ihan oikeasti ole kalliimpaa kuin epäterveellinen!
Mustavalkoisesti siis ruoka on liian kallista, bensa maksaa liikaa ja sähkönkin hinta on kohonnut pilviin. Meillä nämä asiat ovat johtaneet ympäristötekoihin: vähentyneisiin ajokilometreihin, alennettuun huonelämpötilaan sekä einesruokien kulutuksen vähenemiseen ja terveellisempään ruokaan(teemme nykyään kaiken ruuan tuoreista raaka-aineista, laatu ratkaisee). Joskus harmaansävyjen katsominen kannattaa. Ainakin, jos haluaa nähdä hinnannousuissa positiivisia puolia.
Ihan oikeasti olen kuitenkin sitä mieltä, että hintojen nousuun olisi nyt jollain konstilla tultava tolkku. Eihän tästä pidemmän päälle mitään tule, mutta joskus ripaus positiivisuutta auttaa odottamaan toimia :)
Kiinnostaako? No tottakai!
Sain äsken puhelun Salon Seudun Sanomien politiikan toimittalta. Kysymys oli yksinkertainen: kiinnostaako piirin puheenjohtajuus nyt, kun Ari Korhonen jättää paikkansa? Tottakai kiinnostaa. Valehtelisin, jos väittäisin muuta. Eri asia sitten on, olenko asiassa lopullisen päätöksen tehnyt.
Paikka on haasteellinen ja vaativa, eivätkä Arin saappaat ole kovinkaan pienet täyttää. Lisähaastetta toisi se, että asun jossain muualla kuin Turussa. Tätä en kuitenkaan lue heikkoudekseni, sillä kotikaupunki ei saa olla itseisarvo näitä asioita miettiessä.
Suuremman painoarvon laitan henkilön ajatuksille ja mielipiteille sekä siihen, miten ne kohtaavat puolueen uuden elämän. Persoona ratkaisee.
Oma poliittinen kokemukseni on verraten lyhyt ja tiedän, että monta valmiimpaa vaihtoehtoa on olemassa. Keitä he ovat, sitä en tiedä. Tosin, jos itse koen olevani tehtävään valmis, se olkoon päätöksenteon pohjana. Viimeinen kaksi vuotta on ollut itselleni kasvun aikaa. Olen kasvanut siitä ujosta takarivin kokouskävijästä lähes joka kokouksessa mielipiteensä sanovaksi, itsevarmemmaksi. Sivusta seuraten on omille mielipiteille ja käsityksille ollut aikaa kasvaa. Hyvä niin. Elämä on jatkuvaa kasvamista ja oppimista. Mitään ei saa, ellei yritä ja halua. En ole ihan varma, olenko samaa mieltä sananlaskun kanssa, että vaatimattomuus kaunistaa. Ehkä joskus, ei aina.
Puhelu SSS:n toimituksesta tuli pienoisena yllätyksenä, sillä en ole omaa päätöstäni loppuun miettinyt. Monia asioita on otettava huomioon ja niitä tässä vielä itsekseni punnitsen.
Liikuntapaikat säilytettävä maksuttomina
Kunnallisilla liikuntapalveluilla tuetaan kuntalaisten hyvinvointia. Liikunta on omiaan auttamaan sairauksien torjumisessa ja elämänlaadun parantamisessa. Liikunta on keino sosiaalisten verkostojen luomiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn kaikille kuntalaisille iästä riippumatta. Liikunnan harrastamisen tulisi olla mahdollista varallisuustasoon katsomatta.
Uuden Salon kaupungin strategiassa ensimmäinen kriittinen menestystekijä liikuntapalveluiden järjestämisessä on riittävän tiheään tehdyt palvelumaksujen tarkistukset. Tämä tarkoittaa sitä, että uudessa Salossa liikuntapaikoille ollaan tuomassa maksuja. Nykyisessä Salon kaupungissa liikuntapaikat ovat pääosin maksuttomia muutamaa poikkeusta(mm. uimahalli) lukuun ottamatta.
Koulujen liikuntasaleissa harjoittelee iltaisin monia seurojen juniorijoukkueita. Mikäli tästä harjoitusajasta perittäisiin maksu, tulisi maksu epäilemättä juniorin vanhempien maksettavaksi, huimien lisenssimaksujen lisäksi. Urheiluseurat tekevät pyyteetöntä vapaaehtoistyötä liikunnallisen elämäntavan hyväksi. Se, miksi tästä pitäisi vielä periä maksua, ei ainakaan allekirjoittaneeseen uppoa.
Juniorityön lisäksi kaupungin tiloissa liikkuu niin ikäihmisiä kuin työssäkäyviäkin. Kaikille heille liikunnan hyödyt ovat kiistattomat. Maksuttomat liikuntapaikat ovat parasta tukea, mitä kunta voi eri ikäryhmille antaa. Taloudellinen tilanne on ilman maksujakin seuroilla tiukka. Myöskään kaikkien kuntalaisten taloudellinen tilanne ei mahdollista taksojen maksamista, saati yksityisen palvelun käyttämistä.
Tulevassa kunnassa maksullisten liikuntapalveluiden taksat tulee pitää kohtuullisena. Ja mikä vielä tärkeämpää, nykyiset maksuttomat liikuntapalvelut pitää säilyttää maksuttomina!
Kirjoitus on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 5.7.2008
Kokoomus köyhän asialla
Kokoomus todellakin on köyhän asialla. Käväisin lukemassa
Turun Sanomien sivuilta valtiovarainministeri Kataisen kolumnin. Ei jäänyt epäselväksi, että Kokoomus todellakin on köyhän paras kaveri. Hivenen skeptinen olen kuitenkin.
Kokoomus on Kataisen mukaan keskustaoikeistolainen arvopuolue, joka toiminnallaan pyrkii kaikille oikeudenmukaisiin ratkaisuihin. Samaan syssyyn Katainen leimaa kaikki muut puolueet etupuolueiksi, jotka ajavat jonkin ryhmän etuja toisia vastaan. Siis anteeksi kuinka? Oikeudenmukaisuuden määritelmä taitaa Kataisella olla jotain aivan muuta kuin itselläni.
Vuonna 1919 Kokoomus on Kataisen tekstin mukaan tavoitellut mm. maksutonta perusopetusta, naisten aseman parantamista ja eläketurvan luomista. Kokolailla samankaltaiset tavoitteet kuin SDP asette jo kymmennen vuotta aiemmin Forssan ohjelmassaan. Jos Kokoomuksella on Kataisen mainitsema sosiaalinen omatunto, niin minne se on kadonnut? Ei se ainakaan kovin helposti ala kolkuttaa kokoomuslaisen päättäjän sisällä.
Yksityisten koulujen ja päiväkotien lisääminen, yliopistouudistus, palvelumaksujen korotukset ja perintöverouudistus kielivät kaikki jostain muusta kuin sosiaalisesta omastatunnosta. Niiltä otetaan, joilla ei alunpitäenkään liiemmälti ole. Yrityksen voi kohta periä lähes ilman veroja, mutta omakotitalosta maksat mojovat verot.
Katainen suomii myös SDP:n viime vaalien "pelottelukampanjaa" maksullisista kouluista ja vanhusten vessakäynneistä. Todellisuudessa Kokoomuksen harjoittama politiikka ei ole kovin kaukana näiden mainosten viestistä. Kokoomus on rahan puolue, pääoman puolue. Yksityistetään, yksityistetään ja näin ajetaan julkinen palvelutuotanto alemman luokan palveluiksi. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Jos ei ole varaa, käytät huonompaa.
Sosialidemokraattien tavoite on säilyttää ja kehittää julkisia hyvinvointipalveluja, joita oikeisto on hyvää vauhtia romuttamassa. SDP:llä on sosiaalinen omatunto, joka kattaa myös heikoimmista huolehtimisen. Kokoomuksen omatunto, kun taitaa tähän olla liian löyhä.
ps. Kolumnissaan Katainen mainitsee myös SAK:n viime vaalien mainoksen. Huomionarvoista on, ettei mainosta esitetty televisiossa kertaakaan.
Kummalliset, kaikkitietävät gallupit
Eilen uutisoitiin aiheesta, jos kuntavaalit olisivat nyt, niin gallupin mukaan SDP olisi suurin kuntapuolue. Tosin kannatus laskisi noin prosentin. Eduskuntavaalit puolestaan voittaisi kokoomus. Kunnallisvaalit ovat entistä enemmän nousseet henkilövaaliksi. Puolueella ei niinkään ole väliä, ehdokkaan tunnettuus ratkaisee, ainakin pienimmissä kunnissa. Tällöin ehdokasasettelulla on suunnaton merkitys.
Itse näen hyvinkin mielenkiintoiseksi sen, että puolue jää merkityksettömään rooliin kuntavaaleissa, vaikka kunnallinenkin päätöksenteko on kokolailla poliittista. Salossa demareita syytetään usein politikoinnista kaupungin hallinnossa. Totta hitossa siellä pitää politikoida! Linjan tulee olla sama kuin valtiontason politiikssa. Tottakai me ajamme meille tärkeitä hyvinvointivaltion asioita myös kunnissa. Emme me ole yksityistämässä kunnan palveluja samalla kun valtion tasolla olemme niitä puolustamassa. Jos tämä on politikointia, so be it.
Itse olen kaikissa vaaleissa äänestänyt puoluetta. Puolueen sisältä olen etsinyt itselleni ehdokkaan. Vaikean paikan edessä olin ainoastaan ensimmäisissä kuntavaaleissani vuonna 2000. Silloin en meinannut löytää sopivaa ehdokasta en niin millään. Pääsykokeisiin luvun ja aupair-vuoden tiimelyksessä en ehtinyt kunnolla tutustua listaan. Mutta löytyi se sieltä silti. Kuka se oli, jääköön salaisuudeksi.
Mutta gallup siis lupaa demareille suurimman puolueen asemaa. Gallupithan tietävät kaiken, huolimatta siitä, ketä on ehdolla. Peli on pelattu ja tulos on selvä.
