Pelkoa, pelkoa....
Viimeiset neljä kuukautta elämästäni on mennyt uuden työpaikan etsimiseen. Toiselle sijalle on jäänyt niin uusi koti kuin avomieskin. Työpaikan metsästämisen ja sen saamisen vaikutus elämääni on ollut järjetön. Työssä vietetään kolmannes päivästä, joten syystäkin etsin sellaista paikkaa, jossa viihdyn sitten pidempäänkin.Ensimmäisen vierailuni työvoimatoimiston konttorissa ei jättänyt minulle suurtakaan toivetta siitä, että sieltä kautta minulle paikka löydettäisiin. Sen verran itserakas ja omanarvontuntoinen vielä sentään olen, että tiedän, millaiseen työhön minulla on kykyjä.
Edellinen työpaikkani oli vaativaa hommaa, jossa onnituin ainakin omasta ja työkavereiden mielestä hyvin. Miksi siis olisi tyydyttävä vähemmän vaativaan työhön? Se, että saan töissä jatkuvia haasteita on minulle tärkeää. Sen lisäksi työn pitää olla mielekästä. Ei ole paljon vaadittu, vai onko sittenkin?
Nyt olen kaiketi löytänyt sen paikkani, joka minulle kuuluu. Työn, joka on mielenkiintoista, haastavaa ja ennenkaikkea saan itse koota itselleni sopivan paketin. Onneksi en antanut periksi liian aikaisin!
posted by Saija @ 11:21 AM
0 Comments:
Post a Comment
Subscribe to Post Comments [Atom]
<< Home