Keskeneräisiä uudistuksia
Olen kiertänyt hyvän aikaa vaalikentillä ja valtakunnallisesti kuumaksi perunaksi noussut sote-uudistus ei ole tullut vastaan yhdessäkään keskustelussa. Kuntalaiset ovat toki huolissaan palveluista, mutta heitä ei ole kiinnostanut se, millaisella rakenteella palveluita järjestetään, vaan se, että palveluita on.
Salon Seudun Sanomien vaalipaneelissa vanhempi herrahenkilö yleisöstä kysyi, minkä asian panelistit kokevat terveydenhuollon puolella tärkeimmäksi ensi valtuustokaudella. Kovin oli kummastukseni suuri, kun kaupunginhallituksen puheenjohtajaa myöten tärkeimmäksi koettiin synnytysten ja lastenosaston säilyminen Salossa. Allekirjoittaneelle olennaisinta, että terveyskeskuksessa olisi tarpeeksi lääkäreitä, jotta hoitoon pääsisi nopeammin. Tästä myös kysymyksen esittäjäkin oli huolissaan.
En väheksy synnytys- ja lastenosastojen olemassaoloa kaupungissamme, mutta meillä on vakavia ongelmia perusterveydenhuollossa, jotka pitää hoitaa kuntoon. Kertomus lääkäriin pääsyn vaikeudesta on esillä miltei jokaisessa vaalitilaisuudessa. Lisäksi kaupungin lisääntyvä työttömyys tulee kasvattamaan terveyskeskuksen kuormaa, kun ihmiset tipahtavat työterveyshuollon ulkopuolelle. Perusterveydenhuollon avulla voimme myös vaikuttaa erikoissairaanhoidon tarpeeseen. Varhainen puuttuminen säästää kustannuksissa. Juuri julkisen perusterveydenhuollon edellytysten turvaamiseksi tarvitsemme uudistuksen rakenteisiin.
Keskusta käy kuntavaalikampanjaa härskisti kunta- ja soteuudistuksen voimalla. Puolue, joka on ollut kaksi vaalikautta pääministerin pallilla ja kantanut ao. hallinnonalan ministerin salkkua, tekee nyt kuntavaaleja asioilla, joille he eivät saaneet aikaiseksi yhtään mitään.
Hallituksen alkuperäinen linjaus vahvoihin peruskuntiin perustuvasta mallista on hyvä. Kuntayhtymiin valuva päätöksenteko on kaikkea muuta kuin lähidemokratiaa tukevaa. Käsi pystyyn, kuka pystyy nimeämään SSKKY.n tai VSSHP:n valtuustojen ja hallitusten salolaisjäsenet. Ja siis ilman googlea.
Uutisointi kertoo, että hallituksen sisällä on kiistaa enää muutamissa kysymyksissä sote-uudistuksen suhteen. Kokoomus haluaisi avata palvelutuotantoa enemmän yksityistämiselle. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että pörssi- ja veroparatiisiyhtiöille avattaisiin mahdollisuus saada jalkansa myös erikoissairaanhoidon oven väliin. Siellä liikkuvat ne todella isot rahat.
Maan hallitus tekee aivan oikein, ettei se tule ulos asialla, josta ei vallitse hallituksessa yksimielisyyttä. Kuuden puolueen hallitukseen mahtuu monenlaista kantaa ja on ymmärrettävää, että kompromissin hakemiseen välillä menee aikaa. Mikäli SDP:n ja Kokoomuksen välillä ei olisi mitään ideologisia eroja, olisimme todennäköisesti samaa puoluetta.
Ps. Eilinen Maikkarin vaalitentti oli kamalaa katsottavaa. Voisiko enää sekavammaksi huuteluksi mennä?
Sekalaista jurputusta
Lähtökohtaisesti tekisi mieli avautua paikallislehden vaalikiimasta. Yleensä sellainen tulee poliitikoille, mutta nyt kiima on saavuttanut yllättäen toimituksen. Eilinen kolumni oli ala-arvoinen ja tänäänkin uutisointi kaupungin henkilöstösäästöistä vähintäänkin kummallisesta näkökulmasta kertoen, että ensi vuonnakin lomautetaan, vaikka mitään päätöksiä ei ole tehty suuntaan jos toiseenkaan.
Perniönseudun aviisi oli sentään onnistunut uutisoimaan asiasta niin, ettei välitön kuva ole se, että lomautuksista olisi muka jo jossain päätetty. PSL kyllä sitten kirjoittaa, että palveluverkkoon ei olla tekemässä muutoksia. Rohkenen olla toista mieltä.
Ensi vuonna palveluverkko tuskin supistuu tai muuttuu, mutta tulevaisuutta palveluverkon tarkastelu joka tapauksessa on. Meillä ei ole varaa nykyisen palvelutason ylläpitämiseen nykyisillä tuloilla. Jos joku keksii kultakaivoksen, josta rahaa suihkuaa, niin kertokaa minullekin. Tulojen tulisi kuitenkin nousta noin 100 000 euroa päivässä, jotta palvelut voidaan nykytasolla tuottaa.
Puolueet ovat ymmärrettävästi haluttomia keskustelemaan palveluverkosta näin vaalien alla. Olisiko syytä kuitenkin olla rehellinen ja kertoa, että nykytilanteessa kunnallisverot eivät riitä edes palkkojen maksuun. Vaikka veroja korotettaan, on kertymä tätä vuotta pienempi. Tämänkin vuoden tilannetta ovat parantaneet Nokian jakamat paketit, joiden verotus kohdentuu tälle vuodelle.
Suuresti arvostamani Reijo Lindqvist on useasti kummastellut kertomuksiani siitä, miten vaivalloisesti tietyt asiat kaupungissa lähtevät etenemään. Yksinkertaistakin asiaa saa jauhaa ja vaatia viikkotolkulla, jotta jotain valmista tulisi. Isommat kysymykset eivät meinaa lähteä edes alkuun.
Olen monta kertaa pyytänyt selvitystä Laurin koulun tulevaisuudesta. Ei heru mitään ja selvitystyötä ei ole edes vielä aloitettu. Meinataanko ikuisesti jäädä Salorankadun vuokratiloihin vai onko jollain oikeasti halua tehdä esityksiä jostain muusta?
Ja Sakta ei ole edelleenkään Messias. On vaikea ymmärtää, että investointiin ollaan varaamassa määrärahaa, kun kukaan ei edes tiedä, mitä ko. rakennukseen ollaan edes tekemässä. Suunnitelmat elävät kuin elohopea. Lisäksi reilun kahden miljoonan määrärahan en usko riittävän sellaisen rakennuksen korjaamiseen, josta yksi osa on jo suljettu sisätilaongelmien vuoksi.
Yhtä pätevät, samanarvoiset?
Nainen ja mies kampanjoivat kuntavaaleissa rinta rinnan. Keskenään he
ovat samaa ikäluokkaa, koulutustaustaltaan identtisiä, työtä he
tekevättä toisiaan vastaavassa asemassa, ovat ehdolla samasta puolueesta
ja molemmilla on pieni lapsi. Molemmat potentiaalisia nimiä
johtopaikoille kunnan luottamustehtävissä.
Kuntalainen saapuu vaalitilaisuuteen. Arkensa asioista kiinnostunut
äänestäjä kyselee ehdokkaiden kantoja vanhuspalveluihin,
terveydenhuoltoon ja katujen kunnossapitoon. Ehdokkaat kertovat omasta
kannastaan, perustelevat näkemyksiään ja kuuntelevat myös kysyjän
kantoja. On vaikea löytää eroa ehdokkaiden arvoista ja mielipiteistä.
Kuntalainen haastaa ehdokkaat kiivaaseen väittelyyn keskustan
kehittämissuunnitelmista, jotka eivät hänen mukaansa vastaa ollenkaan
nykypäivän odotuksia. Jälleen ehdokkaat kertovat mietteitään ja toteavat
kuin yhdestä suusta kannattavansa tekeillä olevaa suunnitelmaa. Mies on
perehtynyt kaavoitukseen ja hallitsee asian. Hän kertoo hyvät puolet
niin ympäristön kuin liiketoiminnankin näkökulmasta. Nainen katsoo asiaa
enemmän ihmisten näkökulmasta ja toivoo keskustasta ihmiselle hyvää.
Sivutaanpa keskustelussa eurokriisiä ja Espanjan talousvaikeuksiakin.
Nainen on tässä keskustelussa vahvoilla. Hän on ollut aina erityisen
kiinnostunut kansainvälisistä asioista ja perehtynyt niihin. Hän kykenee
keskustelemaan provosoitumatta ja on vahva kannassaan. Mieskin on
perillä asiasta, mutta osaaminen hukkuu naisen vahvaan taitamiseen.
Aikansa keskusteltuaan äänestäjä on tyytyväinen saamiinsa vastauksiin
ja kiittää ehdokkaita keskustelutuokiosta. Hän lähtee kiertämään
vaalitilaisuuksiin toistenkin puolueiden teltoille. Saatuaan
kierroksensa tehtyä hän palaa takaisin, mutta pysähtyy nyt vain
esittääkseen lisäkysymyksen naiselle.
Kysymys koskee naisen perhetaustaa. Kun selviää, että kotona on pieni
lapsi, josta nainen on yksin vastuussa, seuraa toinen kysymys. Toiseen
kysymykseen sisältyy epäilys siitä, miten nainen pystyy huolehtimaan
lapsestaan tultuaan valituksi.
Nainen hämmentyy ensimmäistä kertaa koko keskustelun aikana. Hän ei
ole edes ajatellut, että lapsensa hoito nousisi keskusteluun vaalien
alla. Hän pitää asiaa henkilökohtaisena. Asiana, josta on lähipiirin
kanssa käyty ennen vaaleja monet keskustelut. Asiana, joka ei vaikuta
hänen osaamiseensa tai pätevyyteensä. Tämän hän kertoo myös kysyjälle.
Kuntalainen poistuu paikalta ja miettii vielä äänestyspäätöstään.
28.10 hän seisoo äänestyskopissa kynä kädessään. Hän muistaa
tilaisuudessa tapaamansa naisen ja miehen. Hän muistaa saamansa
vastaukset. Hän tietää, että molemmat olisivat päteviä hoitamaan hänen
asioitaan. Hän miettii, onko naisen perhetaustalla ja lapsella
vaikutusta naisen kykyyn johtaa kaupunkia. Hän pyyhkii mielestään
viimeiset kaksi kysymystä. Vastakkain ovat mies ja nainen, yhtä pätevät,
yhtä vahvat, omien alojensa asiantuntijat.
Käsi piirtää numeron
Ylläoleva on tasa-arvovaalit.fi -sivustolle kirjoittamani kuntavaalikolumni, joka julkaistiin 9.10.2012.
Omaa vai yksityistä?
Sekaisin Salosta -messuilla tapasin pariskunnan, joka oli muuttanut
Saloon muualta. Heille Salossa oli kaikki hyvin ja palvelut pelasivat.
Tämä oli ilahduttavaa kuulla.
Itse olin tovin tuota messupäivää
ennen päättänyt, että kuntavaalien lehti-ilmoitukseni tekstiksi tulee:
"Minä rakastan Saloa. Rakastatko Sinä?" Ajatus syntyi siitä, että
loppujen tässäkin kurjassa taloustilanteessa hyvin olevia asioita on
huomattavasti enemmän kuin niitä huonoja.
Kypsyttelin pitkään oman
ilmoitukseni sisältöä ja testasinkin ajatukseni muutamalla
lähipiiriläisellä ennen kuin materiaali lehteen lähti. Palaute oli hyvää
ja positiivista, koska lähestymistapa oli niin erilainen.
Ratkaisun
tein, kun luin parin viikon takaista lehteä ja kaikki lupasivat laittaa
kuntoon Salon talouden. Sen minäkin haluan tehdä, mutta haluan myös
muistaa, että kaupungillamme on paljon annettavaa. Yksin ei kukaan laita
kuntoon Salon taloutta. Keinot taloustasapainoon vaihtelevat ja
faktatkin ovat joskus hukassa.
Tasapainottaminen ei ole
hokkuspokkusta, vaan pitkäjänteistä työtä vaativaa, suunnitelmallista
puurtamista. En pysty lupaamaan, että talous tulee kuntoon
valtuustokaudessa. Se tuskin tulee. Tarvitaan pidempi aika, vaikka työtä
onkin tehtävä koko ajan.
Ensi valtuustokausi tulee
olemaan eräänlainen kipukohta kunnallisten palveluiden tuottamisessa.
Salon SDP haluaa, että kunnan palvelut tuotetaan pääosin omana työnä.
Kokoomus on jo nyt asettanut tavoitteekseen monituottajamallin
käyttöönoton Salon kaupungissa. Tämä tarkoittaa, että keskustelu
palveluiden yksityistämisestä tulee kiihtymään.
Lisäpaineen
keskusteluun tulee tuomaan taloustilanne ja henkilöstösäästöjen
vaatiminen. Mikäli neuvottelutulokset ovat yhtä laihat kuin kuluvana
vuonna, olen varma siitä, että erityisesti peruspalvelutuotannon
tukipalvelut siivous-, kiinteistönhoito ja ruokapalvelut tulevat olemaan
oikeiston luupin alla ulkoistamiselle. Niiden ulkoistamista on
väläytelty aika ajoin jo aiemminkin.
Monet palveluitaan
yksityistäneet kunnat ovat sittemmin tulleet lopputulokseen, jossa
palveluita on uudelleen alettu tuottaa kunnan omana työnä. Joko työn
laatu tai kustannukset ovat olleet pielessä. Joskus molemmat.
Ulkoistetustakin työstä kuntaan jäävät olemaan hallintokustannukset,
sillä jonkun pitää toiminnot kilpailuttaa ja valvoakin.
Minä
puolustan kunnallisia palveluita. Ne ovat paitsi laadukkaita myös
edullisia. Luen myös edellä mainitut tukipalvelut sellaisiksi
peruspalveluiksi, joiden pitää kuulua kunnan omaan palvelutuotantoon. En
vastusta päkäpäisenä ulkoistamista silloin, jos kustannushyöty on
selkeästi esitettävissä, ja kun ulkoistaminen koskee jotain muuta kuin
peruspalveluita.
Minä haluan olla seuraavassakin valtuustossa päättämässä. Haluan olla mukana - rakkaudesta Saloon.
Sakkoa vai porkkanaa
Kassin pohjalla väijyy muutama kourallinen EI SAIRAUSSAKKOA -pinssejä. Kokoomuksen puoluevaltuuston esitys on nostanut aiheestakin haloon. Valtuuston esityksen jälkeen tuli vielä sitten vielä elimen puheenjohtajan
suulla lausutuksi, että kipeänä voisi ehkä kuitenkin tehdä etätöitä, eikä tulla työpaikalle sairastuttamaan muita. Palkatta sairauslomalla ja vielä etätöitä pitäisi tehdä?
Käytännön kokemukset osoittavat, että kehittämällä esimiestyötä ja varhaisen puuttumisen malleja, voidaan sairauslomia vähentää huomattavasti. Lisäksi niissä työpaikoissa, joissa on otettu käyttöön mahdollisuus olla omalla ilmoituksella poissa esim. kolme päivää, ovat lyhytaikaiset sairauslomat vähentyneet.
Sinänsä esitys sairaussakosta ei yllätä. Se sopii vallan hyvin siihenkin näkökulmaan, mitä kokoomus on Salossakin asian tiimoilta valtuuston pöntössä käynyt jeesustelemassa. Henkilökunnan sairauslomapäivistä jaksettiin vielä viime vuonna huomauttaa lähes joka kokouksessa.
Kokoomuksen keino työurien pidentämiseen on yhtäläinen sairaussakon kanssa. Puolue käyttäisi mieluummin keppiä kuin porkkanaa. Työelämän kehittämisen sijaan nostettaisin mekaanisesti eläkeikää ja rankaistaisiin työntekijää syysflunssasta. Ei hyvältä kuulosta. Onneksi tämäkin siipi kokoomuksessa välillä nostaa päätään.
Puolueissa on eroja.
Joukkoja liikuttamassa
Salon kaupungin joukkoliikenne pyörii keskusteluissa lähes taukoamatta. Kuntaliitoksen myötä joukkoliikenteessä tapahtui monia muutoksia, kun ELY-keskuksen rahoittamat linjat muuttuivat kuntarajat ylittävästä liikenteestä kunnan sisäiseksi. Salon kaupungista on myös tullut joukkoliikenneasioissa toimivaltainen viranomainen.
Kaupunki käyttää liikennepalveluiden järjestämiseen miljoonia vuodessa, mutta on aiheellista kysyä, onko rahalle saatu vastine aivan kohdillaan. Ennen kesää kaupunginhallitus päätti ostaa tiettyjä linjoja taatakseen kuntalaisten parempaa liikkumista. Päätöksen jälkeen on käynyt selville, että osa kilpailuttamatta jätetyistä linjoista oli kukaties merkityksellisempiä kuin on annettu ymmärtää.
Kaupungin luottamushenkilöiden tulee voida luottaa virkamiesvalmisteluun, koska on mahdotonta, että yksittäinen luottamushenkilö tietäisi kaikki seudun bussivuorot ja -reitit. Päättäjille on avoimesti kerrottava ne muutokset, joita ollaan esittämässä. Luottamushenkilöiden tehtävä ei ole valmistella asioita, vaan päättää niistä. Siksi perusteet on oltava kunnossa.
Olen sitä mieltä, että kuljetuspalvelut on siirrettävä yhteen pakettiin, jotta synergiaetuja on edes mahdollista etsiä. Vielä mietin tosin sitä, onko palveluiden paikka kaupunginhallituksen vai kaupunkisuunnittelulautakunnan alaisuudessa.
Rehellisesti sanottuna en usko, että pelkkä kuljetuspalveluiden
keskittäminen riittää toimivuuden ja vaikuttavuuden paranemiseen. Tällä hetkellä ongelma on myös siinä, että kuljetuspalveluiden suunnittelussa näkyy liian heppoinen paikallistuntemus. Tässä asiassa tulisi tehdä enemmän yhteistyötä paikallisten liikennöitsijöiden kanssa, jotta reitit olisivat optimaaliset ja kustannukset sitä kautta myös.
Keskusteluissa on tullut selväksi, että päättömiä linjauksia on tehty. Eräs liikennöitsijä halusi kokeilumielessä aloittaa reitin, jota olisi rahoitettu lipputuloilla. Kaupunki eväsi pyynnön, vaikkei siitä olisi aiheutunut kustannuksia. Toinen yrittäjä halusi ajaa Raatalaan päättyvän reittinsä takaisin Saloon lipputuloilla ja tähänkin lupa evättiin. Onko tämä oikeasti kaupungin tapa tukea yrittäjyyttä?
