Saijan sanailua

Lattareita ja videopelejä

Eilinen visiitti Perttelin Pertun päivillä oli mieluisa kokemus. Vastaanotto oli hyvä ja ihmiset iloisella tuulella. Tällaista lisää!

Torstainen piirikokous jännittää, ihan todella. Havahduin tänään, että siihen on enää neljä yötä. Halu tehdä töitä puolueen eteen on kuitekin niin vahva, että pieni jännitys on vain hyväksi. Olen keksinyt keinon vähentää jännitystä. Tai on niitä oikeastaan useampikin. Liikunta ja Mario Cart Wii. Olen siis aivan täysin hurahtanut pelaamaan Nintendolla autokilpailuja. Loistava stressin lievittäjä, joka vie ajatukset hetkeksi pois arjesta. Vaikkakin Nintendo taidetaan mieltää pikkulasten vehkeeksi, niin meillä se on kahden aikuisen ahkerassa käytössä.

Itse en ole ikinä ollut mikään innokas pelaaja ja nytkin pelaan vain sellaisia pelejä, jotka ovat tarpeeksi nopeatempoisia ja joita ei tarvitse pelata halutessaan kuin hetken. Strategia- tai seikkailupelaajaa minusta tuskin koskaan saa, mutta nopeilla peleillä saan tyydytettyä jatkuvaa kilpailuviettiäni. Mikäli ajatukset painavat ja stressi uhkaa, suosittelen kokeilemaan.

Videopelit ovat hyvä renki, mutta huono isäntä. Joskus saattaa havahtua siihen, että on istunut tuntikausia konsolin vieressä. Siinä sivussa sekä syöminen että liikunta ovat unohtuneet. Lenkille siis. Olen ottanut tavoitteekseni kävellä työmatkan vähintään kolmesti viikossa, koska vapaa-aikani tuntuu muutoin täyttyvän kokouksista ja muista menoista, eikä ulkoilulle ole tarpeeksi tilaa. Matkaan menee eestaas noin tunti. Hyvän pituinen siis.

Lenkillä kuuntelen aina musiikkia, paitsi silloin, kun lenkkeilen aamulla auringonnousussa. Silloin kuuntelen vain luonnon ääniä. Musiikkina lenkillä soi useimmiten latino tai uusi suosikkini Suomi hip-hop. Unohtamatta entisiä suosikkeja, jotka järjestyksessä edustavat raskaampaa sarjaa. Latinomusiikki saa minut aina hyvälle tuulelle. Uusin biisisuosikkini on Julio Iglesiaksen vanha hitti Aqua dulce, aqua sala. Pistää minut kävelemään lantio keikkuen ja mukana laulaen. Välillä mietin, miltä se kanssaihmisistä mahtaa näyttää, mutta sitten annan vain mennä. Suomalaisen hiphopin salaisuus on mahtavat sanoitukset. Niistä on helppo löytää kaikki se turhamaisuus, johon nykymaailmassa törmää.

Tällä hetkellä olen kohtalaiset rento ja yritän pitää mieleni korkealla. Torstai on toivoa täynnä!

posted by Saija @ 10:17 AM