Saijan sanailua

Energia-asiaa

Työni puolesta tulee seurattua EU:n suhtautumista valaistukseen ja sen energiatehokkuusvaatimuksiin. Viimeisin käteeni sattunut paperi koskee valonlähteiden ympäristönäkökulmia. Mielenkiintoisia näkökulmia. Koko nivaska keskittyy kolmannen sektorin valaistukseen esimerkiksi tiet ja toimistorakennukset.

Mikäli Euroopan Unionin alueella ei ryhdytä toimiin valaistuksen energiatehokkuuden parantamiseksi, nousee sähkönkulutus vuoteen 2020 mennessä 260TWh vuodessa. Nykyisin sähköä valaistuksiin kuluu noin 200TWh eli euroiksi muunnettuna noin 27,2 miljardia euroa(sähkön hinta 0,08€). Nousu on siis huomattava, puhumattakaan hiilidioksidipäästöistä ja käytetyn elohopeavuoren kasvusta. Valaistuksella on siis vaikutuksensa taistelussa ympäristön hyväksi.

The Energy End-use Efficiency and Energy Services Directive(2006/32/EC) määrittää jäsenvaltioille velvollisuuden ryhtyä toimiin energiatehokkaampien ratkaisujen löytämiseksi. Valaistus ei kuitenkaan ole pakollinen alue, jossa toimia pitää tehdä. Kuitenkin valaistus olisi yksi helpoimmista alueista hankkia säästöjä ja tehokkuutta. Esimerkiksi hehkulamppujen ja elohopeahöyrylamppujen korvaaminen energiatehokkaammilla vaihtoehdoilla on jo nykytekniikalla kohtalaisen vaivatonta. Ongelmaksi eritoten hehkulamppujen vaihdon osalta nousee kierrätys. Elohopeaa sisältävät energiansäästölamput pitäisi toimittaa asianmukaisesti hävitettäväksi, mutta kierrätyspisteitä on tänä päivänä edelleen vähän. Niinpä lamput päätyvät herkästi sekajätteen mukana kaatopaikoille. Toinen suuri ongelma on himmentimen takana olevat hehkulamput, sillä, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, energiansäästölamput eivät sovellu käytettäväksi himmentimen kanssa. Himmennettävät energialamput maksavat maltaita, joten niiden hankinta ei ole kuluttajalle mielekästä.

Usein energiatehokkuuden hakeminen nostaa kustannuksia, koska tekniikka on pidemmälle vietyä ja usein myös valaisin joudutaan vaihtamaan valonlähteen vaihtuessa. WEEE-direktiivin astuessa voimaan vuoden 2005 elokuussa määriteltiin jo maksimi määrä elohopealle tietyissä lampputyypeissä. Ongelma on siinä, että esimerkiksi elohopeahöyrylampuissa elohopean määrää ei ole määritetty ollenkaan ja sitä saa niissä olla kuten ennenkin. Direktiivi ei myöskään tuonut ratkaisua siihen, että loistelamppujen elohopeamäärään juuri puututtaisiin – kaikkien valmistajien valonlähteet olivat jo valmiiksi rajojen alapuolella. Direktiivin ehdoton hyvä puoli oli tuottajavastuun aikaansaaminen, jolloin maahantuoja tai valmistaja vastaa tuotteen kierrätyksestä eli kuluttajan ei tarvitse maksaa viedessään vanhoja valonlähteitä kierrätykseen.

Valaistuksen energiatehokkuutta voidaan lisätä kolmessa vaiheessa. Ensimmäisenä kiellettäisiin T8-standard loisteputkien ja elohopeahöyrylamppujen myynti, sillä nämä voidaan jo korvata tehoputkella sekä suurpainenatriumlampuilla. Muut kaksi vaihetta saattaisi jo vaatia enemmänkin muutosta ja itse valaisinlaitteiden vaihtoa. Mielenkiintoista koko direktiivissä on se, että LED-valaistuksesta ei puhuta edelleenkään mitään. Syy saattaa löytyä siitä, että ko. valaistustekniikka kohtaa edelleen enemmän epäilyjä kuin hyväksyntää. Lumen-arvot eivät vielä yllä purkauslamppujen ja loisteputkien kanssa kilpailemaan, joten koko tekniikka voidaan näemmä hylätä huonona. LED tekee kuitenkin tulemistaan ja valonlähteet ovat kehittyneet huimasti viimeisen parin vuoden aikana. Jo tällä hetkellä on olemassa LED-valaisin, joka riittää asuntoalueiden ja puistojen valaistukseen. Myös sisätiloissa LED-teknologiaa voidaan käyttää entistä paremmin hyödyksi(esim. keittiön työtasojen valaistus).

Jäämme odottamaan, koska LED lopullisesti lyö itsensä läpi.

posted by Saija @ 1:16 PM