Saijan sanailua

Ystävyyden syvin olemus

Olen seurustellut kuukauden yli vuoden päivät. Tuona aikana olen pitänyt vähemmän yhteyttä ystäviini. Tosin oman muisteluni mukaan kontaktit ystäviin harvenivat jo ennen sitä. Parisuhteeni ei siis ole syy siihen, että en enää tapaa ystäviäni niin paljon. Syy on jokin ihan muu. Se on se sama asia, joka aika ajoin nousee kysymykseksi parisuhteessanikin - politiikka.

Iltani ja viikonloppuni ovat viimeisen vuoden aikana olleet kohtuu tiiviit paikallisen politiikan tekemisessä. Tämä kevät on vienyt voiton kaikesta. Puoluekokous meinasi imeä loputkin mehut, mutta onnistui niin hyvin, että se toikin energiapaketin mukanaan. Vuoden loppu ei näytä yhtään paremmalta. Ennen kuin itse koet poliittisen herätyksen samalla tavoin kuin minä, älä arvostele.

Toinen syy kontaktien harvenemiseen on selkeä aikuistuminen. En enää halua käydä kapakoissa ja viihteellä. Haluan ottaa lasin viiniä ja keskustella sellaisessa ympäristössä, jossa minun ei tarvitse huutaa ääntäni käheäksi. Haluan siis mieluummin istua kotona, omassa tai jonkun muun. Yleensä tämä johtaa mieheni ja minun keskeisiin koti-iltoihin. Jos tällainen vapaa-ajan vietto ei sinulle sovi, älä arvostele minun tekemisiäni. En minäkään arvostele sinun tapaasi viettää vapaa-aikaasi.

Ihmisen elinkaareen aikuistuminen kuuluu osana. Suurena osana. Naimisiinmenon ja lasten saannin myötä käynnit viimeistään loppuvat tai ainakin rauhoittuvat. Minulle vain nyt on käynyt niin jo aiemmin. Nautin oman kodin rauhasta, ruuanlaitosta, puutarhasta ja saunasta. Onko ystävyyden syvin olemus siinä, paljonko tavataan? Voidaanko vain tuolloin sanoa olevamme ystäviä?

Jos mielipiteesi on se, niin se eroaa omastani. Eräänkin ystäväni kanssa tapaan pari kertaa vuodessa ja juttu luistaa kuin oltaisiin nähty joka päivä. Toista näin ensimmäistä kertaa vuosiin ja jälleen ei meinannut jutusta tulla loppua. Ystävyyden syvin olemus on jossain muussa kuin tapaamisten määrässä, se on sydämessä.

posted by Saija @ 10:45 AM