Saijan sanailua

Kiireessä kiirettä vastaan

Tänään töissä oli jälleen erittäin kiire päivä. Niin se on joka päivä näin syksyllä. Illat pitenee ja tummuu, joten valoa tarvitaan. Joskus tuntuu, ettei mitään saa tehtyä kunnolla, kun on miljoona tärkeää ja kiireellistä asiaa, jotka tulisi hoitaa. Olisiko joskus paikallaan istua alas, karsia kaikki turhat ja merkityksettömät asiat arjesta ja rauhoittua? Vaikka jokaisen työ on tärkeää ja merkityksellistä, mutta varmasti löytyy asioita, joita ei välttämättä tarvitse tehdä juuri nyt; asioita, joiden tekemisen voi jättää siihen kunnes kiireisimmiltä asioilta ehtii. Tärkeintä jaksamisen kannalta on tehtävien priorisointi. Maailmanmeno nykypäivänä ajaa meitä siihen, että mihinkään ei ehdi keskittyä kunnolla ja ihminen siinä sitten palaa helposti loppuu. Kiireisen työpäivän jälkeen käväisin katsomassa pientä kummipoikaani. Väsymyksen tullessa lähdin hänen kanssaan rauhalliselle kävelylle. Siinä kävellessäni tajusin, että syksy on jo pitkällä ja talvi kolkuttaa ovella. Koko syksyn tulo on minulta jäänyt huomaamatta, sillä elokuusta alkaen olen kiitänyt työpaikan, kodin ja kokousten väliä. Tänään päätin kuitenkin, että ainakin kerran viikossa vietän illan ihan vain rauhassa, oli se sitten kävelyllä, hierojalla tai juoksulenkillä. Pääasia on, että saan olla ihan vain itseni kanssa ja unohtaa kaiken kiireen, ennenkuin se latistaa enempää energiaani. :)

posted by Saija @ 6:49 PM