Saijan sanailua

Arki alkaa taas ensi viikolla maanantaina kaupunginhallituksen kokouksen muodossa. Lisäksi pitäisi löytää sopiva rako vierailla nuorisotiloissa sekä työttömien toimintakeskuksessa. Tavallaan sitä jo kaipaakin vähän toimintaa, vaikka aika ihan rauhassa onkin välillä tervetullutta. Seuraavaan perheen yhteiseen lomaan onkin sitten pidempi aika. Helmikuussa tosin pääsemme mieheni kanssa keskenämme(lue: parin sadan muun sosialidemokraatin kanssa) risteilylle. Poika menee hoitoon isovanhemmille.

************

Suomessa suurin poliittinen peruna pyhinä lienee ollut Matti Vanhasen eroilmoitus. Johan sitä on odoteltukin. Seuraajaspekulaatiot ovat kovassa käynnissä. Liekö se Lehtomäki, Tiilikainen, Rantakangas, Kanki-Kaikkonen vai tekeekö Jäätteenmäki paluun parrasvaloihin? Paula Lehtomäkeä on nostettu seuraavaksi puheenjohtajaksi jo vuosikaudet. Kuinka kulunut nimi hän sitten näissä kuvioissa on, jää nähtäväksi.

Kun SDP kaksi vuotta sitten ryhtyi etsimään seuraajaa Heinäluomalle, tehtiin yhdeksästä ehdokkaasta jopa hieman pilaa. Heitä oli kuulemma liikaa. Keskustalle tuollainen määrä varmasti vain tarkottaisi, että potentiaalisia nimiä ja kykyjä on paljon, ainakin median mielestä.

Myös SDP:n johdon kausi on katkolla ensi kesänä. Itse olen varauksetta Jutan jatkon kannalla. Nuori nainen on kahdessa vuodessa kasvanut paljon ja saanut lisää itsevarmuutta. Ei kukaan ole seppä syntyessään. Ei edes Katainen. Kuka muka piti Jyrkiä uskottavana ennen kuin hänestä tuli ministeri? Siis kokoomuksen jäseniä lukuunottamatta.

************

YLE:n uutisissa taannoin kerrottiin siitä, kuinka vain murto-osa kansanedustajista ja ministereistä käyttää sosiaalisen median, kuten Facebook, palveluja. Kummallinen tutkimus. Onhan maailmassa paljon muitakin ammattikuntia ja ihmisiä, joita ei palvelusta löydy. Lienee ihmisen oma päätös, haluaako osallistua tämän tyyppisiin medioihin. Vaikka sähköisen kampanjoinnin merkitys onkin lisääntynyt, en usko sen tosiaankaan olevan ratkaiseva kampanjoinnin muoto.

************

Eräät tahot kuvittelevat, että eduskuntaan päästään noin vain heittäen ja ilman työtä. Vuoden 2007 kevättalven kampanjointi Katjan joukoissa on vielä tuoreessa muistissa. Edelleen ihmettelen, millainen duracell-pupu tuo toverimme on, sillä vauhti ei ole kampanjasta juurikaan heivannut. Kukaties päinvastoin.

Vaikka raha kampanjoinnissa ratkaiseekin, niin on naiivia ajatella, että ilman minkäänlaista työtä, pelkästään mesoamalla saavuttaisi mitään. Tällaiset yhtä asiaa toitottavat tonyhalmeet on jo nähty. Yksi mies ei eduskunnassa, tai missään muuallakaan, kesää tee.

Maahanmuuttokriittisyys tuntuu olevan yksi teema, joka vaaleissa kuin vaaleissa nousee esiin. Superkriittiset, suomeksi rasistit, ovat se pelottavin eteenpäin pyrkivä ryhmä. Ja tämä puree. Maahanmuutosta pitää voida keskustella ilman, että vouhotetaan heti rasistisia mielipiteitä. Näille joillekin se on vain mahdotonta. Aiheena maahanmuutto vaatii keskustelua. Aihe on vaikea, siihen liittyy monia ongelmia ja tunteita. Ihmettelen vain, miksi ei asiasta kyetä keskustelemaan, ilman ennakkolatauksia?