Tulistunut hermopäivitys
Viime päivinä on tullut enevissä määrin lokaa niskaan kaupungin säästötoimista. Tämä loka kestetään, mutta hyvän maun raja on nyt osaltani kritiikissä ylitetty.
Rajan ylitti eräs herra tekemällä kyselyn Facebookiin. Jos kyseessä olisi kenen tahansa tuntemattoman tekemä temppu, en olisi tulistunut ollenkaan, mutta kun homman tekee ihminen, joka on istunut kuluneen vuoden aikana pöydissä, joissa on käyty keskusteluja säästöistä ja ollut vaiti -aivan hiljaa, minä vihastuin. Vihastuin todella. Ja minua ei ole näissä peleissä helppoa suututtaa. Satun uskomaan asioiden riitelemiseen, en ihmisten ja siksi en nyt julkista nimeäsi, vaikka itse henkilökohtaisuuksiin menitkin.
Kysymys kuului:"Ketä en ainakaan äänestä kunnallisvaaleissa?" Allekirjoittanut oli päätynyt listalle. Se on tietenkin kamalan kiva päätyä tällaisille listoille ja olla puppetmasterina koko kaupungin säästöohjelmalle.Olin saanut jopa kaksi ääntä tässä gallupissa.
Eespäin.
Jälleen melua jätteestä
Koko kuluvan valtuustokauden on Salossa meuhottu jätteistä. Milloin kyse on kuljetuksista, milloin ekomaksusta ja milloin vain siitä, että jätteistä saa aikaiseksi tunnepitoisen keskustelun, vaikka mitään akuuttia keskusteltavaa ei juuri nyt olisikaan.
Jätelain muutosten myötä Saloonkin perustettiin jätelautakunta. Lautakunta on yhteinen kolmen muun Rouskis Oy:n osakaskunnan kanssa. Lautakunnassa Salolla on kolme jäsentä, mikä johtaa tilanteeseen, jossa kolme pienempää omistajaa voivat suvereenisti päättää suurimman omistajan asioista. Pienillä omistajilla on kaksi jäsentä kullakin kunnalla.
Ensimmäinen vääntö on jo aloitettu. Lautakunta päätyi äänestyspäätöksellä kannattamaan jätehuollon perusmaksun käyttöönottoa. Salon kaupunginvaltuusto on 17.5.2010 äänestyspäätöksellä asettunut vastustamaan perusmaksua vastaavaa ekomaksua. Salon kaupunginhallitus antoi eilen lausuntonsa liittyen jätemaksuun. Asiasta äänestettiin kahdesti.
Vaikka olen valtuustossa äänestänyt maksun puolesta, olen sitä mieltä,
että valtuuston päätöstä tulee kunnioittaa, eikä kaupunginhallitus tai
mikään muukaan elin voi lähteä toimillaan kävelemään valtuuston yli.
Vain valtuusto voi muuttaa omat päätöksensä. Siksi tein kaupunginhallituksen puheenjohtajan muutosesityksestä poikkeavan esityksen.
Oma muutosesitykseni kuului:
"Kaupunginhallitus toteaa lausuntonaan, että jätehuollon
perusmaksua ei tule ottaa käyttöön Salon kaupungissa. Salon kaupunginvaltuusto
on aiemmin päättänyt olla ottamatta käyttöön perusmaksua vastaavaa ekomaksua.
Tilanteessa ja perusteissa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta. Jätelautakunnan
tulisi kunnioittaa kaupunginvaltuuston 17.5.2010 tekemää päätöstä."
Olennainen ero esitysten välillä oli se, etten todellakaan pitänyt tarpeellisena puuttua lausunnossa Rouskis Oy:n toimintaan ja sen tehostamiseen. On vastenmielestä, miten omistajaohjauksen taakse verhotaan avoin halveksunta kunnallista toimijaa kohtaan. Tällaisessa kannanotossa en halunnut olla mukana ja siksi toisen kierroksen ääneni oli tyhjä.
Jätelautakunta saa kuitenkin asiassa päättää oman harkintansa mukaan. Tämä problematiikksa on ollut tiedossa lautakuntaa valitessa. Se on itsenäinen toimija, jonka päätöksiin ei yhdenkään kunnan hallituksella tai valtuustolla ole sanomista. Voimme toki ottaa kantaa, mutta se ei tarkoita, että lautakunnan olisi pakko toimia sen mukaisesti, vaikka olisikin suotavaa ottaa omistajien tahto huomioon.
Omaan sekajätteen määräämme pystymme vaikuttamaan kierrättämällä.
Kerrostaloasujan helppous on omalla kotipihalla olevat purkit, joihin
bio-, energia- ja pahvijätteet yms. voi kiikuttaa. Omakotiasujana käytin
hyötyjätepistettä aktiivisesti tavoitteena harventaa sekajäteastian
tyhjennysväliä. Loppujen lopuksi kuluttaja maksaa aina jätehuollosta. Ei ole väliä sillä, onko käytössä perusmaksu tai maksammeko oman osamme ainoastaan astian tyhjennyksestä. Jos perusmaksua ei ole, kallistuu astian tyhjennys.
Lopuksi on pakko ihmetellä sitä pakkausjätteen määrää, joka kaupasta tulee kotiin kannettua. Monet tuotteet ovat ensin pahvissa, sitten pahimmillaan kahdessa muovissa. Onkohan tämä asia aivan loppuun saakka ajateltu?
Puskista päätöksentekoon
Olen useasti kehunut tapaa, jolla Salossa valmistellaan talousarviota, ja miten toiminta on muuttunut sitä myötä avoimemmaksi ja päättäjien tietomäärä lisääntynyt. Viimeisen kuukauden aikana on kuitenkin kuin puskista tullut pari päätöstä, joista on ensimmäisenä saanut lukea vasta lautakunna esityslistasta.
Ensimmäinen iso päätös oli keskittää nuorisotilat entisen Agrimarketin tiloihin. On ymmärrettävää, että toimintaa pyritään näin tehostamaan, sillä nuorisotoimen henkilöstöresurssit ovat rekrytointikiellon vuoksi vähentyneet, kun määräaikaisia ei enää ole saanut palkata. Tilojen siirtoa on kuitenkin valmisteltu jo pidemmän aikaa.
Päätöksessä ehkä eniten mietityttää se, että tilan vuokraamisessa yksi peruste oli se, että keskittäminen tuo säästöä tilakustannuksiin. Nuorisotoimi on tähän mennessä maksanut vuokria sisäisesti kaupungille ja nyt siirrytään maksamaan ulkoisia vuokria. Eli tilojen kustannukset jäävät edelleen olemaan kaupungin budjettiin, vaikka nuorisotoimen omassa budjetissa säästö näkyykin. Tulos on siis yli sadantuhannen euron lisäkustannukset kaupungille, mikäli tyhjeneviä kiinteistöjä ei saada myytyä. Välillä tuntuu, että kokonaisnäkemys siitä, miten kulut kaupungissa muodostuvat puuttuu, koska tällaisia perusteettomia säästöväitteitä esitetään.
Toinen kysymys liittyen ao. päätökseen on Ollikkalan nuorisotilan loppuminen. Nuorisotilalla on käynyt paljon maahanmuuttajia ja minua mietityttää, miten he löytävät uudelle tilalle vai löytävätkö ollenkaan. Sama huoli liittyy siihen, löytävätkö halikkolaiset nuoret tiensä keskustan isolle tilalle.
Puskista tuli myös teknisen lautakunnan ensi vuodelle suunniteltujen investointien joukossa Mariankadun jättiliikenneympyrä. Mikäli asia olisi esitelty talousarviota valmistelevalle konklaaville, olisi se todennäköisesti tyrmätty jo alkuunsa, kun jokainen ryhmä olisi saanut asiaa rauhassa käsitellä. Luulen, että lopputulema olisi ollut erilaisten vaihtoehtojen etsiminen. Asiasta käymieni keskustelujen ja yhteydenottojen punainen lanka on ympyrä tarve ja koko suhteessa alueen liikennemääriin.
Asiasta olen keskustellut myös teknisen lautakunnan pj Seppälän kanssa ja minua hieman korpeaa tilanne, mihin teklan ryhmämme on joutunut sen vuoksi, että asioita tuodaan käsittelyyn puskista ja ilman kunnollista poliittista ennakkovalmistelua.
Tosiasia on, että risteykselle on pakko tehdä jotain, mikäli Venemestarinkatu puhkaistaan. Nykyisellään alue ei suoraan ole kelvollinen risteykselle. Mitä sille tehdään, onkin sitten eri kysymys. Viime päivinä asiasta on keskusteltu paljon ja erilaisia vaihtoehtoja on esitetty. Toivottavasti tarkoitusta palveleva ja huomattavasti edullisempi ratkaisu löytyy ja risteys saadaan turvalliseen kuntoon. Kokonaan ilman määrärahaa ei risteystä voida kuitenkaan jättää tai sitten Venemestarinkatu jää entiselleen ja liikenne kulkee edelleen Sepänkadun kautta.
Tämäkin myrsky lienee siis lopulta aivan turha. Budjetin valmistelutapa
on soveltunut varsin hyvin siihen, että asiat, joilla ei ole poliittista
kannatusta, ovat kaatuneet jo alkumetreillä (mm.
iltapäiväkerhotoiminnan lakkauttaminen tai koulukyytioikeuden
muuttaminen). Kunpa näin olisi menetelty myös investointien kanssa. Tällöin myös päätöksenteko näyttää vähemmän poukkoilevalta, kun puolueet ovat voineet rauhassa linjata kantansa.
Investointien suossa
Lautakunnat ovat pikkuhiljaa lyöneet lukkoon omia talousarvioesityksiään ensi vuodelle. Lopullisesti budjetista päättää valtuusto näillä näkymin marraskuussa. Jokainen lautakunta on tahollaan tehnyt leikkauksia omaan budjettiinsa.
Keväällä annettuun budjettiraamiin on ainakin sosiaali- ja terveyspuolella ollut vaikea mahtua. Ylitystä on reippaasti. Oma ennustukseni on, että punakynä käy vielä uudelleen läpi kaikkien hallintokuntien budjetit. Taloustilanne on raamin asettamisesta muuttunut vieläkin vaikeammaksi.
Myrskyjä ovat ehtineet jo nostaa investoinnit, joita lautakunnat ovat esittäneet. Sekä Mariankadun liikenneympyrä että Urheilupuiston kentän uusiminen ovat saaneet aikaan melkoista säpinää. Urheilukentän saneeraus ajoittuu vasta vuosille 2015-16 ja kyse on siis tässä vaiheessa vasta suunnitelmasta. Valtuusto päättää vuosittain, mistä investoinneista pidetään kiinni.Ymmärrän asian aiheuttaman hämmennyksen.
Mariankadun liikenneympyrän yksinomainen tarkoitus ei ole helpottaa Astrum-keskuksen liikennettä, vaan ympyrästä rupeaa kulkemaan myös Venemestarinkadun liikenne. Venemestarinkatu on tarkoitus katkaista siten, että ammattiopiston liikenne siirtyy kulkemaan suunnitellun ympyrän kautta.
Salon Seudun Koulutuskuntayhtymä on sijoittamassa koko liikenteen koulutuksensa entisen Laurin koulun tontille, jolloin myös kadun raskas tulee lisääntymään. Katkaisulla on tarkoitus rauhoittaa liikenne asuinkiinteistöjen läheisyydessä. Ympyrän koko ja mittava hinta johtuvat varmasti tästä raskaan liikenteen kulkemisesta. Ilman katkaisua liikenne tulee kulkemaan pitkin Venemestarinkatua ohi asutuksen.
Edellä mainitut investoinnit ovat vilkkaassa nettikeskustelussa nostaneet esiin sen, miten näihin suunnitellut määrärahat tulisi käyttää hoitajien palkkaamisen ja opettajien lomautusten perumiseen. Valitettavasti on todettava, että investointien määräraha joko on budjetissa ko. investointia varten tai sitä ei ole budjetissa ollenkaan. Käyttötalousmenojen puolelle ei rahoja tulla siirtämään, vaikka investointi poistuisikin. Olisi kestämätöntä, mikäli vuosittain toteuttamatta jäävien investointien verran siirrettäisiin aina käyttötalousmenoihin.
Lopuksi totean, ettei tämä kirjoitus ole kannatus eikä vastustus liikenneympyrälle tai urheilukentälle, vaan faktapohdintaa. En ole vielä ottanut kantaa ko. investoinneista, koska en ole täydellisesti ehtinyt asioihin perehtyä. Tulen päättämään kantani ennen kaupunginhallituksen talousarviokäsittelyä. Erityisesti ensi vuodelle suunnitellun ympyrän suhteen on tarkasteltava myös sitä, ajoittuuko aito tarve todella jo ensi vuoteen.
Vaikka taloustilanne on vaikea, ei kaupunki voi lopettaa investoimista kokonaan. Tai voi, mutta se ei pitkällä tähtäimellä ole järkevää. On kuitenkin entistä tarkemmin arvioitava, mitkä investoinnit toteutetaan, koska ne joudutaan tällä hetkellä tekemään kokonaan velaksi.
Ideologian armoilla
Turun Sanomien netissä on kuntavaaliasioita käsittelevä osio, joissa on lyhyesti esitelty eri puolueiden tavoitteita omassa kunnassaan lehden levikkialueella.
Salossa puolueet yhtä lukuunottamatta ovat nostaneet tuohon lyhyeen, parin lauseen esittelyyn, työllisyys- ja/tai talousnäkökulmaa. Me demarit haluamme rakentaa kaupunkiin valtuustokauden mittaisen ohjelman, jolla talous tasapainotetaan. Avattuna tämä tarkoittaa sekä menokuria että tulopuolen tarkastelua.
Suurimman eron SDP:n ja Kokoomuksen välille muodostaa palvelutuotanto. Kokoomus ilmoittaa jo tuossa lyhyessä esittelyssä tavoitteekseen monituottajamallin. SDP korostaa omassa ohjelmassaan kunnallisen tuotannon ensisijaisuutta. Sanoudumme irti ideologisesta yksityistämisestä.
Räikein esimerkki ideologian toteuttamisesta, hinnalla millä hyvänsä, tältä valtuustokaudelta on kaupungin talous- ja palkkahallinnon siirtäminen kuntien omistamaan Taitoa Oy:öön. Veljet ja siskot oikealla halusivat toteuttaa siirron niin kovasti, että olivat valmiit hyväksymään sopimuksen, jonka taloudelliset vaikutukset ovat edelleen hämärän peitossa. Tämän siirron myötä kaupunki myös menetti täydellisesti mahdollisuuden tehostaa toimintojaan näiden alojen osalta.
Sopimuksen muita isoja epäkohtia oli mielestäni se, että kaupungin organisaatioon jäivät tehtäväksi kaikki aikaavievimmät työt ja Taitoassa painetaan sitten enteriä. Palveluihin sisältyivät tietyt toiminnot ja kaikki muu maksaa lisää rahaa. Kuulinpa jo aika pian toiminnan alkamisen jälkeen esimiehen neuvoneen työntekijää, ettei Taitoaan saa soittaa palkkakuitin epäselvyyksistä, koska se maksaa ylimääräistä.
Lisäksi sopimus oli laadittu niin, että työntekijät siirtyivät yhtiön palvelukseen viiden vuoden irtisanomissuojalla ja mikäli Salon kaupunki päättäisi katkaista asiakkuutensa taitoaa, on kaupunki velvoitettu ottamaan yhtiöön siirretyn työvoiman takaisin. Työntekijän kannalta siis melkoinen win-win-tilanne, mutta työnantajan näkökulmasta melkoisen omituinen sopimus.
Viimeisenä pikku detaljina sopimuksessa on vielä sovittu, että Taitoa voi laskuttaa kaupungilta toimitilojensa kalustamisesta ja kaikki työntekijöiden tavarat nitojia ja kyniä myöten siirtyivät yrityksen omistukseen. En tiedä, paljonko kaulustuslaskua on loppuviimein laskutettu, mutta tähänkin valtuusto on antanut luvan.
Vain muutama viikko siirron jälkeen, saimme lukea lehdestä, että Keravan kaupunki on päättänyt siirtää joitain toimintoja Taitoaan. Samassa uutisessa todettiin, että tarvitaan 10-15 työntekijää lisää. Työllisyyden kannalta tietysti huima juttu, mutta luulemmeko tosiaan, että näiden työntekijöiden kustannuksia ei vyörytettäsi myös Salon maksettavaksi?
Ulkoistamisella ja yksityistämisellä on aina oltava todistettavissa oleva hyöty. Edellämainitussa casessa perustetta ei ollut olemassa. En vastusta toimintojen kriittistä tarkastelua ja nimenomaan näitä palkka-, talous-, ja tietohallintoa tulee tarkastella myös muuna kuin kaupungin omana työnä. Ei vain ole tuon taivaallista järkeä lähteä mukaan sopimukseen, jonka arvoa ei tunneta.
Jää nähtäväksi, miten kustannuskehitys ensimmäisen vuoden jälkeen lähtee nousemaan. Pelkään, että huhtikuisella äänestyspäätöksellään valtuusto loi meille uuden sairaanhoitopiirin, jonne saa uppoamaan euron jos toisenkin joka vuosi.
Kytkyjä
Todettakoon nyt aluksi, että pidän hyvänä ja tärkeänä, että poliitikkojen kytköksiä tutkitaan. Epäterveet tilanteet on kyettävä kitkemään pois, jotta päätöksenteko on avointa ja rehellistä.
SSS Asko Lehtonen oli päättänyt ruveta penkomaan likaisia salaliittoteorioita, joiden pahikseksi nousi sitten allekirjoittanut. Tosin muutama luottamustoimi oli jäänyt Lehtoselta noukkimatta. Kaikki nämä hurjat kytkökseni ovat olleet luettavissa myös omilta internet-sivuiltani, joten mitään uutta niissä ei pitäisi kenellekään olla. Askon kirjoitukseen oli kyllä eksynyt yksi nimi, jolla ei kytkyä TY:n ja kaupunginvaltuuston välillä oikeasti ole.
Salaliittoteoriat ovat mukavia, sillä myydäänhän niillä miljoonittain kirjoja ja elokuvia. On ikävä todeta, että paikallispolitiikka on tylsää, eikä salaliittoteorioita liiemmälti ole. Voisi tietysti alkaa tutkia valtuutettujen puhelinlokeja tietääkseen, kuka on tekemisissä kenenkin kanssa. Paljastan nyt yksityiskohtia, jotka saattavat järkyttää.
Puhelimeni muistista löytyy lukuisia puheluita Johanssonin Tatulle. Olemme varmasti näiden puheluiden aikana keksineet juonen jos toisenkin. Olemme Tatun kanssa verhonneet salaliittomme julkiseen nokitteluun, jottei kukaan arvaisi asian oikeaa tilaa.
Anttilan Jarkko soitteli eilen seitsemän jälkeen illalla ja jo soittoaika kertoo sen, ettei meillä ole ihan puhtaat jauhot pussissa. Kävimme muuten tässä juurikin myös kaffekupposella Jarkon kanssa.Tämä salaliitto on verhottu julkiseen kahvitteluun, jottei kukaan arvaa mitään.
Sen lisäksi, että olen suhmuroinut Tatun ja Jarkon kanssa, olen viimeisen viikon aikana saanut tekstiviestejä omilta joukoilta. Lista nimistä on niin pitkä, että jääköön listaamatta. Mitäköhän salaisuuksia nekin viestit sisällään pitävät? Myös omien joukkojen kanssa liikumme
Kaikkineen Lehtosen kolumni muistutti minua siitä, kun viime kuntavaalien jälkeen lehti yritti löytää hämäryyksiä puolueiden vaalirahoituksesta. Suuri uutinen oli tuolloin Kristillisdemokraattien lahjoituksena saamat vaalinakit.
Suojelua ja hitunen maalaisjärkeä?
Viime päivien tapahtumat ovat jälleen nostaneet esille lastensuojelun resurssoinnin. Aiheesta.
Monissa yhteyksissä on saanut kuulla, että avun saaminen on nykyään vaikeaa. Ei ole olemassa helposti saavutettavaa palvelua. Lastensuojelusta saa apua, mutta moni pelkää leimautuvansa. Onko lastensuojelu edes oikea osoite hakea apua vaikkapa synnytyksen jälkeiseen masennukseen? Pitäisikö uskaltaa avata suunsa neuvolassa ilman pelkoa syyllistämisestä tai lapsen menettämisestä?
Kouluterveydenhuolto, opettajat, valmentajat. Kaikki lapsen kanssa toimivat aikuiset ovat tärkeässä asemassa huomaamaan, mikäli kaikki ei ole kunnossa. Emme kuitenkaan puutu tilanteisiin, vaikka niitä vieressämme näkisimme. Ajattelemme kai, että toisten yksityisyyttä pitää kunnioittaa, eikä puuttuminen ole soveliasta.
Eiliset tv-uutiset ruotivat tapahtuvien surmien syyksi 90-luvun laman leikkauksia ja resurssipulaa, jota ei ole 2000-luvun hyvinä vuosina kyetty parantamaan. Varmaan näinkin, mutta itse olen miettinyt, että käytämmekö resurssit oikein sinne, missä niitä tarvitaan. Jäävätkö todelliset avuntarvitsijat meiltä huomaamatta, kun viranomaisten aika tuhlaantuu selvittäessä markkinaviikonloppujen jäljiltä teinien oluen juontia?
Olen itse elänyt teini-ikäni 90-luvulla. Kuten varmasti teinit ennen meitä, aikojen alkuun, rajoja kokeiltiin ja nykykäytännön mukaan joka ainut kaveripiirin perhe olisi ollut lastensuojelun asiakas. Ei ollut ollenkaan tavatonta, että jonain perjantai-iltana istuttiin puistossa olutpullon kanssa. Siinä sitä istuttiin, juteltiin ja pidettiin hauskaa. Kotiintuloaika koitti ja jokainen katosi omaan kotiinsa.
Mikäli joku kavereista oli huonossa kunnossa, hänestä pidettiin huolta. Viimeinen
vaihtoehto oli soittaa kaverin vanhemmat noutamaan lapsensa kotiin.
Rajojen asettaminen oli ja on edelleen vanhempien tehtävä. Meillä
vanhemmat myös pitivät yhteyttä toisiinsa. Kaikilla oli kelloleen sama
kotiintuloaika ja tiedettiin, kuka on kenenkin luona yökyläilemässä. Kaverin vanhemmatkin muuten saattoivat komentaa ja ojentaa, jos siihen aihetta tuli.
Kotiintuloajasta ei muuten ikinä myöhästytty. Tai jos myöhästyttiin, seuraavalla kerralla joutui menemään kotiin aikaisemmin. Sitä kai ei kukaan halunnut. Koulussa meistä jokainen menestyi omalla tavallaan, mutta kaikista on kasvoi kelpo kansalaisia. Tänä päivänä "hurjan nuoruuteni" eläminen tuskin olisi mahdollista. Joskus mietin, että onko tästä maailmasta kadonnut maalaisjärki ihan kokonaan.
Olen kuullut myös tarinoita siitä, miten pojat jo isäni nuoruudessa rakensivat "pommeja" kaikesta siitä, minkä vain sai jotenkin räjähtämään. Silloin sanottiin: "pojat on poikia." Nykyään luemme näistäkin keltaisista lehdistä ja taivastelemme, miten häiriintynyttä tällainen toiminta on.
Entäs sitten ne pojanviikarit, jotka heittelivät hauleja nuotioon ja menivät vielä katsomaan, vaikkeivät ihan varmoja olleetkaan, olivatko kaikki räjähtäneet. Nykyään tuollainen toiminta johtaisi tietysti keskusteluun aselain tiukentamisesta.
Yritämmekö suojella lapsiamme niin, että jokainen katolle kiipeävä vilpertti on potentiaalinen itsemurhakandidaatti. Onko unohtunut, että lapset ovat kautta aikain tehneet tepposiiaan. Ennen vanhaan riitti vanhempien läksytys, nyt siihen tarvitaan poliisia.
Suurin osa nuoristamme on järkevää porukkaa, joka elää teini-ikäänsä - sitä kokeilun ja seikkailunhalun ikää. Suurin osa perheistämme on niitä, jotka eivät tarvitse yhteiskunnan apua. Sitten on niitä, jotka tarvitsevat. Mutta kykenemmekö huomaamaan heidät tässä ajassa? Suojellaanko meillä niitä, jotka todellista suojaa tarvitsevat?
