Muutoksia
Maailma muuttuu ja ihmiset muuttuvat. Lapsemme syntyi kesäkuun viimeinen päivä. Mika oli kotona viisi viikkoa tuon päivän jälkeen. Arki iski vastaan, kun hän palasi töihin. Itse olen koko ajan vasemmalla kädellä hoitanut kunnallispolitiikan kuumia kysymyksiä, mutta päivät vierähtävät pikkukaverin seurassa.Äitiys on ihanaa, mutta välillä äärettömän yksinäistä. Laajat sosiaaliset verkostot ovat kutistuneet, eikä ystäviä tunnu enää olevan. Kyse on varmaan pääasiassa siitä, että suurin osa kavereistani elää aivan erilaisessa elämäntilanteessa. Joidenkin kanssa yhteyttä on edelleen helppo pitää, mutta jotkut ovat vain kadonneet. Ei vastausta viestiin, ei puheluun. Kummallista. Osaan minä edelleen puhua muustakin kuin politiikasta ja vauvoista.
Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta puhutaan paljon, enkä sitä kyllä enää ihmettele. Mikäli muillekin tulee tällaisia kokemuksia kuin itselleni. Olisin tullut hulluksi ellei "pakollisia" menoja olisi. Elämänmuutos itsessään on ollut ihana ja perheemme vihdoin oikea perhe. Jotain on kuitenkin jäänyt tämän elämänmuutoksen jalkoihin.
posted by Saija @ 10:10 AM
0 Comments:
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home