Saijan sanailua

Vapaapäiviä politiikasta --->häähumua

Olen päättänyt viettää muutaman politiikasta vapaan päivän ja keskittyä muihin asioihin. Päälimmäisenä mielessä ovat terassin rakentaminen ja omat häät, jotka pukkaavat kalenteriin ensi vuoden alkupuolella. Terassin rakentamisesta vastaa rakas avomieheni, mutta häät ovat jostain syystä(?) minun kontollani.

Tosin pitkällä ovat jo valmistelutkin. Kutsut, puvut, kukat, valokuvaus, menu ja muu häille kriittinen on jo mietitty. Ohjelmakin alkaa olla alustavasti olemassa ja musiikkivalinnoista keskustellaan. Mutta mietin, että jos viime hetken paniikki sitten tulee, niin olkoon tullakseen. Kyllä jokaisen morsiamen kuuluu olla paniikissa jossain vaiheessa. Kunhan en monsteriksi rupea.
Meille on monesti sanottu, että kiirehdimme naimisiin. Tosi on, että nopeasti ovat asiat menneet, mutta jos kerran elämässään heittäytyy kunnolla tunteen vietäväksi, niin menköön. Päivääkään en ole katunut tai asiaa toista kertaa pohtinut. Kyllä rakastuminen on ihanaa! En oikeastaan voi tarpeeksi suitsuttaa mieheni ihanuutta. Onneksi muistan sen hänelle kuitenkin kertoa, muille sitä ei niin tarvitsekaan.

Emme ole olleet koskaan treffeillä. Ensimmäinen tapaamisemme pitkän ajan jälkeen oli kahvilla ja sen jälkeen olemme käytännössä asuneet yhdessä, virallisesti viime vuoden syyskuusta. Suunnittelimme juuri eräänä iltana, että ehkä sentään yksillä treffeillä pitäisi käydä ennen häitä. Niin, että tavattaisiin jossain muualla kuin kotona ;). Mutta vielä ei ole se aika koittanut.

Ensimmäinen lapsemme, Einari the Cat, täytti vuoden noin kaksi kk sitten. Ensi viikonloppuna tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun hän muutti meille. Siinä on muuten maailman ihanin otus. Ja huvittavinta koko tilanteessa on, että Einari on meille kuin lapsi. Puhumme pojasta tai lapsesta ja häntä on välittömästi jo kova ikävä. Hmmm...

Näissä merkeissä pohdiskelen tänään. Hyvää kesää kaikille! Palaan uusin miettein taas joku päivä, kun siltä tuntuu.

posted by Saija @ 2:50 PM