Saijan sanailua

Eläkeuudistusta ja vähän muutakin

Salossa on hiihtoloma ja sen huomaa. Oma iltaelämäni on kuin iskusta rauhoittunut vain yhteen kokoukseen viikon aikana.

Valtakunnan politiikassa sen sijaan tapahtuu oikein urakalla. Hallituksen politiikkariihen aikaansaannos: eläkeiän nostaminen 63-vuodesta 65-ikävuoteen. Selkeä irtautuminen kolmikantaisesta sopimisesta työelämään liittyen. SAK, STTK sekä AKAVA tuomitsivat tuoreeltaan moisen käytöksen. Eikä ihme, sillä sosiaalitupo oli saatu valmiiksi juuri ennen hallituksen kummallista päätöstä.

Hallituksen päätös lyhentää ihmisten eläkkeellä olo, joten kohtuullista olisi myös alentaa työeläkemaksuja. On sektoreita, joissa työskentelevien kansalaisten odotettavissa oleva elinikä on jopa alle alimman eläkeiän. Silti nämä maksavat palkastaan samat maksut kuin muutkin työikäiset. Voisin veikata, että hallituksen päätös tulee johtamaan ennen aikaisiin työkyvyttömyyseläkkeisiin ja mahdollisiin sairauslomiin ennen eläkeiän täyttymistä.

Tänään luin aiheeseen liittyvää artikkelia UP Demarista. Koomista oli, että ensin ilmoitetaan työmarkkinoita koskevasta päätöksestä ja sen jälkeen huudetaan apuun työmarkkinajärjestöjä, jotta palkkamaltti säilyy seuraavalla neuvottelukierroksella. Hallitus siis käyttää työmarkkinajärjestöjä juuri silloin, kun sille itselleen sopii. Muutoin ne voivat sulkea suunsa. Mitä muuta tämä on kuin kovaa porvaripolitiikkaa? Työntekijöiltä on tuskin odotettavissa palkkamalttia, jos hallitus jatkuvasti tekee duunareita sortavia päätöksiä. Matti Vanhanen sanoo, etteivät työmarkkinajärjestöt ymmärrä tilannetta, minkä vuoksi eläkeikää nostettiin. Niinpä niin, viisaus asuu hallituksessa.

Toinen työurien pidentämiseen tähtäävä asia on saada nuoret töihin entistä aiemmin. Hyvä tavoite sinällään, mutta edelleenkään en ymmärrä, mitä pahaa on siinä, jos toisen asteen koulun esim. lukion jälkeen haluaa viettää sapattivuoden tai kaksi ennen koulunpenkille palaamista. Itse vietin kolme. Ja tiedän nyt, että niistä vuosista jäi käteen niin paljon elämänkokemusta, että sitä ei koskaan olisi koulunpenkillä saanut. Eri asia ovat tietenkin vuodesta toiseen oppilaitosten kirjoilla roikkuvat, mutta tähänhän on jo tehty korjaus.

Fakta on kuitenkin, että nykyisellä opintorahalla ei elä, ellei sitten tee töitä opintojen ohessa. Näin tein itsekin. Valmistuin vuoden sen jälkeen kuin "olisi pitänyt", mutta olin jo täysi päiväisenä töissä puolitoista vuotta ennen valmistumista. Nuoret kouluttautuvat nykyään ahkerasti. Ongelma tuntuukin olevan ennemmin työelämässä. Nuorille ei anneta vastuuta, omaa koulutusta vastaavaa työtä on vaikea saada jne. Moni palaa takaisin koulun penkille opiskelemaan toista tai jopa kolmatta tutkintoa juuri tästä syystä. Ehkä olisi myös siis työnantajapuolen syytä katsoa peiliin. Kukaan ei ole seppä syntyessään.

Hallituksen toimet ovat kautta linjan kohtuu kummallisia. Ensin Hyssälä ehdottaa, että perhe pitäisi perustaa jo opiskeluaikana, joka ei ainakaan millään muotoa johda nopeampaan valmistumiseen. Hallituksen politiikassa on tullut selväksi, että myös lasten kotihoidon tulisi olla perheille todellinen vaihtoehto. Eli siis nämä kotona lapsia hoitavat ihmiset ovat poissa työelämästä keskellä parasta työikää ja vastaavasti korvaavat menetetyn ajan valmistumalla nopeammin ja olemalla töissä seitsemänkymppiseksi? Itsekin olen päättänyt jäädä vauvan kanssa kotiin ainakin hetkeksi äitysloman jälkeen ennen paluuta työelämään. Lapset ovat pieniä vain kerran.

Mutta kertokaa hyvät ihmiset, missä vaiheessa ihmisen tulisi elää ja kokea maailmaa, jos työ määrää elämää sen joka vaiheessa? Nuorena et voi, koska pitää mennä kouluun ja valmistua, työikäisenä pitää luoda uraa ja hoitaa lapset. Eläkkeelle et välttämättä ikinä pääse terveenä ja hyvä voimaisena, jotta ehtisit hankkia kokemuksia seniorivuosina. Toivottavasti eläkeiän noston myötä ryhdytään myös todellisiin toimenpiteisiin työkyvyn ylläpitämiseksi. Ihmiset ansaitsevat myös aikaa jolloin ei ole pakko suunnitella elämäänsä työn kautta!

posted by Saija @ 12:33 PM