Blogi muuttaa
Hyvät lukijat!
Siirrän blogiani pikkuhiljaa osoitteeseen
www.saijakarnisto.fi
//Saija
Kenen oikeudet?
Viime aikoina kaikkien huulilla on pyörinyt sote. Viikko sitten päästiin sopuun tuottamistavasta, joka on ollut monelle kunnalle pettymys. TYKS-erva alueelle muodostuu nyt saadun sovun mukaan enintään kolme tuottamisvastuu kuntayhtymää. Erityisen karvasta tämä on ollut Salolle ja Raumalle, jotka olisivat halunneet tuottaa palveluita vastuukuntana.
Sinänsä ymmärrän, että kunnissa ollaan tuohtuneita asian saamasta käänteestä, koska kuntataloudesta poistuu puolet menoista kuntayhtymien hallintaan. Salon kaupungissa soten menoista oman henkilöstön palkkakuluihin on ensivuoden talousarvioesityksessä varattu rahaa 65,5 miljoonaa euroa. Ostopalvelut(sisältää mm. erikoissairaanhoidon) on varattu 101 miljoonaa euroa. Loppu 185 miljoonan kokonaisbudjetista syntyy muista toiminnan kuluista kuten tilojen ja tarvikkeiden kustannuksista.
Kaupunki ei pysty omia soten kustannuksiaan hallitsemaan enää nytkään sataprosenttisesti. Todellisuudessa ei päästä edes lähelle sitä. Sen sijaan nyt ollaan tilanteessa, jossa palveluita tuotetaan eri organisaatioissa ja minkäänlaisia synergiaetuja ei saada hyödynnettyä. Useimmin kuultu tarina koskee laboratoriota, jossa samat kokeet otetaan kahteen kertaan: ensin terveyskeskuksessa sitten erikoissairaanhoidon puolella. Asiakkaasta tämä tuntuu täysin päättömältä. Juuri tällaisten päättömyyksien takia sotea ollaan tekemässä.
Nyt joku ajattelee, että nämä päättömyyden voidaan ratkaista myös muutoin kuin hallintoa muokkaamalla. En usko tähän, ainakaan lyhyellä aikajänteellä. Meillä täällä Salossa käymme jatkuvaa keskustelua siitä, miten kunnan sisällä eri toimijat eivät kykene keskustelemaan keskenään ja asioita hoidetaan kovin monimutkaisesti. Asiat parantuvat, mutta kovin hitaasti. Ainoa kärsijä monella luukulla asioinnista on palveluiden käyttäjä. Vaikka hallintorakenteet mahdollistaisivat muutoksen, asenne tuntuu jarruttavan sitä.
Kunnissa pelätään myös lähipalveluiden katoamista, vaikka soten tarkoitus on juuri päinvastainen. Mikä sitten on lähipalvelua? Lähipalveluna pitää päästä lääkärille, neuvolaan, saada perhetyötä, leikkauksen jälkeistä kuntoutusta, tavata sairaanhoitajaa, mutta keinonivelet voidaan nähdäkseni leikata vähän pidemmälläkin. Sen verran minullakin on vielä uskoa inhimillisyyteen, etten usko sote-ohjausryhmän tai ministeriön valmistelevan lainsäädäntöä ilkeä pilke silmäkulmassaan pohtien, miten voidaan viedä kansalaisilta lähipalvelut.
Kyllä minuakin pelottaa, mutta eri syistä. Salossa tehtiin kuntaliitos 2009. Sen jalo tarkoitus oli osaltaan hillitä kustannusten kasvua. Soten osalta kustannukset ovat olleet voimmakkaassa kasvussa koko ajan. Henkilöstömäärä on lisääntynyt yli kahdeksallakymmenellä ja lisäresurssin tarve on olemassa. Minä pelkään, että vastaava "pommi" räjähtää myös sote-uudistuksen seurauksena.
Sote-keskustelussa juututaan keskustelemaan rakenteista ja monelta on unohtunut soten keskeinen tavoite. Keskeisiä tavoitteita ovat(suora lainaus stm): "väestön terveyden,
hyvinvoinnin ja sosiaalisen turvallisuuden edistäminen,
yhdenvertaisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen
turvaaminen koko maassa, sosiaali- ja terveydenhuollon
peruspalvelujen vahvistaminen sekä kustannustehokkaan ja
vaikuttavan palvelurakenteen toteuttaminen."
Tämä tavoite synkronoituu hyvin perustuslain §19 kanssa: "Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin
säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja
edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen
ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen
hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu."
Nyt tavoitellaan siis kaikille tasavertaisia palveluita, vahvistetaan perusterveydenhuoltoa sekä tavoitellaan säästöjä. Mielessäni pyörii monta kysymystä ilman vastausta. Kun kysyn itseltäni, kumpi on tärkeämpää kansalaisten palvelut vai Salon kaupungin toimiminen tuottamisvastuussa, vastaus on täysin selvä. Mielestäni ihmisten oikeudet menevät kuntien oikeuksien edelle. Aina.
Kommenttipatteri
Blogitauko on jälleen venähtänyt anteeksantamattoman pitkäksi. Syksy on ollut melkoista haipakkaa ja kommentoiti on jäänyt lyhyiksi twiiteiksi ja tilapäivityksiksi. Muutamaan ajankohtaiseen aihe näin lokakuun lopuksi:
* Jääliikuntahallien yhtiöittämisselvityksen tekemisestä päätettiin maanantaina hallituksessa. Lehdestä saa sen kuvan, että olisin esittänyt selvityksen tekemistä, vaikka todellisuudessa esitin sen tekemistä laajempana kuin alkuperäinen hallituksen päätös viime vuodelta olisi vaatinut. Nähdäkseni hallien jatkolle on neljä vaihtoehtoa: yksi uusi yhtiö, nykytila, kaupungin hallin fuusioiminen SSO-halliin sekä molempien hallien toimiminen jatkossa kaupungin alaisuudessa. Selvityksen pitäisi olla valmis helmikuussa.
* Kaupunginhallituksen työskentelyyn liittyvä lehtiartikkeli oli hieman kummallinen. En ymmärrä, miksi demokratian perusoikeus, äänestäminen, olisi jotenkin kiellettyä tai pahasta. Jos olisimme jatkuvasti yksimielisiä, mihin tarvitaan kaikkia puolueita? Hallituksen työskentely on viime kevään episodien jälkeen parantuntut paljon. Viitasen Annikan toimiminen puheenjohtajana on tuonut uudenlaista kulttuuria ja sen kanssa joidenkin on vaikea elää. Maailma muuttuu ja kehittyy. Paljon parjattu koulutuksemme on hitsannut puheenjohtajistosta hyvää tiimiä. Päätöksiä on tehty ja asioita tapahtuu. On muuten kuulunut aika vähän "näin on aina ennenkin tehty"-mantraa tällä kaudella.
* Kaupunginjohtajan talousarvio on polittisesti suhteellisen helppo hyväksyä. Tämä ei tarkoita, että hankalien päätösten aika olisi ohi. Uuden selviytymispaketin valmistelu on syytä aloittaa heti tammikuussa ja saada päätökseen ennen kesää. Ilo on huomata, että viime vuonna parjattu organisaatiouudistuskin on tuonut toivotut säästöt. Iso laiva kääntyy hitaasti ja nyt käännös on nähtävissä. Ensi vuoden talousarvioon sisältyy optimismia, mutta Juntin Sepon tuntien optimismikin on realistista. Työtä on kuitenkin vielä paljon edessä. Talous ei edelleenkään ole tasapainossa.
Onko niin?
Elokuu on kohta lopuillaan ja poliittinen elämä alkaa lopullisesti vilkastua. Viime aikojen keskustelu tosin on taas pyörinyt asioissa, jotka kertovat siitä, miten helppoa oikeasti hankalat ja vaikeat asiat on piilottaa halpahintaisen populismin varjoon. Populismin tulosuunta on hämmästyttänyt ja siksi onkin paikallaan antaa propsit perussuomalaisille. Kolmen suuren ja vasemmistoliiton lisäksi myös he näkevät tarpeen nyt keskusteluissa olleille tilaisuuksille.
Joudumme kyllä ihan vakavasti istumaan alas ja miettimään, onko Salossa edellytyksiä jatkaa kaikkien valtuustoryhmien yhteisiä valmisteluita ylipäänsä, kun osa ryhmistä kerran haluaa ulkoistua keskusteluista.
Salossa on jo viime valtuustokaudelta eletty elämää, jossa katse on ollut huomisessa tai korkeintaan ylihuomisessa. Taloutta on yritetty tasapainottaa toimin, jotka eivät ole tulevaisuuteen saakka kestäviä. Paniikkijarrutus on tehty, yritetty ohjata alus uuteen kurssiin tajuamatta, että valtamerialus ei käänny hetkessä.
Kunta ei pysty sopeutumaan kvartaalitalouteen suunnittelemalla toimintaansa neljän kuukauden jaksoissa. Kunnan kvartaali pitää olla vähintään neljä vuotta, ehkä pidempikin. Emme kaavoita siksi, että pystymme palvelemaan tätä hetkeä. Me kaavoitamme, jotta kaupunki voi tulevaisuudessa kasvaa hallitusti ja suunnitelmallisesti. Samaa pitäisi katsoa palvelutuotannossa. Nostaa pää pystyyn ja katsoa pitkälle eteenpäin.
Pitäisi nähdä metsä puilta. Kyetä kehittämään ja kehittymään taloustilanteesta huolimatta. Missä vaiheessa meistä päättäjistä on tullut näin hiljaisia, omalla mukavuusalueellaan viihtyviä ja varovaisia? Onko niin, ettei uskalleta puhua, jottei suututeta ketään? Onko niin, että oma napa ja jatkokausi politiikassa menee kaupungin asioiden edelle? Valta sokaisee?
Lataustauko
Mukavaa kesää kaikille lukijoille!
Lataan kesän akkuja ja lupaan syksyllä taas terästäytyä blogini kanssa.
Terkuin,
Saija
Suunnitelmallista työllisyyspolitiikkaa
Salon ja Suomen vaikein haaste on kasvava työttömyys,
erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden räjähdysmäinen kasvu. Salon kaupungin työllisyyspalveluissa
otettiin yksi askel eteenpäin, kun organisaatiouudistuksen yhteydessä
palveluita keskitettiin saman hallinnon alle. Keskittämisessä jäätiin kuitenkin
puolitiehen ja hallintorajat ylittävää yhteistyötä tarvitaan kipeämmin kuin
koskaan.
Työttömyyden vaikutuksen talouteen myöntää kirjoituksessaan
myös Heikki Tamminen (SSS 6.6.2014). Tamminen kaipaa lisäksi sosialidemokraateilta
realismia tavoitteissaan. Haluan huomauttaa, että kirjoittajan mainitsemat
maksuton varhaiskasvatus ja lapsilisät 18-vuotiaaksi ovat puolueemme pitkän
aikavälin tavoitteita, eivät suinkaan asioita, joita pitäisi toteuttaa tässä ja
nyt.
SDP:n perhepoliittinen ohjelma on nimetty
tulevaisuusohjelmaksi. Näköjään Tamminen on menettänyt uskonsa tulevaisuuteen,
mutta meillä sosialidemokraateilla haave paremmasta huomisesta elää.
Tamminen toteaa kirjoituksessaan, että kaupungin
työllistämiskeinot ovat rajalliset. Ehkä näinkin, mutta minä näen, että
kaupungilla on merkittävä rooli työllisyyden hoitamisessa. Jo
Tammisenkin
mainitsemien toimintojen lisäksi on kaupungilla myös velvollisuus itse
toimia
aktiivisena työllistäjänä vaikeassa tilanteessa. Ongelma on, että
kaupungin työllistämisestä puuttuu kokonaisvaltainen suunnitelmallisuus.
Pitkäaikaistyöttömien työllistämisen tulee olla kaupungin omassa
työllistämisessä ykkösasiana. Työllistämisen inhimillinen ja sosiaalinen puoli
on kaikkein oleellisin. Lisäksi tulee
taloudellinen näkökulma. En niele sitä, kun minulle sanotaan, että
työllistäminen on kallista. Sitä se ei kunnalle todellisuudessa ole, vaan
kaikki liikkuva raha huomioiden lopputulos on nollapeliä. Kunnalta säästyy niin
työmarkkinatuen kuntaosuuksissa kuin toimeentulotuessakin ja lisäksi verotulot
kasvavat.
Lisäksi nuorisotakuun tulee olla asia, joka on tiukasti
kiinni kunnan hyppysissä. Tämä asia on Salossa huomattavasti paremmassa tilassa
kuin pitkäaikaistyöttömyyden hoito. Kiitos kuuluu osaavalle nuorisotoimen esimiehelle
Johanna Siekkiselle. On ollut ilo kuulla hänen ajatuksiaan työllistämiseen ja
toivon, että häntä kuullaan jatkossa enemmän, kun tätä kokonaisuutta mietitään.
Tähän päivään asti työllistämiseen liittyvät kysymykset ovat
Salossa olleet lievässä vastatuulessa. Olen tullut siihen tulokseen, että asiaa
ei edes ole haluttu hoitaa kuntoon. SDP on pitänyt aktiivisesti yllä sitä, että
työllisyyteen liittyvien kysymysten tulee olla kaupungissa korkealla sijalla.
Yksin olemme kuitenkin melko voimattomia asiaan saamaan parannuksia. Työ
paremman huomisen eteen jatkuu!
Kirjoitus on julkaistu Salon Seudun Sanomissa 7.6.2014
Mahalasku
SDP:n eilinen vaalitulos oli mahalasku. Joku yksittäinen erehtyi kutsumaan eilistäkin vielä torjuntavoitoksi. Sitä se ei todellakaan ollut. Tappio mikä tappio, vaikka kaksi paikkaa säilyikin. Tällä kertaa tappiota ei voi laittaa puheenjohtajan piikkiin millään muotoa. Rinne on johtanut puoluetta vasta reilut kaksi viikkoa, eikä siinä ajassa kukaan tee ihmeitä. En kutsuisi näitä vaaleja Rinteen tulikasteeksi. Takkiin tuli riippumatta puheenjohtajasta, ei hänen vuokseen.
Jälkikäteen on tietysti helppo viisastella, mutta pakko on miettiä, oliko resurssien kohdentamisen puoluekokoukseen kaksi viikkoa ennen isoja vaaleja järkevää. Suuri kokous syö eittämättä sekä puoluetoimiston, piirien että osastojen voimavaroja siinä määrin, ettei vaalityöhön ehdi tarvittavalla intensiteetillä keskittyä.
2012 kuntavaaleista jäi mieleeni vaalien tunnelma. Perinteiset jaakaajat ja räyhääjät uupuivat vaalikojuilta. Fiilis oli iloinen ja hyvä, mutta se em. mainittujen kulkijoiden puuttuminen vaalityöstä tarkoittikin sitä, että yhä useampi nukkui vaalien yli, eikä vaivautunut edes uurnille. Sama tunnelma oli ainakin täällä meillä myös näissä vaaleissa.
Normaalisti ajattelisi, että 13,5 prosentin galluplukema viikkoa ennen vaaleja herättäisi nukkuvan punakoneen ja ajaisi ihmiset uurnille. Sen sijaan punakone päätti sammuttaa loputkin moottorinsa ja ottaa kannatusta vielä vähän enemmän alas. Melkoinen tarina. Toivottavasti nyt olemme tarpeeksi alhaalla, jotta kone käynnistyy kunnolla. Yhtä syntipukkia tähän tulokseen ei ole, mutta tosiasia on, ettei yksikään taso puoluekoneessa ole toiminut kunnolla. Joka osanen kaipaa öljyä.
Vaikka eurovaalit eivät määritä valtakunnan politiikkaa, on meidän syytä miettiä, miten SDP tästä eteenpäin matkaa. Kun myös Vihreät ottivat takkiinsa, niin hallituksen työskentely saataa mennä melkoisen vaikeaksi. Mikä muuttuu ja voiko mikään muuttua, jos puheenjohtajasta leivotaan valtiovarainministeri? Muuttuuko mikään niin kauan kuin SDP jatkaa hallituksessa?
Vaalien valopilkkuna voinee pitää Vasemmistoliiton paluuta parlamenttiin. Hieno nousu kerta kaikkiaan.