Saijan sanailua

Työtä, työtä, työtä

Tämän valtuustokauden aikana lempilapsekseni ovat nousseet työllisyys ja nuorisotakuu. Kaupungin organisaatiouudistuksessa ollaan suunnittelemassa työllisyysasioiden keskittämistä yhteen paikkaan. Nykyinen hajautettu malli ei ole tehokas. Muutoinkin uusia suunnitelmia ollaan tekemässä. Erityisesti nuorisotoimenjohtaja Siekkisellä on asiasta monia tuoreita ajatuksia.

SDP:n ryhmä on puhunut pitkäaikaistyöttömyyden räjähtämisestä jo pitkään, mutta asia on kaiketi vasta nyt ymmärretty myös virkamiesjohdossa. On varsin kummallinen tapa varautua maksamaan miljoonia sakkomaksuja ja antaa periksi jo ennen kuin on edes yritetty hoitaa ongelmaa. Vaikka ensisijaisesti pitäisi pyrkiä syyn hoitamiseen seurauksen sijasta, niin nyt seuraus on jo niin paha, että siihen on pakko laittaa paukkuja.

Nuorten kohdalla tilanne on mielestäni erityisen surullinen. Vaikka valtakunnan keskiarvot osoittavat, että nuorisotakuulla ollaan sen voimassaoloaikana saatu aikaan hyviä tuloksia, surullisia kohtaloita kuulee silti lähes päivittäin. Vuoden alusta jatkosuunnitelma on tehty reippaasi yli 90 prosentille työttömistä nuorista ja yli 70 prosenttia heistä on ohjautunut jatkotoimenpiteisiin. Vuosikausien aikana syntynyttä ongelmaa ei hoideta muutamassa kuukaudessa, joten puheet takuun täydellisestä epäonnistumisesta ovat potaskaa.

Silti yksikin rattailta pudonnut nuori on liikaa. Onko se oikein, että työtön nuori ohjataan parin viikon kurssille ja sitten makuutetaan jälleen kuukausia kotona? Nuorisotakuun ajatus on tuskin tämä.  Ainoa lohtu on, että nuorten työttömyys kestää yleensä keskimääräistä vähemmän aikaa. Kuitenkin voimme menettää nämä nuoret jo muutamassa kuukaudessa. Käykö niin, että nuori, joka osaa vaatia tai jonka vanhemmat osaavat vaatia, on paremmassa tilanteessa kuin nuori, joka on täysin ulkona kiemuroista? Vaikka nämä jälkimmäiset todennäköisesti tarvitsisivat juuri enemmän apua.

Salossa ongelma on se, ettei töitä ole. Niitä ei meinaa löytyä kenellekään. Kun samassa yhtälössä tasapainoillaan pitkäaikaistyöttömyyden ja nuorisotakuun tiimoilla, niin yhtälön ratkaisu ei voi olla kaikille optimaalinen. Lisäksi meillä on se suurin joukko: ne, jotka ovat olleet työttömänä vasta alle 500 päivää. Heistä ei kukaan puhu oikeastaan mitään. Oma kokemukseni kahden vuoden te-toimistosta asioinnista: "Tule takaisin kolmen kuukauden päästä. Olet sen tyyppinen, että töitä löytyy kyllä." Kahden vuoden jälkeen ihminen väkisinkin menettää uskonsa tuohon mantraan.

posted by Saija @ 9:35 AM