Saijan sanailua

Voi Matti, Matti!

Vaikka pääministerin yksityiset tekemiset eivät minua niin kiinnostakaan, niin herran käyttäytyminen työsaralla kiinnostaa sitäkin enemmän. Vanhanen on päättänyt jatkavansa puolueensa puheenjohtajana ja pääministerinä vuoteen 2015. Aika itsevarmaa. Ei taida Matti tietää, että kansalla on kuitenkin viimeinen päätösvalta siinä, kuka tätä maata johtaa. Matti myös karttaa avointa keskustelua asiakysymyksistä. Jokuhan saattaisi olla eri mieltä.

Ihan kuin äänestäjiä pidettäisiin jotenkin vallattomana näiden asioiden suhteen. Ei keskustan menestys kuitenkaan ole mikään kirkossa kuulutettu juttu. Mikä on ministeri Vanhasen yksityiselämän vaikutus ja miten vaikuttavat puoluesihteeri Korhosen jatkuvat eriävät mielipiteet, jäävät nähtäväksi. Minun puolestani Matti voi yksityisenä Mattina tehdä mitä tahansa, mutta pääministeriltä odotan harkintaa lausunnoissaan.

Syy siihen, miksi Vanhasen käytös kirpaisi tänään niin kovasti, on puhtaasti siinä, että oman puolueen sisällä tällaista Masan käyttämää junttameininkiä pyritään vähentämään. Itse haluan olla eturivissä tuota epäkohtaa korjaamassa. Politiikka, työelämä tai mikä muu elämänala tahansa ovat täynnä merkkejä tällaisesta junttaamisesta. Töihin palkattiin taas se siskonkumminkaima tai jokin paikka vaan kirjoittamattomasti on jonkun. Ei mitään näkyvää syytä.

Palaan edelleen aiheeseen, miksi meidän on vaikea saada uutta verta mukaan toimintaan. Ongelma on järjestelmässä. Ongelma on liian syvään juurretussa mielikuvassa jonkinlaisesta vallankaappauksesta. Ongelma on siinä, että emme koskaan sano mitään vaan hyväksymme toiminnan sellaisena kuin se on. Ongelma on demokratian vähäisyys.

Itsekin syyllistyn siihen, etten koskaan sano mitään. Myhäilen vain - ja sitten kiukuttelen kotona. Itken kotona. Miehelläni on kovasti kestämistä aika ajoin. Ehkä olisi aika hylätä kaikkien miellyttäminen ja ruveta pitämään puoliaan. Kuka tietää. Ehkä tänään, ehkä huomenna, ehkä koko toiminta lakkaa olemasta.

posted by Saija @ 7:25 AM