Byrokratiaviidakossa
Tupsahti postissa satojen eurojen vakuutuslasku. Samainen postinippu sisälsi jälleen työttömyyskassan lisäselvityspyynnön. Laskun maksaminen ilman rahaa ei ole oikein mahdollista ja rahaa ei tule, koska hakemus on vajaa sellaisten papereiden osalta, joista ei edes missään ole ollut mainintaa!!Anteeksi vain, että olen hieman katkera siitä, ettei rahaa tule mistään. Vaikka korvaus ei suuren suuri olekaan, niin tähän ahdinkoon se tuntuisi lähinnä lottovoitolta. Sosiaaliturva noin yleensä on loistava asia, mutta juuri nyt tuntuu tilanne epäreilulta.
Jospa kertailisin yhtälöä hieman. Keskivaikean masennuksen vuoksi sairauslomaa kahden kuukauden ajan. Masennukseen johtanut syy: työpaikka. Irtisanouduin työstäni ja lähdin kahden kuukauden mittaiseen pätkätyöhön. Tästä kiitoksena kuukauden karenssi. Jos siis olisin jatkanut sairauslomaa(vanhan työnantajan palveluksessa), yhteiskunta olisi tämän minulle korvannut. Sairauslomaan terveydentilani olisi toki antanut mahdollisuuden. Itse kuitenkin koin, että työnteko on parasta lääkettä päästä taas maailmasta kiinni. Kun siis menin töihin, minua rangaistiin.
Järjestelmän ei kai pitäisi toimia ihan näin? Olisin ehkä saanut karenssilievennyksen, jos olisin vedonnut sairastumiseeni, mutta asioiden aukirepiminen jälleen kerran ei tuntunut hirveän mielenkiintoiselta vaihtoehdolta. Joten tässä sitä nyt ollaan. Kärsitään edelleen. Hakemus on ollut nyt käsittelyssä noin kuukauden. Kun siihen lisätään vielä karenssilla viettämäni aika, niin mielestäni aikaa on kulunut suhteettomasti.
Jos yritetään saada ihmiset väkisin töihin heille sopimattomille aloille, niin byrokratiaa ei ainakaan pidä lieventää. Kyllä tässä pinttyneinkin ammattitaitonsa arvostaja on kohta lähdössä työhön kuin työhön. Kunhan ei enää tarvitse lisäselvityksiä tehdä ja rahatta olla. Absurdin tilanteesta tekee se, että kukaan ei sinusta huolehdi, jos olet sattunut saamaan asuntolainan ja omistat auton. Nehän voi aina myydä. Vaikka maksaisin lisälainoja maailman tappiin, niin kodistani minua ei kukaan häädä.
Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin
En varmaan olisi enää täysin järjissäni ilman ihanaa miestäni. Kunpa aina muistaisin häntä kiittää. Hänen avullaan elämä näyttää edes hieman valoisalta. Tai oikeastaan aika paljonkin. Hänen uskonsa parempaan huomiseen ja minuun ovat korvaamaton voimavara. Samoin ovat tukenani olleet vanhempani ja veljeni. Perheen merkitys kasvaa vaikeuksissa aivan uusiin mittasuhteisiin. Erityisesti eräs kälyni on noussut tärkeäksi linkiksi elämässäni viime kuukausina.
Toinen koossa pitävä voima on SDP. Ymmärrän kyllä, jos ihminen työttömäksi jäätyään syrjäytyy. Olisin varmaan itsekin samassa tilanteessa ilman tiivistä työskentelyä tovereiden parissa. Kun illat täyttyvät harrastuksista, ei ole aikaa murehtia olemistaan. Olenkin leikilläni sanonut, että jos kaikesta siitä maksettaisiin palkkaa, niin minulla ei olisi mitään hätää. :)
Niin ja täytyy myös sanoa, että lukuunottamatta yhtä kertaa, palvelu Salon työvoimatoimistossa on ollut loistavaa!
posted by Saija @ 10:30 AM
0 Comments:
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home