SDP julkisti oman vaihtoehtobudjettinsa jokin aika sitten. Vaihtoehdossa on näkyviä panostuksia mm. lapsiperheille, ikäihmisille ja joukkoliikenteeseen. Veronkevennyksen suunnataan pieni- ja keskituloisille. Otan esiin muutaman mielenkiintoisen kohdan.
Hallituksen budjettiesityksessä lapsilisää korotetaan alkaen kolmannesta lapsesta. Tämän sanotaan kannustavan ihmisiä perheenlisäykseen. Ei kiitos, ensin pitää saada ne kaksi ensimmäistä, että saan kolmannesta korotukset. Hallituksen esityksessä 80% lapsiperheistä jää korotuksen ulkopuolelle. Vaihtoehtobudejetissa lapsilisää korotetaan jo ensimmäisestä lapsesta alkaen. Maksuttoman päivähoidon ensiaskeleet kuuluvat myös vaihtoehtobudjettiin. Olen pohtinut sitä jo aiemmin.
On kummallista, että hallitus, jossa yhtenä puolueena istuu myös Vihreät, ei panosta joukkoliikenteeseen. Hallituksen nyt kaavailemat panostukset riittävät tuskin edes kustannusten nousuun. Tämä karsii auttamatta jälleen joukkoliikenteen palveluja, varsinkin syrjäseuduilla. Joukkoliikenteen kehittäminen vaatii lisäpanostuksia valtiolta. Vihreät taiteilevat kahdella pallilla: kunnissa puhutaan toista ja hallituksessa puuhataan toista. Vaihtoehtobudjetista panostuksia joukkoliikenteen kehittämiseen löytyy.
Suomessa nähtiin lyhyen ajan sisään toinen erittäin surullinen kouluampuminen. Lasten ja nuorten psykiatrisiin palveluihin on aina löytynyt korvamerkittyä rahaa valtion budjetista. Nyt niitä ei enää suoraan ole osoitettu siihen työhön. Tämä tarkoittanee suoraa vaikutusta esim. psykologien määrään jo muutenkin huonolla tolalla olevaan sektoriin.
En malta olla kommentoimatta lyhyesti Yhdysvaltain tilannetta. Siellä ainoa positiivinen seikka on se, että Obama viimeisen näkemäni tutkimuksen mukaan johti kisaa selvin luvuin. Roskapankkihanke kaatui senaatissa ja maan talous jatkaa taistoaan. Allekirjoittaneen veikkaus on, ettei tilanne meren toisella rannalla rauhoitu ennen kuin maassa on uusi presidentti. Tuppaavat vaalit sekoittamaan pakkaa joka puolella.
Nautin raikkaan kirpeästä syysaamusta aamulenkin aikana. Mahtava tunne. Aamuisin en koskaan kuuntele musiikkia lenkillä, sillä heräävän luonnon äänet ovat silloin paras tapa rentoutua. Päivällä korvissa soi musiikki peittämässä liikenteen melua.
Kotoani Alhaisista on helppo lähteä aamukävelylle moneen suuntaan. Useimmin valitsen kuitenkin vanhan radan pohjan, joka vie Sirkkulaan, varsinaista pururataa ei meidän suunnalla ole. Mutta vanha rata ajaa asiansa vallan mainiosti.
Salossa on paljon mahdollisuuksia liikkua. Kohtalaisen aktiivisen vapaa-aikani vuoksi en valitettavasti aina ehdi uimahalliin tai kuntosalille, vaan kävelylenkit ajavat asiansa. Salon urheilupuisto kokonaisuuteenaan antaa mahtavat puitteet liikkumiselle. Kaikki liikuntamahdollisuudet muutaman sadan metrin säteellä. Panostukset ovat kannattaneet.
Myös lähiliikuntapaikkoja on Salossa lähes jokaisessa kaupunginosassa. Näin tuleekin olla. Koulujen kentät toimivat asukkaiden kokoontumispaikkana, jonne voidaan mennä yhdessä pelaamaan ja leikkimään. Uuden Salon syntyessä lähiliikuntapaikkojen merkitys korostuu entisestään, sillä keskusurheilupuistoon on edelleen fyysisesti sama matka kuin ennen liitostakin.
Unelmien Salossa liikuntapaikat ovat hyvässä kunnossa ympäri kuntaa. Liikuntapalvelut ovat monipuoliset ja ennen kaikkea ne ovat pääosin maksuttomat. Unelmien Salossa kuntalaiset ovat aktiivisia liikkujia!
SDP:n puoluekokous teki Hämeenlinnassa suuren päätöksen maksuttomasta päivähoidosta. Esitys leimattiin typeräksi ja julkisuudessa siitä äkkiä tuli puheenjohtaja Urpilaisen ajatus. Se oli kuitenkin puoluekokouksen tahto.
Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin useaan kertaan. Nyt se on unelmalistallani. Maksuton päivähoito voidaan toteuttaa niin haluttaessa. Kyse on arvovalinnoista. Maksuton päivähoito hyödytää lapsiperheitä huomattavasti enemmän kuin lähes kaksinkertaisen rahamäärän maksava ruuan arvonlisäveron alennus. Saadakseen vastaavan hyödyn ruuan arvonlisäveron alenemisesta perheen pitäisi syödä yli 4000 euron edestä kuukaudessa.
Maksuttoman päivähoidon tulisi ensin koskea esiopetusta ja sen jälkeen vuosi kerrallaan alentaa maksuttomuutta, kunnes se kattaa koko päivähoidon. Kotihoito säilyy edelleen mahdollisuutena. Päivähoitomaksut luovat kannustinloukkuja, joita eivät ainakaan porvarihallituksen taksannostot auttaneet. Korkeat maksut aiheuttavat sen, ettei työpaikan vaihto paremmin palkattuun välttämättä kannata maksujen noustessa seuraavalle tasolle, syöden palkankorotuksen tai työhön meno ei kannata, koska maksut nielevät suuren osan tuloista.
Tulevaisuuden yhteiskunnassa päivähoito tulee olla maksuton. Niin myös unelmieni Salossa!
Kauhajoen ammuskelun luulisi herättävän jo viimeisetkin nukkuvat nuorten pahoinvointiin. Ennaltaehkäisevä työ on täysin retuperällä ja sen resurssit ovat liian vähäiset. Kouluterveydenhuollon käynnit ovat vähentyneet samalla, kun lasten huostaanotot ovat lisääntyneet. Kuraattorien määrä on huolestuttavan pieni, samoin psykologien.
Salon kaupungissa huostaanottotilanne on maan keskiarvoa korkeampi. Täällä ihmisten hätään on pakko vastata nyt tai voimme odottaa pahemman olevan tulossa. Kun vanhemmilla on jatkuva kiire ja he voivat huonosti, heijastuu tämä myös lasten ja nuorten hyvinvointiin. Kunnan on lisättävä perhetyöntekijöitä, kotipalvelua ja koulujen resursseja, jotta ongelmiin pystytään tarttumaan ajoissa.
Yksikään nuori ei saa jäädä yksin ja syrjäytyä yhteiskunnasta. On oltava hyvä ennaltaehkäisevä työ ja myös keinot saada nuori uudelleen mukaan, jos syrjäytyminen kuitenkin uhkaa tapahtua. Tulevaisuutemme ei ole kovin ruusuinen, jos tätä rahaa ei löydy. Ennaltaehkäisy on aina halvempaa kuin jälkihoito.
Unelmien Salossa nuoriso voi hyvin ja huostaanotot vähenevät radikaalisti!
Ympäristönäkökulma yritetään tämän päivän päätöksen teossa ottaa huomioon entistä paremmin. Mielestäni ei kuitenkaan tarpeeksi. Yleisradion vaalikone asetti vastakkain työllisyyden ja ympäristöarvot. Täysin teennäinen vastakkainsasettelu. Samankaltainen kysymys olisi: " Jos työpaikkoja syntyisi, voitaisiinko Suomen jätteet laskea Itämereen?"
Uusi Salon kaupunki on viihtyisä ja vihreä kaupunki. Kaupungin omissa investoinneissa ja hankinnoissa ympäristöarvot ovat mukana, hinnan ohella, vaikuttamassa lopulliseen päätökseen. Kaupunki itse suosii vihreitä arvoja niin rakennustensa lämmityksessä kuin valaistuksessakin. Kaupunki on esikuva asukkailleen.
Salon kaupungissa on tulevaisuudessa entistä toimivampi ja laajemmalle ulottuva joukkoliikenne, jonka kehittymistä kaupunki aktiivisesti tukee. Kaavoituksessa otetaan huomioon ympäristö ja pientalojen tulevat lämmitysratkaisut ovat ekologisia. Kotitalouksien mahdollisuutta kierrätykseen parannetaan ja neuvontaa annetaan.
Vaalikoneessa kysyttiin, olenko uraihminen vai kotiäiti. Enemmän ehkä kotiäiti, kuitenkin jotain siltä väliltä. Tuttavapiirissäni on monta nuorta äitiä, jotka ovat kotona lapsen kanssa. Kotihoidontuki lisättynä kuntalisällä antaa jo sen verran toimeentuloa, että äideillä on mahdollisuus jäädä kotiin. Kortin kääntöpuolella on naisten palkka- ja urakehityksen pysähtyminen perhevapaiden vuoksi. Kotiin jäämisen tukeminen sinällään on kannatettavaa, mutta naisen palkkakehitykseen se ei saisi vaikuttaa.
Miesten palkat ovat yhä edelleenkin paremmat kuin naisten palkat. Vaikka miehet jäävät nykypäivänä yhä useammin kotiin lasten kanssa, niin suurin osa hoitovapaalla olevia on edelleen äitejä. Perheellä ei muuten ole taloudellista mahdollisuutta tulla toimeen, koska äidin palkka on huomattavasti isän palkkaa huonompi. Ollaan aikamoisessa oravanpyörässä: naiset jäävät kotiin, koska palkka on pienempi ja se taas aiheuttaa sen, ettei palkkakehitys ole sama kuin saman koulutuksen saaneilla samanikäisillä miehillä.
Onpa tätä asiaa joku yrittänyt laittaa naisten ahneuden syyksikin - naiset eivät muka anna miesten jäädä kotiin. Itse ainakin antaisin mieheni jäädä ilomielin kotiin ja luultavasti hän sitten aikanaan jääkin, ainakin osan aikaa. Suomessa tulisi nyt aktiivisesti edistää perhevapaita niin, että myös isillä olisi aito mahdollisuus jäädä kotiin. Tällä hetkellä se on valitettavasti monelle vain teoreettinen vaihtoehto.
Uudessa Salossa ollan mielenkiintoisessa tilanteessa. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Minulta on usein kysytty, mitä kuntaliitos oikein hyödyttää? Onko tästä yhtään mitään hyötyä. Varsinkin nykyisen Salon kaupungin asukkaat ovat kovasti näreissään, koska tuntevat joutuvansa maksumiehiksi. Niin kai se onkin, nyky-salolaisten veroprosentti nousee vuoden alussa kuntaliitoksen myötä.
Kuntaliitoksen vaikutuksia ei kai kukaan voi aavistaa. Olenkin sanonut, että ehkä kymmenen vuoden päästä voimme sanoa jotain varmaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vapaaehtoinen liitos on parempi kuin pakkoliitos. Kun jo vapaaehtoisen liitoksenkin aikana kuulee jupinoita, niin mitä mahtaisi olla pakkoliitosten aikaan.
Uutena Salon valtuustoon on pyrkimässä Perussuomalaiset. Puolueen kannatus on valtakunnallisesti kasvussa. Taakse on viimeisissä mittauksissa jääneet sekä RKP että Kristillisdemokraatit. Kannatuksen kasvu johtunee pitkälti Timo Soinin valovoimaisesta persoonasta. Häntä saa kuitenkin äänestää Suomessa vain yhdellä paikkakunnalla, joten nähtäväksi jää, pystyykö puolue nousemaan vastaaviin kannatuslukuihin muuallakin.
Kolme suurinta puoluetta ovat viimeisten mittausten mukaan tasoissa ja kaikkien kannatus mahtuu virhemarginaalin sisään. Salossa tilanne lienee saman suuntainen. Paikallisia tutkimuksia ei ole tehty. Demareilla on nyky-Salossa yli 30% kannatus ja siitä on hyvä lähteä. Turun Sanomat uutisoi joku aika sitten, että Kepu rynnistää Demareiden ohi, mutta mihin jäi kolmas suuri?
Nyt alan valmistautua rakkaan Työväentalomme 100-vuotisjuhliin. Monta on keskustelua käyty talon kohtalosta, mutta sitkeästi seisoo talo tontillaan. Vakikäyttäjiä on paljon ja tunnelma aina katossa. Tervetuloa tutustumaan!
Keskustan puoluesihteeri Korhonen tekee taas omia ulostuloja. Niin kuin aina ennenkin. Onneksi meidän Korhosemme ei sorru vastaavanlaisiin ylilyönteihin vastoin puolueen linjoja. Keskustan oikea käsi ei tiedä, mitä vasen puuhaa. Tuttua muualtakin.
Eilisen vaalitentin aikana kiinnitin huomiota siihen, että pienten puolueiden edustajille ei annettu taaskaan puheenvuoroja. Tosin Urpilainenkin sai taistella omistaan. Vanhanen ehti kertaamaan omat teesinsä moneen otteeseen keskustelun aikana.
Kävin tällä viikolla vastaamassa YLE:n vaalikoneen kysymyksiin. Metkoja kysymyksiä. Vastakkain oli aseteltu niin peruskoulu ja terveydenhuolto kuin ympäristö ja työllisyys. Tällaisia vastakkainasetteluja en voi ymmärtää. Varmaan joku repii vastauksestani nyt vaikutelman, että terveydenhuolto on yksityistettävä. Kysymykset ovat huonosti aseteltuja ja piste. Ja mediahan on puolueeton.
SSS kannustaa salolaisia äänestämään, mutta hieman kummallisella tavalla. Minä ainakin olen mukana vaaleissa ilman pyssyä, enkä ajattele äänestäjiä karjana.
Yhdysvalloissa velloo kriisi kriisin perään. Presidentinvaalit tuntuvat jähmettävän koko maailman tilanteen, vaikka siellä yksi uhoaakin jopa sodan mahdollisuutta Venäjän kanssa. Palinin valinta varapresidenttiehdokkaaksi naisten äänien vuoksi, oli kyllä todellista naisten aliarviointia. Obaman voittoa odotellessa…
Salon kunnallisvaaliehdokkaat tulivat julki 16.9. Mitä siihen voi sanoa? Kepun lista ei ole täysi ja vajaallakin listalla on monen ehdokkaan perässä sit. Kokoomuksen lista ovat täysi. No comments, koska muutoin avautuisin ehkä liikaa. SDP:llä on hyvä ja monipuolinen lista. Kohti vaalivoittoa!
Vaalit lähestyvät kohisten ja sitä myötä lisääntyy myös oma stressi. Onneksi muistan nykyään pitää itsestäni huolta, enkä anna paineen käydä ylivoimaiseksi. Viikonloppuna vietin pitkästä aikaa kunnolla aikaa mieheni ja tytärpuoleni kanssa, siis me kaikki yhdessä. Eilinen puistoreissu lienee viikonlopun parasta antia.
Lähellä kotiamme sijaitsee lasten leikkipuisto ja pieni jalkapallokenttä. Yhdessä lähdimme puistoon ja päädyimme leikkimään piilosta. Piiloja tosin oli hieman vähän, mutta hauskaa meillä oli. Piilosten jälkeen tyttö halusi ehdottomasti leikkiä Peiliä. Siitä on muutama vuosi, kun viimeksi olen kyseistä leikkiä leikkinyt. Taas naurettiin katketaksemme, koska mieheni peilitaidot eivät olleet ihan hanskassa. Unohtui vaalistressi tyystin tuoksi ajaksi.
SDP julkaisi ensimmäisenä suurena puolueena ehdokaslistansa viime viikolla. Listalla on monia nykyvaltuutettuja, muutama politiikkaan palaava ja monia aivan uusia kasvoja. Ikäjakauma noudattaa väestön ikäjakaumaa. Nuoria alle 35-vuotiaita on listalla 16, mikä on loistava luku! Miesten ja naisten osuus on milteinpä tasan, vain muutaman henkilön ero.
Listan on tärkeää olla monipuolinen kaikilla tavoin. Ja se meidän listamme on! Löytyy monen ikäistä, yrittäjiä, opettajia, luottamushenkilöitä, teollisuustyöntekijöitä, opiskelijoita, eläkeläisiä, toimihenkilöitä. Eli siis kattava läpileikkaus monenlaisia osaajia. Saimme jo arvostelua siitä, että moni on kaupungin palveluksessa. Rajataanko siis miltei 4000 ihmistä pois politiikasta vain siksi, että he ovat väärän työnantajan leivissä? Eli siis tästä lähtien vain yksityissektorilla työskentelevät voivat olla mukana kunnallispolitiikassa?Arvostelijan mukaan ongelma on se, että kaupungin työntekijöiden palkat kuuluvat luottamuselinten päätösvaltaan, jolloin ihminen on päättämässä omista palkoistaan. Eikö luottamuselimissä päätetä yhtään mitään muuta? Palkat ovat kuitenkin vain yksi osa kokonaisuutta. Kokoomuksen listoilla ei siis varmaankaan ole yhtään kaupungissa tai kuntayhtymissä työskentelevää.
Meillä vallitsee loistava yhteishenki. Perjantain ehdokastapaamisessa oli leppoisa tunnelma ja huudettiinpa siinä muutamat hurraatkin. Vaikka vaalien mukana on allekirjoittaneelle tullut kosolti lisää hommia, niin teen niitä innolla ja kiitollisena. Niin hienolta perjantain tapaaminen tuntui!
Työni puolesta tulee seurattua EU:n suhtautumista valaistukseen ja sen energiatehokkuusvaatimuksiin. Viimeisin käteeni sattunut paperi koskee valonlähteiden ympäristönäkökulmia. Mielenkiintoisia näkökulmia. Koko nivaska keskittyy kolmannen sektorin valaistukseen esimerkiksi tiet ja toimistorakennukset.
Mikäli Euroopan Unionin alueella ei ryhdytä toimiin valaistuksen energiatehokkuuden parantamiseksi, nousee sähkönkulutus vuoteen 2020 mennessä 260TWh vuodessa. Nykyisin sähköä valaistuksiin kuluu noin 200TWh eli euroiksi muunnettuna noin 27,2 miljardia euroa(sähkön hinta 0,08€). Nousu on siis huomattava, puhumattakaan hiilidioksidipäästöistä ja käytetyn elohopeavuoren kasvusta. Valaistuksella on siis vaikutuksensa taistelussa ympäristön hyväksi.
The Energy End-use Efficiency and Energy Services Directive(2006/32/EC) määrittää jäsenvaltioille velvollisuuden ryhtyä toimiin energiatehokkaampien ratkaisujen löytämiseksi. Valaistus ei kuitenkaan ole pakollinen alue, jossa toimia pitää tehdä. Kuitenkin valaistus olisi yksi helpoimmista alueista hankkia säästöjä ja tehokkuutta. Esimerkiksi hehkulamppujen ja elohopeahöyrylamppujen korvaaminen energiatehokkaammilla vaihtoehdoilla on jo nykytekniikalla kohtalaisen vaivatonta. Ongelmaksi eritoten hehkulamppujen vaihdon osalta nousee kierrätys. Elohopeaa sisältävät energiansäästölamput pitäisi toimittaa asianmukaisesti hävitettäväksi, mutta kierrätyspisteitä on tänä päivänä edelleen vähän. Niinpä lamput päätyvät herkästi sekajätteen mukana kaatopaikoille. Toinen suuri ongelma on himmentimen takana olevat hehkulamput, sillä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, energiansäästölamput eivät sovellu käytettäväksi himmentimen kanssa. Himmennettävät energialamput maksavat maltaita, joten niiden hankinta ei ole kuluttajalle mielekästä.
Usein energiatehokkuuden hakeminen nostaa kustannuksia, koska tekniikka on pidemmälle vietyä ja usein myös valaisin joudutaan vaihtamaan valonlähteen vaihtuessa. WEEE-direktiivin astuessa voimaan vuoden 2005 elokuussa määriteltiin jo maksimi määrä elohopealle tietyissä lampputyypeissä. Ongelma on siinä, että esimerkiksi elohopeahöyrylampuissa elohopean määrää ei ole määritetty ollenkaan ja sitä saa niissä olla kuten ennenkin. Direktiivi ei myöskään tuonut ratkaisua siihen, että loistelamppujen elohopeamäärään juuri puututtaisiin – kaikkien valmistajien valonlähteet olivat jo valmiiksi rajojen alapuolella. Direktiivin ehdoton hyvä puoli oli tuottajavastuun aikaansaaminen, jolloin maahantuoja tai valmistaja vastaa tuotteen kierrätyksestä eli kuluttajan ei tarvitse maksaa viedessään vanhoja valonlähteitä kierrätykseen.
Valaistuksen energiatehokkuutta voidaan lisätä kolmessa vaiheessa. Ensimmäisenä kiellettäisiin T8-standard loisteputkien ja elohopeahöyrylamppujen myynti, sillä nämä voidaan jo korvata tehoputkella sekä suurpainenatriumlampuilla. Muut kaksi vaihetta saattaisi jo vaatia enemmänkin muutosta ja itse valaisinlaitteiden vaihtoa. Mielenkiintoista koko direktiivissä on se, että LED-valaistuksesta ei puhuta edelleenkään mitään. Syy saattaa löytyä siitä, että ko. valaistustekniikka kohtaa edelleen enemmän epäilyjä kuin hyväksyntää. Lumen-arvot eivät vielä yllä purkauslamppujen ja loisteputkien kanssa kilpailemaan, joten koko tekniikka voidaan näemmä hylätä huonona. LED tekee kuitenkin tulemistaan ja valonlähteet ovat kehittyneet huimasti viimeisen parin vuoden aikana. Jo tällä hetkellä on olemassa LED-valaisin, joka riittää asuntoalueiden ja puistojen valaistukseen. Myös sisätiloissa LED-teknologiaa voidaan käyttää entistä paremmin hyödyksi(esim. keittiön työtasojen valaistus).
Jäämme odottamaan, koska LED lopullisesti lyö itsensä läpi.
Viikonloppuna vietettiin Salo-päivää. Itselläni päivä alkoi ensin Raisiossa, jossa kävin avaamassa kunnallisvaalikoulutusta. Sieltä Saloon Työväentalolle avoimien ovien päivään. Ihmisiä oli käynyt tasaisena virtana koko päivän. Minä tosin vietin suurimman osan aikaa askarrellen illan toritapahtumaan varten.
Torilla oli aika hulina käynnissä, kun saavuimme sinne neljäksi. Porukkaa riitti jonoksi asti odottamassa ilmapalloja, joita jaettiin siihen saakka, kunnes kaasupullo ilmoitti tyhjenneensä. Torilla kyseltiin ihmisten unelmia ja veikkailtiin vaalitulosta. Tunnelma oli hyvä ja itse ainakin kävin mielenkiintoisia keskusteluja. Sade alkoi ikävästi kesken kaiken toritapahtumaa, mutta ei se ainakaa omaa vaalitunnelmaani latistanut.
Meidät on muiden puolueiden tiimoilta leimattu Salossa ensin terroristeiksi, sitten tosikoiksi ja vaaliohjelmammekin on kuulemma vanhojen partojen tekemä. Hyvälle huumorille nauretaan, mutta rimanalitukset saa ottaa hieman vakavasti. Mitä tulee vaaliohjelmaamme, niin ohjelmaa on ollut työstämässä koko joukko eri ikäisiä miehiä ja naisia. Meille kaikille ikäihmisten asiat ovat tärkeitä, jopa meille nuorillekin. Tämä voi tietysti olla yllätys eräille tahoille, jotka eivät niistä välitä. En ymmärrä lainkaan sitä logiikkaa, että vain iäkkäämmät voisivat olla kiinnostuneita vanhuspalveluista. Kyllä arvokkaan vanhuuden turvaaminen on meidän kaikkien asia!
Tradenomeilla on valitettavan paljon ongelmia palata perhevapaiden jälkeen työelämään. Milloin on työnkuva muuttunut, milloin joudut kokonaan irtisanotuksi. Tällaisen uutisen luin Tradenomiliiton sivuilta.
Surullista. Itse olen juuri siinä iässä, että lapsia saattaisi tulla tai olla. Vaikeaa oli työpaikkaa löytää. Ikäiseni mies on paljon turvallisempi palkattava, koska kuitenkin todennäköisesti hänen vaimonsa hoitaa lapset ja miehelle pitää myöntää korkeintaan parin viikon isyysloma. Nyt joudun siis vielä pelkäämään, että työpaikka on menee alta, jos jään äitiyslomalle. Tasan ei käy onnen lahjat!
Eilen sain kuulla, että eräs paikallinen kaupunginvaltuutettu on nettisivuillaan syyttänyt demareita siitä, että hänen sivuilleen ovat hakkerit hyökänneet. Pistää vihaksi, enkä nyt kommentoi sitä tämän enempää.
Puolueessamme ruoditaan usein sitä, miksi nuoria ei saada mukaan toimintaan. Kysymyksen asettelun olisi mielestäni olla: "Miksi uusia ei saada mukaan?". Kaikkia tarvitaan, niin nuoria kuin vanhojakin.
Toimintakulttuuriin tulisi kiinnittää paljon huomiota kaikilla puolueorganisaation tasoilla. Aito muutos toimintakulttuurissa lähtee perusyhdistyksistä. Puolueen tulisi kouluttaa puheenjohtajia siihen, että joukkojen johtaminen olisi oikeasti mahdollista. Vahva, dikatatoorinen puheenjohtaja tappaa helposti tekemisen meiningin jyrätessään ihmisten yli. Tässä lienee myös syy siihen, miksi puolueeseemme on vaikea löytää uusia toimijoita. Varsinais-Suomen tilannetta seurailleena voin sanoa, että niillä paikkakunnilla, jossa uutta verta on saatu mukaan toiminta on erittäin vireää. Myös nuoret puheenjohtajat ovat esimerkillisiä omassa työssään. Tsemppiä jatkoon!
Uutena mukaan tullessasi odotat lämmintä vastaanottoa. Itse olen käynyt läpi melkoisen myllyn ennen kuin olen päässyt siihen, missä nyt ollaan. Samaa voivat varmasti sanoa muutkin nuoret ja uudet toimijat. Puoluekulttuurin oppiminen on ollut vaikeampaa kuin opetella uusi atk-ohjelma tai uusi työ. Edelleen joka päivä minulle tulee vastaan jotain uutta, mitä en ole tullut edes ajatelleeksi.
Historia istuu vahvasti vanhempien tovereiden mielissä, eikä sitä voi mukaantullessaan ymmärtää. Pitäisi elää tässä päivässä, ei menneisyydessä. Mutta ei. Koska joku asia on joskus tapahtunut, tulee varjella kaikin keinoin, ettei niin enää koskaan tapahdu. Fair enough, historiasta saa ja pitää oppia, mutta sen ei saa haitata kehitystä. Kaikenlainen suojeleminen johtaa helposti salaseurameininkiin ja se, jos mikä, on omiaan karkoittamaan uudet toimijat pois kuvioista.
Politiikkaa pidetään usein vanhojen äijien salaisena puuhailuna. Ei ihme. Itsekin hieman hämmästyin, kun todellisuus on aivan toinen - mukana on monenlaisia toimijoita. Valitettavan usein se vain on niin, että todellisuus ei näy ulospäin. Salaseurailua en sen enempää kommentoi. Uskon, että uusi puoluesihteeri laittaa tuulemaan toimintakulttuurin saralla. Arin oma toimintatapa on ihailtava! Toivottavasti siitä tarttuu jotain myös perusyhdistystasolle.
No niin, on tullut se päivä, jolloin viimestään lupasin unohtaa torstain äänestyksen. Ihan pakko on vielä yksi kommentti heittää, sitten rauhoitun. Uusi puheenjohtaja sanoi UP Demarissa, että äänestys ei ratkennut pelkästään turkulaisten äänillä. Vastakkainasettelun Turun ja muun maakunnan välillä tulisi loppua. Niin tuliskin. Itse tulkitsen tiukan äänestystuloksen hieman eri tavalla. Piiri on hieman jakaantunut. Tässä uudelle pj:lle haaste. Miten saada piiri jälleen yhtenäiseksi? Miten saada maakunta uskomaan, ettei Turku olekaan niin paha? Olen mielelläni tässä työssä auttamassa. Tunnen maakuntaa - ainakin täältä suunnalta.
******************
Sitten varsinaiseen tämän päivän asiaan. Pohdin eilen kunnallisvaaliteemojani. Itse en tällä hetkellä ole oikein mitään niistä ryhmistä, joiden etuja poliitikot kilvan ajavat vaalien lähestyessä. Minulla ei ole lapsia, en ole enää opiskelija, en ole vielä eläkkeellä, olen töissä. Haluan olla vaikuttamassa kaikkien kuntalaisten hyvään elämään. Yhden asian edustajat kärsivät valitettavasti usein putkinäöstä, jossa kaikkia teemoja peilataan oman asian kautta.
Tärkeimmäksi asiaksi koen lasten ja nuorten hyvinvoinnin. Tämän edistäminen lähtee liikkeelle siitä, että perheille turvataan riittävät ja laadukkaat palvelut. Monet lapsiperheet ovat äärettömän tiukilla kohonneiden elinkustannusten vuoksi. Heidän arkensa helpottaminen on erittäin tärkeää. Nuorten pahoinvointi on lisääntynyt huolestuttavasti. Syitä tähän on varmasti monia. Salon kaupungissa huostaanottoja tehdään enemmän kuin maassa keskimäärin. Tähän asiaan on puututtava ja lisättävä ennaltaehkäisevää perhetyötä. Työ lasten ja nuorten hyvinvoinnin eteen maksaa itsensä takaisin tulevaisuudessa. On kyse vain tahdosta laittaa siihen resursseja.
Uuden kunnan julkinen liikenne tulee olemaan haaste. Koko ajan vuoroja lopetetaan kannattamattomina. Samaan aikaan perheiden kustannukset nousevat, kun autolla ajo kallistuu ja matkaa täytyy, lopetetun bussivuoron takia, tehdä autolla enemmän. Joukkoliikenteeseen tulee panostaa myös kunnan taholta entistä enemmän. Myös valtion apua tähän kaivattaisiin, mutta ainakaan näillä näkymin sitä ei Salon kokoisille kunnille pahemmin ole tulossa. Mikäli joukkoliikenteen järjestäminen ei tule joillain alueella kyseeseen, on mietittävä erilaisten palvelubussien käyttöä.
Kuntalaisten monipuoliset vapaa-ajanpalvelut on turvattava koko uuden kunnan alueelle. Liikuntaa ja kulttuuria tulee jatkossakin tukea. Liikuntapaikkamaksuja ei saa ottaa käyttöön, vaan paikat säilytetään pääosin maksuttomana. Kirjastopalveluja on edelleen tarjolla ympäri kuntaa ja seudun kulttuuritarjonta on monipuolinen. Vapaa-ajanpalveluiden on oltava kuntalaisille kohtuuhintaisia, jotta palvelun käyttö ei jää kiinni rahasta.
Maailma ei ole vielä valmis. Paljon on vielä tehtävää. Minä en halua olla vaikuttamassa ainoastaan edellä mainittuihin. Haluan, että kaikki kuntalaiset ovat yhtä arvokkaita. Ovat he sitten lapsia, nuoria tai vanhuksia. Jokainen ihminen on yhtä tärkeä!
