Saijan sanailua

Lyhyesti pakettiin 2013

Ajattelin koota tämän vuoden yhteen jo hyvissä ajoin ennen joulua. Vuosi on ollut varsin erilainen verrattuna aikaisempiin vuosiini luottamushenkilönä. Kaiken kiireen keskellä olen saanut luotua uuden parisuhteen ja elämäntaparemontinkin. Kaiketi kyse on vain siitä, miten oman aikansa arvostaa.

Koska vuoden aikana on tullut kirjoitettua teksti jos toinenkin, niin en käy läpi sitä, mitä on tehty ja miten on taisteltu, vaan ajattelin näin vuoden lopuksi pohtia yhteistyökumppaneita positiivisuuden kautta. Toisten kanssa yhteistyötä tulee tehtyä enemmän ja siksi pohdintani alkaa nyt vasemmalta oikealle.

Vasemmistoliiton Lindholmin Harrissa elää sellaista aatteen paloa, että välillä herään pohtimaan, miten mies kykenee säilyttämään idealismin silloin, kun kaikki muut ovat jo hautautuneet inhorealismin ja pessimismin syövereihin. Ruokoskan tarttuva nauru soi korvissa vielä pitkään sen loputtua.

Vihreiden Eeva Koskisessa on jotain samanlaista kuin Harrissa. Pidän suorapuheisista ihmisistä ja sitä Eeva edustaa. Harvoin, jos koskaan, olen joutunut tilanteeseen, jossa Eeva olisi sanaton. Vihreiden ja Vasemmistoliiton kanssa lomautusten vastustaminen on nivonnut meitä yhteen myös muissa asioissa.

Monessa kaupungeissa ollaan jouduttu varsin kummallisiin tilanteisiin Perussuomalaisten tultua mukaan päätöksentekoon. Kukin tehköön, mitä ponsia huvittaa, mutta mitään valtakunnan otsikot räväyttävää täällä ei ole tapahtunut. Sannalle on pakko toivottaa voimia miesvaltaisessa ryhmässä ja pakko se on kai antaa pisteet Tapsalle siitä, että kutsui mua somessa termein ihq ja fiksu.

Keskustan ryhmässä on kuluneen vuoden aikana näkynyt Honkasen voimakas vaikutus. Ainakin ulospäin näyttää siltä, että Raimon asema on kosolti vahvempi kuin kokoomuksessa koskaan. Hallituspöydässä olemme olleet monesta asiasta samaa mieltä, mutta myös sitten rajusti eri mieltä. Kaikkiaan hallituspöytä käy mielestäni hyvää keskustelua. Keskustasta haluan nostaa ihan lempparina esiin vielä kunnallisjärjestön puheenjohta Asko Määttäsen, jonka persoona on vain niin vastustamaton.

Kokoomuksesta tällä haavaa läheisin yhteistyökumppani on Annika. Annikan otteet ovat vuoden loppua kohti kohentuneet huomattavasti ja on ollut ilo huomata kasvaminen. Saman sukupolven edustajina meidän on helppo käydä keskustelua ja vaikka pahat kielet puhuvatkin liian läheisistä väleistä, niin aion jatkossakin tehdä yhteistyötä.

Kun kirkaana mielessä on se, että asiat riitelevät eivät ihmiset, niin homma sujuu aivan mainiosti kaikkien kanssa. Jos mennään sitten henkilöriitojen asteelle, mikään ei etene.

Lopuksi vielä oman ryhmäni ruodinta, ettei jää sanomatta. Voisin nostaa esiin aivan kaikki, koska niin mahtava porukka meillä on. Paassilta ja Kymäläinen ovat tuoneet mukanaan niin rutkasti kokemusta, jotta minua välillä hirvittää. Nuoruuden into(ping* Nikkanen ja Varajärvi) kun yhdistetään tähän, niin melko mielenkiintoisia keskusteluja saadaan aikaiseksi. Jokaisella on oma paikkansa ja asiantuntemuksena, mikä tekee ryhmästä yhdessä vahvan. Osaan ryhmäläisistä on kasvanut lämmin ystävyys, jota ilman olisi vaikea elää. Kiitos erityisesti Jorma, Katja ja Leena!

ps. Joku sanoi Simo Vesan rauhoittuneen. Mittasin huumorimielellä kämmenellä hänen otsaltaan kuumeen, kun mies kysyi täysin odottamattoman kysymyksen: "Mennäänkö pohjan mukaan?"

posted by Saija @ 8:40 AM