Saijan sanailua

Aatteita vanhemmuudesta

Puoluekokouksen jälkimainingeissa on hyvä pohtia tätäkin asiaa. Vanhempainvapaan jakautumista. Kyseinen aloite vapaan tasapuolisemmasta jakautumisesta ei mennyt kokouksessa läpi. Äänestys tosin oli tiukka, joten toiveita paremmasta huomisesta on olemassa.
Onko äidin ja lapsen suhde todellakin meille näin pyhä? Itse olen aina ollut ehkä hivenen enemmän isin tyttö, tosin myös suhde äitiini on ollut kautta aikain lämmin ja läheinen. Mutta rehellisesti voidaan sanoa, että isän opeilla minusta on tullut se, mitä nyt olen.
Äiti on hoitanut kodin askareet ja huolehtinut, että perheellä on ruoka pöydässä klo 16, kun isä palaa töistä. Isä on juurruttanut arvomaailmaani sosialidemokraattisen aatteen ja kriittisen keskustelun. Molempia on siis tarvittu, jotta lopputulos on näinkin onnistunut yhdistelmä yhteiskunnallisesti valveutunutta kodinhengetärtä.
En ole vakuuttunut, että äiti aina on lapselle se paras kasvattaja ja roolimalli. Olen vakuuttunut, että se voi olla kumpi tahansa vanhemmista. Vielä tänäpäivänäkin uraa rakentavaa perheellistä naista kritisoidaan siitä, että hän on liikaa omissa menoissaan lasten kustannuksella. Miehille omat menot ovat sallittuja. Toisaalta kotona lastaan hoitava äiti on yleisen käsityksen mukaan loistava vanhempi, vaikka todellisuus olisi täysin päinvastainen.
Naisille lapset ovat työelämässä edelleen rasite. Sairaustapauksissa kun oletus on, että äiti jää aina kotiin lapsen kanssa. Samoin nainen toki voi tulla raskaaksi. Kamalaa! Kuka sellaista nyt palkkaisi?!!! Miehille suuri lapsikatras nousee jopa työelämässä saavutukseksi!
Vanhempainvapaata koskeva päätös olisi ollut omiaan tasaamaan eroja miesten ja naisten välillä, kun miehetkin olisi velvoitettu vapaata pitämään. Tämä taas tasaisi työelämän epätasapainoa ja palkkaeroja. Samoihin palkkaeroihin vaikuttavat myös kuntien maksamat kuntalisät, joiden turvin lasta pystytään hoitamaan kotona. Hyvä lisä siihen tilanteeseen, mutta pitkällä aikavälillä se vääristää entisestään työmarkkinoita.
Ilmeisesti äiti-lapsisuhde on edelleen pyhä, josta ei haluta päästää irti. Onneksi isät omasta tahdostaan enenevässä määrin vapaita pitävät. Valitettavasti se ei vain riitä tasaamaan epätasapainoa sukupuolten välillä.

ps. Aiheen tähän kirjoitukseen sain lukiessani Hanna Isbomin aatteita puoluekokouksen jälkimainingeissa.

Labels: äiti, isä, työelämä, vanhemmuus

posted by Saija @ 8:44 AM