Saijan sanailua

Miehet ja naiset

Mielenkiinnosta seuraan välillä Iltasanomien keskustelupalstaa. Siellä nimimerkkien takaa ihmiset antavat ohjeita milloin toisilleen ja milloin Suomen hallitukselle. Välillä aiheet saavat minut oikeasti pohtimaan jotain aihetta enemmänkin. Eilen yksi aiheista koski lasten kotihoitoa. Tämän aiheen lukeminen sai minut pohtimaan sukupuoliroolien jakautumista kotielämässä.

Häpeilemättä voin sanoa, että meillä kotityöt tehdään vahvasti vanhaan malliin - minä laitan ruokaa, tiskaan ja pesen pyykkiä, kun mieheni leikkaa nurmikot ja kantaa puut sisälle. Tämä ei kuitenkaan olen minusta mitenkään epätasa-arvoista tai väärin, koska se tehdään täydessä yhteisymmärryksessä ja sovitusti. Ruuanlaitto on minulle mieluisaa, samoin astianpesu. Pyykkien peseminen on pääasiassa ok, mutta puhtaat pyykit löytävät kaappiin vasta, kun on ihan pakko. Minusta ei ole mitään pahaa siinä, että minä teen perinteiset naisten työt kotona. Jos tilanne vaatii, osaan kyllä tarttua ruohonleikkuriin, lapioon ja kirveeseen. Mutta mieheni tekee sen mielellään, minulle se on enemmänkin pakollista. Välillä tosin tulee himo leikata nurmikko, jolloin sen myös teen.

Usein kuulee sanottavan, että nainen tekee suurimman osan kotitöistä. Mitkä tässä tapauksessa ovat kotitöitä? Imuroiminen, tiskaaminen, ruuanlaitto, pyykinpesu? Jos vain taloustyöt lasketaan mukaan, niin eittämättä näin on. Mutta entä sitten kaikki se työ, jota miehet kotinurkissa tekevät? Sekö ei enää mene kotitöiden piikkiin? Lumet on luotava ja talot maalattava. Epätasa-arvoisuutta varmaankin ilmenee - ja molempiin suuntiin.

Niin ja muuten, mieheni imuroi meillä joka kerta, koska minusta se on kaikkein vastenmielisin kotityö!

posted by Saija @ 11:28 AM